Kamelifaktoja
Maapallolla elää nykyisin kaksi kamelilajia, yksikyttyräinen ja kaksikyttyräinen kameli. Nämä kaksi muotoa
saavat risteytyessään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, joten niitä voitaisiin pitää itse asiassa
kahtena alalajina - tai kun kotieläimestä on kyse, kahtena eri rotuna.
Yksikyttyräinen kameli tunnetaan pelkästään kotieläimenä. Dromedaariksi kutsutaan yksikyttyräisen
kamelin ratsastukseen kehitettyä rotua. Kaksikyttyräisiä kameleita on säilynyt myös luonnonvaraisina
Gobin autiomaassa.
Kameli kantaa 13 kuukautta ja vasikoita syntyy tavallisesti yksi. Joskus voi syntyä kaksosetkin.
Vain tunnin ikäisenä vasikka nousee jo omille jaloilleen. Emoaan se seuraa seuraavat viisi vuotta, eli ikään,
jolloin se saavuttaa täysi-ikäisyyden. Kamelit elävät suotuisissa oloissa 40 vuotta, mutta
kovassa työkäytössä kameli elää vain 25 vuotta.
Kamelien esi-isät ovat eläneet Pohjois-Amerikassa 60 miljoonaa vuotta sitten.
Sieltä ne ovat tulleet Beringin maasillan kautta Euraasiaan ja Afrikkaan.
Kameli vaihtaa karvansa keväisin ja syksyyn mennessä sillä on aina uusi karvapeite.
Kamelinkarvoja käytetään raaka-aineena monenlaisiin tuotteisiin, kuten takkeihin, mattoihin ja siveltimiin.
Yhdestä kamelista irtoaa karvaa karvanvaihdon aikana noin 2,5 kg.
Kamelin häntä on kuin ruoska ja sillä on pituutta 50 cm.
Kamelin kaulaan ja polviin kehittyy kovaa ja kuivaa ihoa silloin, kun kamelilla on ikää 5 kuukautta.
Tämä kova iho mahdollistaa sen, että kameli voi laskeutua makuulleen ja nousta ylös niin,
että iho sen kestää.
Kamelin jalat ovat pitkät, ohuet ja hyvin vahvat. Jokaisessa jalassa on kaksi varvasta,
joissa on leveät ja litteät polkuanturat. Nämä polkuanturat levittäytyvät kamelin kävellessä, ja estävät
hiekkaan vajoamisen.
Suuressa suussaan kamelilla on 34 terävää hammasta. Kameli kykenee syömään piikkipensaiden lehtiä niin,
että suu ei vaurioidu. Puolustusaseenakin kamelin hammaskalusto on tehokas.
Kameli märehtii. Se nielee rehut sisäänsä suuremminkaan pureksimatta, kuplauttaa
sitten rehumössön sisältään takaisin suuhunsa ja alkaa verkkaisesti jauhaa sitä suussaan, nielläkseen
sen kohta uudelleen.
Talvioloissa kameli voi autiomaassa tulla toimeen useiden viikkojen ajan kuivalla ravinnolla, juomatta kertaakaan.
Lukuisat kamelilajit kuolivat sukupuuttoon jo 45 miljoonaa vuotta sitten,
mutta eteläamerikkalaiset laamat ja aasialaiset kamelit säilyivät hengissä.
Sana "kameli" on peräisin seemiläisestä sanasta gamal tai hamal, joka tarkoittaa
"taakankantajaa".
Kamelin säkäkorkeus on 185 cm, kyttyröiden korkeus on 215 cm.
Kamelin paino on 700 kg.
Vaikka kamelin korvat ovat pienet, sillä on hyvin tarkka kuulo.
Kamelin silmät ovat isot ja niitä suojaa autiomaiden hiekkamyrskyiltä kaksinkertaiset silmäripset.
Nenäaukkoja suojaavat lihaksikkaat sieraimet, joita kameli sulkee ja aukoo tarpeen mukaan.
Kamelien käynti on keinuvaa siksi, että ne siirtävät yhtä aikaa samanpuoleisen
etu- ja takajalan eteenpäin.
Kamelit osaavat uida, vaikka eivät menekään vapaaehtoisesti veteen.
Urospuolinen kameli on kameliori, ja naaraspuolinen kameli on kamelitamma.
Vanha arabialainen sanonta toteaa:
"Ei ole olemassa villejä kameleita, mutta ei kesyjäkään".
Tällä viitataan kameleiden hankalaksi ja joskus vihamieliseksikin koettuun, jukuripäiseen luonteeseen.
Katso samantien myös Jaipurin toiset suuret eläimet, norsut.
