Uunilintujen heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo uunilinnut (Phylloscopidae), johon kuuluu 4 sukua ja 78 lajia. Yksi heimon suvuista on (Phylloscopus), ja siihen kuuluu tiltaltti.

Uunilintulajit ovat keskenään samankaltaisia, ne ovat selkäpuoleltaan vihertäviä ja vatsapuoleltaan valkoisia. Lajit ovat parhaiten toisistaan eroteltavissa ja tunnistettavissa laulunsa perusteella.

Suomessa pesiviä uunilintuja ovat pajulintu, tiltaltti, sirittäjä, lapinuunilintu ja idänuunilintu. Syksyisillä satunnaisvaelluksilla on maassamme tavattu viisi muutakin uunilintulajia.

Tiltaltti (Phylloscopus collybita)

"Maamme yleisimmällä lintulajilla, pajulinnulla, on samannäköinen, viehättävästi palleromainen kaksoisolento, joka tuntee nimen tiltaltti. Kirjakielessä lajista käytettiin nimitystä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti-nimitys otettiin yleiskäyttöön 1920-luvulla.

Tiltaltti on pienempi ja typäkämpi, kuin pajulintu. Se on myös karaistuneempi laji näistä kahdesta ja saapuu keväällä Pohjolaankin viikkoa paria ennen serkkuaan pajulintua.

Vaikka lajit ovatkin hyvin toistensa näköiset, ne eivät kuitenkaan risteydy keskenään. Ne ovat ekologisesti erilaistuneet: pajulintu elää enimmäkseen lehtipuuvaltaisissa metsissä ja tiltaltti taas on kuusimetsien asukas."

Suomessa vakituisesti pesivien lintujen joukossa tiltaltti painollaan kisailee kaikkien pienimpien lajien kärkisijoituksista. Pienin lintuhan on hippiäinen. Hippiäisen jälkeen hyvin pieniä pesimälajejamme ovat myös peukaloinen, tiltaltti ja painonsa puolesta myös pyrstötiainen.

Tiltaltilla on pituutta 11 – 13 senttimetriä. Koiras painaa 7 - 8 grammaa ja naaras 6 - 7 grammaa. Tiltaltin yläpuoli on usein hivenen tummempi, oliivinruskea ja ruskeampi kuin pajulinnulla. Alapuoli on likaisenvalkea ilman tai lähes kokonaan ilman keltaista. Tiltaltti muistuttaa olemukseltaan hyvin paljon pajulintua. Näitä kahta onkin luonnossa vaikeaa erottaa toisistaan ulkonäön perusteella, mutta se onnistuu niiden laulujen eroilla.

Silmäkulmajuova on vaalea. Koivet ovat tavallisesti tummat ja myös pieni ja teräväkärkinen nokka on tumma. Tiltaltilla on pyöreämpi pää, kuin pajulinnulla.

Tiltaltti tiputtelee ja tankkailee iloisesti

Siinä, missä pajulintu laulelee pehmeän ja alakuloisen sointuvasti, tiltaltti puolestaan iloisesti tankkailee, tiputtelee ja kuin juttelee. Tiltaltin lajinimi on onomatopoeettinen, eli se tulee linnun omasta laulusta. Tiltaltti toistaa illan hämärissä kuusikossa kahta aihetta vuorotellen pitkänä sarjana. Se voi hokea omaa nimeäänkin "tilt talt tilt talt tilt talt". Vaikkakin joku voi kuulla sen "silt salt silt salt silt salt". Sen mukaanhan linnun nimikin olisikin silsaltti - mutta ei sentään sillisalaatti.

Innostuneena pesimäpaikallaan tiltaltti toistelee "perre perre perre".

Tiltaltin lyhyt, pehmeä kutsuvihellys muistuttaa pajulinnun "huit"-kutsua, mutta tiltaltin "hyit"-vihellys nousee loppua kohden ja paino on jälkimmäisessä osassa.

Ravinto

Tiltalttien ravintoa ovat hyönteiset, niistä pienet, kuten sääsket, sekä hämähäkit. Tiltalttien pieni ja teräväkärkinen nokka on oiva väline hyönteisten nappaamiseen. Syksyisin maistuvat myös marjat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesii noin 200 000 paria ja pohjoisessa tiltaltit pesivät Kuusamon korkeudella asti.

Tiltaltti viihtyy havumetsissä, joissa on paikoin lehtipuita. Levinneisyys yhtyy melko tarkkaan kuusen levinneisyyteen, mutta pohjoisessa kanta on varsin harva.

Lisääntyminen

Tiltaltti on uunilintu ja siksi senkin pesä on pyöreä ja uunimainen. Tiltaltin pesä on maassa, tai matalalla pensaassa, katajassa, näreessä, ruohoissa tai pienessä puussa. Pesässä on katto ja sisäänkäynti on sivulla. Rakennusmateriaalina ovat korret, sammalet sekä lehdet ja pehmikkeinä tummat höyhenet. Naaras pyöräyttää pesään 6 munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Poikaset jättävät pesänsä 12 - 15 vrk:n ikäisinä.

Muutto

Keväällä ensimmäiset tiltaltit saapuvat maahamme huhtikuussa. Pääjoukot seuraavat huhti-toukokuussa.

Tiltaltit viettävät talviaikansa Etelä-Euroopan länsiosissa, osa jopa Saharan eteläpuolella Afrikassa. Sinne ne lentävät syys-lokakuussa.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat