Telkkä (Bucephala clangula)

Telkkä on töpäkkä, lyhytkaulainen kokosukeltaja ja sen heimo on sorsat (Anatidae). Kansa nimitti telkkää aiemmin sotkaksi. Telkän pää on huomiotaherättävän kookas, kulmikas ja kolmiomainen. Koiraan vihreän metallihohtoisessa päässä on suuri valkea laikku nokan ja loistavan keltaisen silmän välillä, molemmilla puolilla.

Telkkäkoiraan tunnistaa helposti sen valkeankirjavasta, mutta päältä pääosin mustasta puvusta ja loistavan valkeasta poskilaikusta. Naaras on yleisväriltään selvästi tummempi, sen pää on suklaanruskea ja ruumis pääosin harmaa. Naaraan pää on myös vähemmän kulmikas, kuin koiraalla ja ilman valkoista nokantyvilaikkua.

Telkän pituus on 42 - 50 cm ja siipien kärkiväli on 65 - 80 cm. Paino telkällä on 0,5 - 1,1 kg.

Lennossa näkyy sekä koiraalla että naaraalla valkoinen alue vatsassa ja siiven sisäosissa.

Äänet

Tyypillisin telkän pitämistä äänistä on lentävän koiraan siivistä kuuluva voimakas ja rytmikäs, viuhuva vihellys. Soitimella koiras ääntelee vaimean narisevasti tai määkivästi. Pesimisaikaan naaras pitää ääntä, varoittamalla kovalla, rääkyvällä ja korisevalla äänellä. Naaraan ääni on "raa raa" ja varoitus on terävä "krääk".

Levinneisyys

Telkkä pesii yleisenä koko maassamme, se puuttuu ainoastaan korkeimmilta tunturiseuduilta. Suomessa on Euroopan tihein telkkäkanta ja täällä on telkkäpareja 170 000 – 220 000.

Ravinto

Telkkien ravinnon muodostavat erilaiset pohjaeläimet, pienet äyriäiset, madot, hyönteiset, pikkukalat ja myös vesikasvien osat. Telkät sukeltavat ravintoa etsiessään veden pohjille.

Valehtelevan postimestarin tapaus

Wrightin taiteilijaveljesten aikaan ei vielä tiedetty, miten telkänpoikaset pääsevät korkealta pesästään alas maahan. Sitten erään kerran Julius von Wright yhytti Joensuun postimestarin, jolta hän kuuli silminnäkijän kertomuksen tästä tapahtumasta. Julius korosti sitä, että postimestarin luotettavuutta ei sopinut epäillä.

Postimestari oli useammankin kerran nuoruudessaan piiloutunut seurailemaan, miten telkän poikaset pääsivät järvelle. Hän kertoi nähneensä, kuinka telkkäemo otti yhden poikasen kerrallaan suuhunsa ja lennätti kunkin sitten vuorollaan järvelle. Tämä oli ollut aika vaikea toimitus, sillä emon oli pitänyt ensiksi ahtautua sisään pesään ja sitten tulla perä edellä poikanen suussaan ulos. - Tämä selvityshän tuntuu varsin arveluttavalta sen myötä, mitä nykyisin tästä tapahtumasta tiedämme, eli poikaset hyppäävät pesästä alas. Ehkäpä postimestarikin halusi esiintyä asiantuntijana Wrightin arvostettujen lintututkijaveljesten seurassa ja sortui siksi hieman värittämään.

Telkkä ja telkänpönttö. Telkkien pesintää varten ihminen valmistaa ja asettaa telkänpönttöjä eli uuttuja. Telkänpöntön korkeus voi olla 50–60 senttimetriä ja sisätilan halkaisija noin 25 senttimetriä. Lentoaukon halkaisijan tulee olla 10 senttimetriä ja sen yläreunan etäisyys katosta saman verran. Pönttö ripustetaan noin kolmen metrin korkeudelle ja pohjalle on laitettava viitisen senttimetriä purua, lastuja tai humusta. Kaikissa vesilintujen pöntöissä on tärkeä varmistaa, että poikaset pääsevät ulos. Tämän takia etuseinän on oltava röpelöinen. Pöntön voi ripustaa hiukan kallellaan olevaan puuhun siten, että se on jo valmiiksi hiukan etukenossa. Näin poikasten on helpompi "juosta" pöntöstä ulos.

Telkänpönttö asetetaan sellaiseen paikkaan, että linnut pääsevät lentämään siihen esteettä. Pitää myös katsoa, ettei puun alla ole terävää kivikkoa tai oksistoa, johon pesästä hyppäävät poikaset voisivat loukkaantua. Pöntön ei tarvitse olla ihan rannassa, koska silloin siitä kilpailevat useat naaraat, ja pesiminen on rauhatonta. Myös pesiä ryöstävät minkit kulkevat vilkkaammin rantoja pitkin. - Kuva Copyright © Auvo Korpi - Creative Commons.

Lisääntyminen

Luontaisesti, siellä missä pönttöjä ei ole tarjolla, telkät pesivät ontoissa puissa ja puiden koloissa, erityisesti palokärjen tekemissä koloissa. Pesäpaikka voi sijaita metsäjärven lähellä, mutta poikkeuksellisesti se voi sijaita useammankin kilometrin etäisyydellä vedestä. Pesäpaikaksi käyvät myös rakennuksissa ullakot ja savupiiput.

Telkkänaaras munii toukokuussa 8 - 11 vaaleanvihreää munaa. Se hautoo muniaan noin 30 vrk. Jo kuoriutumisensa jälkeisenä vuorokautena poikaset hyppäävät ulos pesästään. Lentokykyisiä ne ovat kahden kuukauden ikäisinä. Telkkäparit puolustavat ikiomaa reviiriään muilta tunkeilijoilta.

Elinympäristö

Telkät viihtyvät kaikenlaisten vesien äärillä mutta erityisesti metsälammilla, suolammikoiden tuntumissa ja hitaasti virtaavissa vesissä. Telkät elävät myös rannikoilla, saariston metsäisissä osissa ja suojaisissa merenlahdissa.

Muutto

Telkät muuttavat syys- marraskuussa lounaaseen, talvehtiakseen Keski- ja Etelä-Euroopassa. Hyvin pieni osa kannasta saattaa leutoina talvina talvehtia myös meillä. Telkkä on karaistunut vesilintu, joka pystyy selviytymään avoimissa virtapaikoissa yli talven. Paluu tapahtuu keväällä hyvin aikaisin, osin jo maaliskuulla. Telkkien saapuessa maalis-huhtikuussa näkee soidinmenojakin harva se päivä.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Telkkä on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Sinisorsan lisäksi myös elinvoimaiseksi luokiteltujen tavin ja telkän kannat ovat olleet varsin vakaat, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta niitäkin on syytä metsästää harkiten. (Jahtimedia)

Riistalinnut

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Yle: Tietoisku: Telkänpöntössä tulee olla karhea etuseinä
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat