Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on taviokuurna.

Taviokuurnan nimi

Taviokuurnalla on niin ihmeellinen nimi, että sen alkujuuret varmasti ovat useille tuntemattomat. Nimi tulee taviokuurnan ruokailutavoista.

Nimessä alkuosan "tavio" on samaa juurta suomenkielen sanan taaja kanssa. Nimen loppuosan "kuurna" puolestaan tulee Raamatusta tutusta kuurnitsemisesta eli kuurnaamisesta, joka tarkoittaa siivilöimistä. Taviokuurna napostelee nokkaansa talvisin pihlajanmarjoja, mutta ei syö niitä kokonaan, vaan purskuttaa ja siivilöi eli kuurnaa marjoista pelkät siemenet suuhunsa. Ja tätä kuurnausta se tekee hyvin taajaan eli täysin taviona. Siksi se onkin taviokuurna!

Taviokuurna (Pinicola enucleator)

Kaksi pohjoista lintuamme pitää erityisesti pihlajanmarjoista. Tilhi on kaikkien tuntema, mutta taviokuurna sitäkin oudompi. Tilhet popsivat pihlajanmarjojen mallon suurena herkkunaan, mutta taviokuurnat puolestaan himoitsevat niiden siemeniä.

Taviokuurna muistuttaa käpylintuja, mutta on isompi, ja käpylinnuilla on selvästi ristipäinen nokka, kun taviokuurnalla se on vain lievästi ristipäinen.

Lähes laulurastaan kokoinen taviokuurna on voimakas ja kookas peippo, peippolinnuistamme suurin. Sillä on pituutta 19 - 22 cm ja painoa 38 – 67 g. Koiras on kauttaaltaan syvän karmiininpunainen, tuoreessa puvussa harmaansekainen. Siivet ja pyrstö ovat mustahkot ja vatsa harmaa. Siivellä on kirjosiipikäpylinnun tavoin kaksi valkoista juovaa. Taviokuurnalla on jykevä, kärjestään alastaipunut nokka ja huomiotaherättävän pitkä pyrstö.

Naaraat ovat kellertävän harmaanvihreitä tai kellanvihreitä. Pää ja rinta voivat olla oranssinpunertavan sävyisiä. Yläperä on harmaa. Nuorella linnulla ei ole puvussaan laisinkaan punasävyä ja sen siipijuova on kapeampi, kuin naaraan. Syyssulkasadon jälkeen nuori koiras on kirjavan kullanoranssi.

Monet lintuharrastajat ihailevat taviokuurnaa ja pitävät sitä peippojen kuninkaana.Tällainen arvio ei johdu vain taviokuurnan koosta ja ulkonäöstä, vaan linnun katsotaan symboloivan Pohjolan aitoa ja alkuperäistä luontoa.

Taviokuurna, koiras. - Kuva Copyright © David Mitchell - Creative Commons.

Taviokuurna muistuttaa voimakkaassa lennossaan jonkin verran rastasta, mutta lentää syväaaltoisesti. Pesimäkauden ulkopuolella taviokuurnat liikkuvat pienissä parvissa ja käyttäytyvät usein varsin pelottomasti.

Liikkeissään taviokuurna on rauhallinen, miltei kömpelö lintu, jolle tasapainoilu oksalla näyttää tuottavan vaikeuksia.

Huilumaisia vihellyksiä ja hopeankirkasta jokeltelua

Taviokuurna on helppo tunnistaa kutsuäänestään, kauniista, huilumaisesta di-djyi -vihellyksestä, jossa on pieniä muunnelmia. Vihellyksen kuulee lähinnä linnun lentäessä.

Muita taviokuurnan ääniä ovat lyhyt byt ja tjivli -varoitus.

Helmi-maaliskuussa sekä koiraat että naaraat livertävät soinnikkaasti havupuun latvanipukassa. Taviokuurnan laulu on hopeankirkasta jokeltelua, joka tuo mieleen lähinnä liron tai jotkin punakylkirastaan laulumurteet.

Ravinto

Taviokuurnan mieliravintoa ovat marjat, erityisesti pihlajan- ja orapihlajanmarjat. Talvisin pääravintona ovat kuusten kukkasilmut ja maan ollessa paljas, myös puolukat ja karpalot. Kävyistä se noukkii siemenet tukevalla nokallaan.

Pesimäaikana taviokuurnan tärkeää ravintoa ovat katajan ja mustikan siemenet sekä osin hyönteiset. Ravintoa ovat myös kuusen koiraskukinnot ja silmut, sekä myös pajun silmut ja siemenet. Taviokuurnat ruokailevat pesimäaikanaan paljon myös maassa.

Taviokuurna vierailee talvisin myös lintulaudoilla.

Magnus von Wright teki aikanaan, vuonna 1859 kirjassaan havaintoja taviokuurnan ruokailutavoista: "Tämä lintu on Ruotsin linnustajien parissa saanut vähemmän kunniakkaan hölmöläisen nimen, koska se ei ahneuttaan tyydyttäessään lainkaan huomaa vaaraa, joka sitä uhkaa saman puun alla, jonka marjoilla se herkuttelee, vaan antaa vetää itsensä alas pitkän kepin tai ongenvavan kärkeen sidotulla ansalla."

Levinneisyys ja elinympäristöt

Taviokuurna on taigametsien laji ja meillä sen pesintä sijoittuu lähinnä Metsä-Lappiin, erityisesti Lapin itäosiin ja Kuusamoon. Suomen taviokuurnakannan on arvioitu 2000-vuosikymmenen lopulla olevan 15 000 paria. Kannan on arvioitu pysyneen suunnilleen saman suuruisena pitkän aikaa, mutta voimakkaat vuosien väliset kannanvaihtelut ovat kuitenkin tavallisia liikkuvaa elämää viettävälle lajille.

Taviokuurna pesii harvalukuisena mieluusti iäkkäissä, luonnontilaisissa havumetsissä - erityisesti soistuneissa, synkissä kuusikoissa - ja katajikkoisissa tunturikoivikoissa. Pohjois-Suomen vanhojen metsien laajat hakkuut ovat vähentäneet taviokuurnille sopivaa ympäristöä.

Lisääntyminen

Pesimäaikana taviokuurnat ovat hyvin hiljaisia ja viettävät piilottelevaa elämää. Hiljaisuudesta johtuen pesää on vaikea havaita. Hautova naaras ei hevillä poistu pesästään ihmisen lähestyessäkään. Ovatpa tutkijat voineet ottaa sen pesästään käsiinsä ja asettaa sen sitten mittausten jälkeen takaisin pesäänsä, jossa se on jatkanut rauhassa hautomistaan.

Taviokuurnan lähellä runkoa oleva, löyhästi kyhätty ja hatara risupesä on useimmiten kuusessa, mutta se voi olla myös männyssä ja tunturialueella koivussa tai katajassa, jopa pajupensaassa. Pesä on rakennettu oksista ja varvuista sekä vuorattu hienoilla korsilla, juurilla, naavoilla ja karvoilla. Naaras rakentaa pesän yksin.

Toukokuun lopulla tai kesäkuun puolella naaras munii pesäänsä 3 - 5 sinivihreää, punaharmaan ja ruskeanmustan täplikästä munaa. Niitä naaras hautoo 13 - 14 vrk. Haudonta-aikana koiras ruokkii naarasta kuvussaan puoliksi sulaneella ravinnolla. Poikasten kuoriuduttua koiras huolehtii aluksi niiden ruokkimisesta, myöhemmin molemmat emot. Ruoanhakuretkillään taviokuurna kerää poikasia varten ruokaa kahteen erityiseen kielenaluspussiin, kuin ostoslaukkuun. Tällainen muodostuma kehittyy aikuisille taviokuurnille ja eräille muillekin peippolintulajeille nimenomaan pesimisajaksi. Pesänsä poikaset jättävät kahden viikon ikäisinä.

Muutto

Taviokuurna on enimmäkseen paikkalintu, mutta se vaeltelee syksyisin ja talvisin. Enimmäkseen se silloinkin liikuskelee oman pesimäseutunsa lähimailla. Joskus taviokuurnien matka suuntautuu etelämmäksi, Keski-Suomeen asti ja joinakin syksyinä nähdään Etelä-Suomessakin pikkuparvia.

Venäjällä pesivät taviokuurnat suorittavat maahamme ajoittain suurvaelluksia. Tällöin taviokuurna on tavallinen näky etelässäkin. Tällainen vaellus saavuttaa Suomen lokakuun lopussa ja on huipussaan heti ensi päivinä.

Taviokuurnat kiertelevät etelämpänä syksyisin ja talvisin enimmäkseen varsin huomaamattomina kuusikoita. Nämä erämaalinnut tulevat näillä vaelluksillaan myös taajamiin, kaupunkien pihoille ja puistoihin ja käyttäytyvät silloin täysin pelottomasti ihmisiä kohtaan. Pihlajassa ruokaileva taviokuurnaparvi ei paljon välitä, vaikka ihmiset olisivat muutaman metrin päässä tuijottamassa. Pihlajanmarjoista taviokuurnat syövät vain siemenet, itse hedelmäliha jää syöjien jäljiltä purskuteltuina puiden juurille.

Taviokuurna, koiras. - Kuva Copyright © Ryan Mandelbaum - Creative Commons.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Apu, Juho Rahkonen: Taviokuurnan nimen selite
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat