Tamaanit
Kalliomäyrien eli tamaanien (Hyracoidea) nisäkäslahkossa on heimo tamaanit (Procaviidae), jossa on neljä lajia, eli kaikki lahkon ja heimon lajit - kolmessa eri suvussa. Neljä tamaanilajia ovat lännenpuutamaani (Dendrohyrax dorsalis), puutamaani (Dendrohyrax arboreus), kivitamaani (Heterohyrax brucei) ja kalliotamaani eli kapintamaani (Procavia capensis).Tamaanien vaikeaa sijoittelua nisäkkäiden järjestelmässä
Tamaaneja sanotaan eläintieteen arvoituksiksi, luonnon sekasikiöiksi ja muinaisjäänteiden museoksi. Koostaan huolimatta tamaanit ovat nisäkäsjärjestelmässä lähellä norsuja ja kavioeläimiä.Tamaanien kreikankielinen, tieteellinen nimi Hyrax tarkoittaa päästäistä. Ensi kerran tamaani kuvattiin tieteellisesti vuonna 1766, jolloin sen nimeksi annettiin Cavia capensis, marsun mukaan. Etelä-Afrikan hollantilaissiirtolaiset sanoivat eläintä pikku mäyräksi.
Kalliotamaani. - Kuva Copyright © myri_bonnie - Creative Commons.
Tamaanien sijoittelu nisäkkäiden järjestelmään on kauan ollut horjuvaa. Tamaaneja luultiin aluksi jyrsijöiksi tai jonkinlaisiksi jänisten sukulaisiksi. Mooseksen 3. kirjassa "saastaisten eläinten luettelossa" oleva, tamaania merkitsevä sana käännettiin jänikseksi.
Kunnes ranskalainen Cuvier päätteli tamaanien kuuluvan kavioeläimiin. Osa tamaanin hampaistahan muistuttaa sarvikuonon, osa taas virtahevon hampaita. Eturaajan luut ja varpaat ovat samantapaiset kuin norsuilla, mahalaukku taas kuin hevosilla. Istukka on norsun ja hevosen istukan välimuoto. Kolmella kaviokynnellä varustettu takajalka muistuttaa hevosen kantamuodon takajalkaa.
Tamaanien lahko on nykyisin vähäpätöinen ja sen edustajat kooltaan pieniä, mutta oligoseenikaudella se oli runsaslajinen, ja siihen kuului jopa tapiirien kokoisia muotoja, jotka saattoivat liikkua isoina laumoina.
Tamaanien ominaisuuksia
Tamaanit ovat tanakoita ja niiden häntä on surkastunut. Väriltään tamaanit ovat harmahtavanruskeita. Niillä on lyhyt kuono, ja pienet, pyöreät korvat sekä iso pää. Ulkonaisesti ne muistuttavat marsuja, mihin viittaa suvun tieteellinen nimi Procavia. Talttamaiset etuhampaat muistuttavat jyrsijöiden etuhampaita.Tamaanien etujalassa on neljä toimivaa varvasta sekä tyngäksi surkastunut peukalo. Takajalassa on kolme varvasta, joista keskivarvas on kaarevakyntinen ja tarkoitettu turkin puhdistukseen. Muissa varpaissa on pienet kaviokynnet.
Polkuanturat
Puutamaaneilla ja kalliotamaaneilla ei ole häntää, eikä myöskään teräviä kynsiä tai tarttuvia sormia; sen sijaan niiden jaloissa on kumimaiset polkukäsnät eli polkuanturat. Kalliotamaanit kulkevat polkuanturoidensa avulla liukkailla kivipinnoilla, puutamaanit puolestaan puunrunkoja pitkin. Polkuanturan ja kynsien väliin jää ura, joka tamaanin supistaessa polkuanturan lihaksia painuu imukupin tavoin alustaa vasten.
Puutamaani. - Kuva Copyright © Peter Steward - Creative Commons.
Puutamaani (Dendrohyrax arboreus)
Puutamaani eli idänpuutamaani painaa 2 kg ja muistuttaa tamaanien lailla olemukseltaan marsua ja murmelia. Puutamaanit ovat liikekannalla öisin ja vetäytyvät päiväajoiksi piiloihinsa puunkoloihin.
Kalliotamaani.
Kalliotamaani eli kapintamaani (Procavia capensis)
Parhaiten tunnettuihin tamaaneihin lukeutuu Kapmaassa ja Lounais-Afrikassa elävä kalliotamaani, eli kapintamaani. Kalliotamaanit ovat yleensä arkoja ja varovaisia eläimiä. mutta toisinaan ne voivat vaaran uhatessa käydä myös hyökkääviksi.
Kalliotamaani.
Äänekäs eläinryhmä
Kuutamoisina öinä tamaanit voivat pitää yllä kovaa meteliä ja niiden kirkuminen kuuluu yli kilometrinkin päähän. Vaikka useimmat tamaanit ovat liikkeellä pääasiassa päivänaikaan, ne tulevat esiin myös kuutamoisina öinä, jolloin voi kuulla niiden huutoja. Naukuva huuto kohoaa yhjä korkeammaksi ja saattaa päättyä kirkunaan; siihen voi vastata toinen tamaani yli kilometrin päästä.Ruokailuajoiksi kalliotamaanit asettavat vartijoita, jotka kimein äänin varoittavat vaarasta. Kuitenkin jo pelkästään näiden eläinten äänekkyys riittää antamaan suojaa, sillä "vaara" tai "vaara ohi" huudot kuuluvat laajalle alueelle.
Hidasta lisääntymistä
Tamaanien raskaus kestää 225 vrk ja ne synnyttävät yleensä 2 - 3 poikasta. Kanta säilyy hitaasta lisääntymisestä huolimatta, vaikka tamaaneilla on monia vihollisia. Näitä vihollisia ovat erityisesti käärmeet ja suuret petolinnut, mutta myös leopardit, koiraeläimet, karakalit, sekä pienemmät pedot, kuten mangustit.
Kivitamaanit. - Kuva Copyright © Josh More - Creative Commons.
Kivitamaani (Heterohyrax brucei)
Kivitamaanilla on pituutta 32 - 57 cm ja painoa 2 - 3,5 kg. Itä-Afrikassa elävän kivitamaanin erottaa kalliotamaanista vaalean vatsan ja silmien yläpuolella olevan juovan avulla.Kivitamaanit elävät kalliorinteillä ja jokipankoilla, puustoisissa ympäristöissä. Ne ovat päiväaktiivisia ja elävät parhaimmillaan yli 30 yksilön ryhmissä. Ne kiipeilevät puissakin. Ne yöpyvät suojaisissa koloissa, jolloin niiden ruumiin lämpötila laskee ja lämmittelevät usein aamuauringossa.
Kivitamaanit ovat kasvissyöjiä. Ravintona ovat akaasian lehdet, hedelmäpalot, oksat ja kuoret.
Kivitamaanien äänivalikoimaan kuuluvat kakovat kurkkuäänet, kitisevä kurnutus ja varoitusvihellykset.
Tamaanipoikaset leikeissään. - Kuva Copyright © Steve Wilson - Creative Commons.
Kivitamaanien kantoaika on peräti 7 - 8 kuukautta ja poikasia syntyy kerrallaan 2 - 3. Kukin yhdyskunta lisääntyy vain kerran vuodessa, sadekaudella. Parin päivän ikäisinä pennut kykenevät jo hyppäämään 40 - 50 cm ja ottamaan kasviravintoa 2 - 4 päivän iässä. Imetys päättyy viimeistään 3 kuukauden iässä. Kivitamaani voi saavuttaa 10 vuoden iän.
Elämää yhdyskunnissa
Tamaanit elävät yhdyskuntina, joihin kuuluu 6 - 60 yksilöä. Suurimmat ryhmät muodostuvat useasta naaraasta sekä niiden poikasista ja yhdestä vanhasta uroksesta.Ruokailua - siestaa keskipäivän aikaan
Aamun sarastaessa tamaanit ilmestyvät paistattamaan päivää kalliolle yhtenä rykelmänä. Venyteltyään ja kyhnyteltyään itseään auringonpaisteessa, ne ruokailevat tunnin ajan.Puutamaanit syövät puiden, erityisesti akaasioiden lehtiä. Kalliotamaanit käyttävät ravinnokseen lähinnä ruohoa, mutta myös varpuja ja pensaiden alaoksia. Tuntia ennen puoltapäivää tamaanit vetäytyvät varjoon, tullakseen uudelleen esiin viiden tunnin perästä, jonka jälkeen ne ruokailevat vielä pari tuntia.