Suomessa talvehtivat linnut

Kuinka linnut selviytyvät talvella? Talvi on maassamme talvehtiville linnuille ankaraa aikaa. Luonto on silloin varsin hiljainen ja kaikki linnut ovat keskittyneet vain ravinnon etsimiseen. Talvella lintujen selviytymisessä ratkaisevaa on ravinnon saatavuus, ei niinkään kylmyys. Kylmyys on kuitenkin epäsuorasti yksi syy monien lintujen kuolemaan, koska energian käyttö pitkän ja kylmän yön aikana kasvaa pakkasen kiristyessä.

Vuosittain maassamme talvehtii noin 20 miljoonaa lintuyksilöä, yli sata lajia. Näidenkin lajien kannasta osa siirtyy talviksi etelämmäksi.

Eri lintulajeilla on talvesta selviytymisessä omia tapojaan. Linnuillahan on ainutlaatuinen kyky lentää, jolloin ne voivat pesiä vaikkapa arktisilla alueilla ja talvehtia sitten maapallon eteläisimmissä osissa. Suurin osa noin 240 maassamme säännöllisesti pesivästä lintulajista ratkaisee ongelman, muuttamalle talveksi lämpimämmille seuduille, missä ravintoa on yllinkyllin - näin tekee noin 180 lintulajia. Luonnollisesti etelään muuttajiin kuuluvat vain hyönteisiä syövät linnut, sekä pääosin sorsat, kahlaajat, hanhet ja muut vesi- ja kosteikkolinnut, vesien jäätymisen takia ja suurin osa niistä suuntaa Länsi-Eurooppaan, Välimerelle tai Länsi-Afrikkaan.

BirdLife Suomen vuosittain tammikuussa järjestämässä Pihabongaus-tapahtumassa talitiainen on usein yleisin havainto. Kaikki talitiaiset eivät kuitenkaan jää maahamme pakkaseen kärvistelemään, vaan osa niistä muuttaa ja osa vaeltaa talviajaksi maan sisällä suotuisammille paikoille, kuten ruokintalaudoille. Metsien puissa eri tiaislajit eivät kuluta energiaa keskinäiseen kinasteluun niukasta ravinnosta, vaan ne ruokailevat puun oksiston eri osissa.

Monet lajit eivät muuta talveksi pois maastamme, mutta ne voivat siirtyä muutamaksi kuukaudeksi pesimäseuduiltaan suotuisemmille alueille. Ne voivat ilmaantua metsistä asutuksen pariin tai esimerkiksi umpeen jäätyneiltä vesiltä sulien vesien äärille. Monet asutuksen lähelle ilmaantuvat linnut voivat kesäisin pesiä varsin lähelläkin, mutta ne ovat voineet tulla myös ihan eri seuduilta ja kaukaakin.

Selviytyäkseen rasittavista talviajoista hankkivat useimmat linnut itselleen ylimääräisen rasvakerroksen syksyn aikana. Ne tarvitsevat tätä lisärasvaa, jotta ne sen avulla voivat kompensoida jonkin verran energiahukkaansa. Myös muualle muuttavat linnut hankkivat kehoonsa ylimääräistä rasvaa, jota ne tarvitsevat, lentäessään pitkät matkat yli merten, maiden ja vuorien. Rasvavarasto saattaa ääritapauksessa käsittää jopa puolet linnun painosta.

Käpytikan pääravintona ovat talvisin havupuiden siemenet. Se kiilaa kävyn puunkoloon ja naputtelee siemenet esiin.

Talviajan ravinto

Eräät lintulajit voivat muuttaa ruokavaliotaan siten, että ne sopeutuvat kulloinkin tarjolla olevaan ravintoon. Etenkin muutamat hyönteissyöjät siirtyvät talvella siemen- tai marjaravintoon. Tiettyyn ravintoon erikoistuneiden lintulajien on hakeuduttava seuduille, joilla niiden ravintoa on saatavilla.

Parhaiten talvestamme selviytyvät vain kasviravintoa käyttävät linnut sekä niitä ja petoeläimiä saalistavat linnut. Talvehtiville linnuille tärkeitä ravinnonlähteitä ovat lintulautojen ohella esimerkiksi rikkaruohostot, puiden siemenet sekä marjapuut ja -pensaat. Ohdakkeiden siemenet kelpaavat erinomaisesti eteläiselle tiklille. Satunnaisesti rikkaruohokentillä voi nähdä talvehtivia peippoja ja hemppoja.

Havupuiden siemenet auttavat käpytikkaa selviytymään talvesta ja siivittävät varhain pesintänsä aloittavia käpylintuja kasvattamaan poikasiaan. Leppien ja koivujen silmuja ja norkkoja napostelevat talviaikaan mm. pyy, vihervarpunen ja urpiainen. Marjat puolestaan maistuvat tilhille. Räkättirastaat viipyvät Suomessa niin pitkälle talveen, kuin vain pihlajanmarjoja riittää.

Monet pöllölajimme selviytyvät pohjoisessa myyrien turvin ja maakotka voi pysytellä reviirillään läpi talven jäniksiä saalistaen ja hyödyntäen talven nujertamia eläimiä.

Pähkinänakkelit vaeltavat joinakin syksyinä suurin määrin Suomeen ja silloin voi seuraavan talven aikana nähdä pähkinänakkelin omalla lintulaudallaan.

Vaeltavat talvivieraat

On olemassa lintulajeja, jotka vierailevat luonamme vain silloin tällöin ja tiettyinä talvina. Niiden esiintyminen on sidoksissa siemeniin tai pikkujyrsijöihin, joiden määrät vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Näiden lintujen kohdalla puhutaan vaelluksesta eli invaasiosta.

Sinisorsa eli heinäsorsa, naaras. Suurin osa Suomen sinisorsista muuttaa talveksi Etelä-Skandinaviaan ja Länsi-Eurooppaan, mutta osa talvehtii Suomen ulkosaaristossa ja sulapaikoissa. Sinisorsalla tehdyt mittaukset ovat osoittaneet, että höyhenpeite normaaleissa olosuhteissa eristää aina -70° tai -80°C asteeseen asti!

Pyrstötiainen. - Pyrstötiaiset yöpyvät oksalla tiiviisti toisiinsa painautuneina, pienentääkseen näin lämmönhukkaa. Oksalla vaihdetaan paikkaa läpi yön. Linnut, jotka istuvat uloimpina, työntyvät jonkin ajan kuluttua ryhmän keskelle ja keskellä olevat joutuvat laidemmalle. Näin tapahtuu jatkuvasti koko yön ajan.

Talviyö on vaarallista aikaa

Öisin pakkanen kiristyy ja monesti linnut joutuvat kamppailuun elämästä ja kuolemasta, ennen kuin armahtava aamu koittaa. Öisin voi esimerkiksi tiaisen ruumiinlämpö laskea monta astetta, jotta lämpöhäviöt pienenisivät. Pitkinä, kylminä talvina lintujen vararavinto ei riitä, ja linnut kuolevat öisin.

Suurimmassa vaarassa ovat pienimmät lintumme, hippiäiset. Pienen kokonsa takia ne ovat äärimmäisen alttiita lämmönhukalle. Hippiäiset, kuten myös tiaiset ja puukiipijät yöpyvät usein parvittain puunkoloissa tai pöntöissä. Lämmönhukka on tällöin pienempi kuin yksittäin yöpyessä.

Isolepinkäinen tähystämässä saalista. Laji talvehtii myös Suomessa, erityisesti hyvinä myyrävuosina. Vaikkakin isolepinkäinen kuuluu varpuslintuihin, ekologisesti se voidaan luokitella petolinnuksi. Se käyttää ravintonaan pääasiassa pikkujyrsijöitä.

Energiaa säästävää saalistusta

Monet saalistavat linnut istuskelevat usein aloillaan ja odottelevat, että saaliseläin ilmestyisi näköpiiriin. Tällä tavalla ne selviävät murto-osalla siitä energiasta, jonka edestakaisin lentelevä lintu saalista etsiessään kuluttaa.

Talvehtivissa lintulajeissamme näitä aloillaan istuvia ja odottelevia lintuja ovat isolepinkäiset eli lapinharakat, merikotkat ja kanahaukat.

Kuvassa kiiruna. Kiirunat ja riekot voivat selviytyä hyvinkin ankarista talvista, sopeuduttuaan paljakan ja tunturikoivikoiden tuimaan talvi-ilmastoon. Niillä on paksu ja tiheä höyhenpeite ja vieläpä varpaatkin ovat höyhenten peittämät. Ne syövät koivunsilmuja ja varpuja sekä marjoja, joista tärkein on lumettomilta laikuilta löytyvä variksenmarja. Kylmyys estää kasvinosia hajoamasta ja ravinto säilyy marjoissa talven yli. - Kuva Copyright © Lin Sun-Fong - Creative Commons.

Metsien ympärivuotiset asukkaat

Useimmat metsissä pesivät linnut muuttavat syksyllä. Jäljelle talviksi jäävät pääasiassa kanalinnut, tikat, varislinnut, eräät pöllöt, käpylinnut, tiaiset, puukiipijät ja hippiäiset. Maassamme on viisi alkuperäistä, talvehtivaa kanalintua: riekko, kiiruna, teeri, metso ja pyy. Kaikki Suomessa elävät metsäkanalinnut syövät talvella puumaista ravintoa. Metso syö talvella pääasiassa männynneulasia.

Kiepissä hangen sisällä

Metsäkanalintumme metso, teeri, pyy ja riekko selviytyvät hyvin 30 - 40 miinusasteen pakkasistakin, viettämällä yönsä kaivautumalla lumen sisään eli kiepissä. Ne pääsevät helpoimmin kieppiin, sukeltamalla lumeen suoraan lennosta. Lumessa ne kaivautuvat sitten syvemmälle, puoli metriä tai metrinkin ja muotoilevat sitten itselleen lumeen onkalon eli kiepin. Metso voi pudottautua lumeen oksalta tai se voi aloittaa kaivautumisen ihan lumen pinnaltakin. Lumeen se menee pyrstö edellä, siipipankkojaan värisyttäen ja myös käytellen jalkojaan,

Metsäkanalinnut viipyvät kiepissä kovilla pakkasilla jopa yli 20 tuntia, pikkupakkasilla lyhyemmän aikaa. Jos ilman lämpötila on plussan puolella, linnut eivät mene lumen sisään, sillä silloin siellä on kylmempää kuin lumen päällä. Kiepissä lintu on suojassa paitsi pakkaselta, myöskin pedoilta.

Metsäkanalinnuilla on pitkät, parilliset umpisuolet, jotka saavat talviksi puolet pituutta lisääkin. Samalla suoliston mikrobifaunakin muuttuu. Tämä mahdollistaa sen, että ne kykenevät hajottamaan ravintoaan eli selluloosaa ja ligniiniä sekä samalla tekemään neulasten haitta-aineet vaarattomiksi.

Myös urpiainen, punatulkku, talitiainen ja varpunen voivat tehdä kovalla pakkasella kieppejä pehmeään lumeen. Lumi on tehokas lämmöneristäjä. Kiepissä yöpyvä lintu säästää 30-50 prosenttia energiankulutuksestaan. Vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta, on kiepissä muutama lämpöaste.

Pähkinähakki, hyvämuistinen ruoan varastoija.

Metsien varastojen kerääjät

Eräät linnut keräävät talven varalle ruokavarastoja. Näitä lintuja ovat monet talvehtivista tiaisista, pähkinänakkeli, pähkinähakki, kuukkeli ja närhi. Talitiainen ja sinitiainen eivät kerää talvivarastoja ja niillä onkin enemmän taipumusta muuttaa etelämmäksi.

Närhi kerää pääasiassa tammenterhoja. Sille onnetonta on se, että se harvemmin pähkinähakin lailla muistaa, minne se on terhonsa kätkenyt. Pähkinänakkelit ja pähkinähakit ovat ruokavarastoinnin huippuammattilaisia.

Harmaalokki on muuttolintu. Leutoina talvina saaristossa ja kaatopaikoilla kuitenkin talvehtii tuhansia lintuja.

Avovesien linnut

Muutamat lajit, kuten koskikarat, talvehtivat läpi vuoden sulien jokien ja koskien varsilla. Asutustaajamien sulapaikoissa puolestaan talvehtivat sorsat, nokikanat, joutsenet ja lokkilinnut. Sinisorsat ovat sorsalinnuista yleisimpiä, niiden joukossa on joskus eteläisellä ja lounaisella merialueellamme myös isokoskeloita ja tukkasotkia. Vesillämme talvehtia vesilintuja ovat myös uivelo, alli ja telkkä. Näkyvä laji on ollut myös merimetso, joka kasvatti talvehtijamääräänsä 1990-luvulla Ahvenanmaalla muutamista sadoista tuhansiin. Suomen merimetsokanta ei ole enää kasvanut vuoden 2015 jälkeen.

Myös lokkeja talvehtii asutustaajamien sulapaikoissa. Tavallisin on harmaalokki, mutta myös naurulokki ja merilokki voivat jäädä maahamme talveksi. Kun merialue Perämerellä ja Suomenlahdella jäätyy, vesilinnut kerääntyvät Turun ja Ahvenanmaan saaristoon ja siirtyvät sitten kovimpina talvina Tanskan salmiin asti. Vesilintujakin kuolee joka talvi kylmään ja nälkään ja moni onneton jäätyy räpylöistään kiinni jäähän. Ravinnon riittävyys ei ole vesilinnuille talvellakaan uhka, mutta sen saatavuus jään alta on ihan toisen luokan ongelma.

Lintujen talviruokinta

Ihmisen tarjoamat ruokapalvelut ovat linnuille talviaikaan hyvin tärkeitä. Lintujen talviruokinta on tuntuvasti vaikuttanut maassamme talvehtivien yksilöiden ja lajien määrään. Ruokintapaikan lähellä talvehtinut viherpeippo tai talitiainen on yleensä myös loistavassa fyysisessä kunnossa. Tutustu myös lintujen talviruokintaan:

Lintujen talviruokinta.

Lähteet
Luonto talvella - Gummerus
Lars Jonsson: Linnut luonnossa - tunturit ja havumetsä - Tammi
Kaleva, Helena Sahavirta: Kanalintu suojautuu kieppiin
Juhani Lokki ja Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
Kotimaan luonto: Miten linnut selviytyvät Suomen talvesta - WSOY
Ympäristö.fi: Vesilintuja talvehti runsaasti Suomen merialueella