Tuhkimo - Grimmin veljesten klassikkosatu

Äidin kuolema ja ankea lapsuus

Olipa ja elipä kerran rikkaan miehen vaimo, joka sairastui. Kun hän tunsi, että kuolema oli lähellä, kutsui hän ainoan lapsensa luokseen ja sanoi tälle:

- Rakas lapseni, pysy aina hurskaana ja hyvänä, niin Jumala auttaa sinua ja minä katson sinua taivaasta ja suojelen sinua! - Sitten hän sulki silmänsä ja erosi maailmasta. Tyttö kävi joka päivä itkemässä äitinsä haudalla ja oli hurskas ja hyvä. Kun talvi tuli, laski lumi valkean peitteensä haudalla, ja kun aurinko oli jälleen sulattanut lumen, otti mies toisen vaimon.

Vaimolla oli kaksi tytärtä, jotka hän toi mukanaan taloon, ja he olivat kauniit ja valkeat kasvoiltansa, mutta ilkeät ja mustat sydämiltänsä. Vaikea aika koitti nyt tytärpuolelle.

- Saako tuo tyhmeliini istua meidän kanssamme sisällä! sanoivat sisarpuolet. - Ken haluaa syödä, ansatkoon leipänsä. Mars keittiöön!

Tuhkimoksi tuhkakasassa

Sisarpuolet riistivät häneltä hänen kauniit vaatteensa ja antoivat hänelle vanhan, harmaan mekon sekä puukengät.

- Katsokaa ylpeätä prinsessaa, kuinka hieno hän on! huusivat he nauraen ja veivät hänet keittiöön.

Siellä hänen täytyi aamusta iltaan tehdä raskasta työtä, nousta varhain, kantaa vettä, virittää tuli, keittää ja pestä. Sen lisäksi koettivat sisaret häntä kaikin tavoin kiusata, pilkkasivat häntä, heittivät herneitä tuhkaan ja käskivät hänen kerätä ne sieltä uudelleen. Iltaisin, kun tyttö oli väsynyt työstä, ei hän saanut nukkua vuoteessa, vaan hänen oli pakko maata tuhkaläjässä takan luona. Ja koska hän sen vuoksi näytti tomuiselta ja likaiselta, niin sisaret nimittivät häntä Tuhkimoksi.

Tuhkimo saa pähkinäpuun oksan

Sattuipa kerran, että isä lähti markkinoille ja kysyi molemmilta tytärpuoliltaan, mitä he haluaisivat tuliaisiksi.

- Kauniita vaatteita, sanoi toinen. - Helmiä ja jalokiviä, sanoi toinen.

- Entäs sinä, Tuhkimo, sanoi isä. - Mitä sinä haluat?

- Isä, tuo minulle oksa, joka kotimatkalla hipaisee hattuasi, taita se minulle. Isä osti vain molemmille tytärpuolilleen kauniita vaatteita, helmiä ja jalokiviä, mutta kotimatkalla, kun hän ratsasti lehdikon läpi, työnsi pähkinäpuun oksa häneltä hatun päästä. Hän taittoi oksan ja otti sen mukaansa. Kotiin tultuaan hän antoi tytärpuolilleen, mitä he olivat toivoneet ja Tuhkimolle pähkinäpuun oksan.



Tuhkimo kiitti, lähti äitinsä haudalle ja istutti oksan maahan ja itki niin katkerasti, että hänen kyyneleensä kostuttivat oksan. Se alkoi kasvaa ja tuli kauniiksi puuksi. Tuhkimo kävi haudalla kolmesti joka päivä, itki ja rukoili siellä, ja joka kerta saapui valkoinen lintu puun oksalle, ja kun Tuhkimo lausui toivomuksen, niin lintu heti antoi hänelle, mitä hän oli toivonut.

Kuningas järjestää juhlat

Sattuipa, että kuningas pani toimeen juhlat, joiden oli määrä kestää kolme päivää, ja kaikki maan kauniit neidot olivat kutsutut niihin, jotta kuninkaanpoika voisi valita itselleen morsiamen heidän paristaan. Kun sisarpuolet kuulivat, että heidänkin oli määrä päästä juhliin, tulivat he hyvin iloisiksi ja kutsuivat Tuhkimon luokseen ja sanoivat hänelle:

- Suori hiuksemme, kiilloita kenkämme ja kiinnitä solkemme, me lähdemme kuninkaan linnaan pitoihin!

Tuhkimo totteli, mutta itki, sillä hän olisi myös kernaasti lähtenyt tanssiin, ja pyysi äitipuolelta, että tämä ottaisi hänet mukaan.

- Sinä Tuhkimo, olet tomuinen ja likainen ja tahtoisit tulla juhliin? Ei sinulla ole pukua eikä kenkiä ja tahdot tanssia!

Mutta kun Tuhkimo vain pyytämistään pyysi, sanoi äitipuoli:

- Heitin maljallisen herneitä tuhkaan, jos saat ne kahdessa tunnissa kerätyksi, niin pääset mukaan!

Kyyhkyset tulevat apuun

Tyttö meni takaovesta puutarhaan ja huusi:

Te kesyt kyyhkyset, kaikki, kaikki taivaan linnut, tulkaa apuun! Maljaan kaikki hyvät, kupuun kehnot jyvät!

Keittiön ikkunasta lensi sisään kaksi valkoista kyyhkystä ja heidän jäljessään kaikki taivaan linnut, ja ne laskeutuivat tuhkaan. Kyyhkyset nyökyttivät päätään ja alkoivat nokkia, ja kaikki muutkin linnut nokkivat ihan kilpaa, ja keräsivät maljaan kaikki hyvät jyvät. Tuskin tunti oli kulunut, niin työ oli jo tehty, ja linnut lensivät taas pois. Tyttö vei vadin äitipuolelle ja luuli nyt pääsevänsä mukaan häihin. Mutta äitipuoli sanoi:

- Ei, Tuhkimo, sinulla ei ole pukua, et voi tanssia. Kaikki vain nauraisivat sinulle.

Kyyhkyset uudelleen apuun

Mutta kun tyttö yhä itki, sanoi hän:

Jos voit kerätä kaksi maljallista herneitä tuhasta tunnin kuluessa, niin pääset mukaan, mutta hän samalla tuumi ääneti: - Sitä hän ei voi koskaan tehdä. Mutta kun äitipuoli oli heittänyt kaksi maljallista jyviä tuhkaan, meni tyttö takaovelle ja huusi:

Te kesyt kyyhkyset, kaikki, kaikki taivaan linnut, tulkaa apuun! Maljaan kaikki hyvät, kupuun kehnot jyvät!

Silloin ilmestyi keittiön ikkunasta kaksi valkoista kyyhkystä, ja niiden jäljessä kaikki taivaan linnut, ja ne laskeutuivat tuhkaan. Ja kyyhkyset nyökyttivät päätään ja alkoivat nokkia, ja kaikki muut nokkivat myöskin ja keräsivät kaikki hyvät jyvät maljaan. Ja ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli työ tehty ja linnut lensivät taas pois. Tyttö vei maljan äitipuolelle ja oli iloinen, sillä hän luuli nyt pääsevänsä juhliin. Mutta äitipuoli sanoi:

- Ei mikään auta. Sinä et pääse mukaan, sinulla ei ole pukua, etkä osaa tanssia. Me saisimme vain hävetä sinua. Sitten hän käänsi selkänsä Tuhkimolle ja riensi molempien tyttäriensä kanssa pois.

Tuhkimo saa hienot vaatteet ja lähtee juhliin

Kun ketään ei enää ollut kotona, lähti Tuhkimo äitinsä haudalle pähkinäpuun alle ja huusi:

- Puu pienoinen, ravista oksias,
suo mulle kultia, hopeitas!

Silloin lintu heitti hänelle kultaisen ja hopeisen puvun sekä silkkiset, hopealla kirjatut kengät. Kaikessa kiireessä Tuhkimo pukeutui ja lähti juhliin. Hänen sisarensa ja äitipuolensa eivät tunteneet häntä, vaan luulivat häntä vieraaksi kuninkaantyttäreksi, niin kaunis hän oli kultaisessa puvussaan. He eivät tuhlanneet ainuttakaan ajastustaan Tuhkimolle, vaan luulivat, että hän istuu kotona likaisena, keräten herneitä tuhkasta. Kuninkaanpoika tuli Tuhkimon luo, tarttui häntä käteen ja tanssi hänen kanssaan. Hän ei halunnut tanssia kenenkään muun kanssa, vaan piteli häntä koko ajan kädestä kiinni, ja jos joku muu tahtoi tanssia Tuhkimon kanssa, sanoi kuninkaanpoika:

- Hän on minun tanssitoverini!

Tuhkimo tanssi aina iltaan saakka, sitten hän tahtoi lähteä kotiin. Mutta kuninkaanpoika sanoi:

- Minä tulen mukaan ja saatan sinua, sillä hän halusi nähdä, mistä kaunis tyttö oli tullut. Mutta Tuhkimo pääsi livahtamaan karkuun ja juoksi kyyhkyslakkaan. Kuninkaanpoika odotti, kunnes isä tuli kotiin, ja sanoi, että vieras tyttö oli juossut kyyhkyslakkaan. Isä tuumi:

- Olisikohan se voinut olla Tuhkimo? ja hän haki kirveen ja kuokan ja rikkoi koko kyyhkyslakan, mutta siellä ei ollut ketään. Ja kun he astuivat taloon, makasi Tuhkimo likaisissa vaatteissaan tuhkassa, ja himmeä öljylamppu paloi liedellä. Sillä Tuhkimo oli kiireesti hypännyt alas kyyhkyslakasta ja mennyt pähkinäpuun juurelle. Siellä hän riisui kauniit vaatteensa ja laski ne haudalle, ja lintu oli vienyt ne pois, ja sitten tyttö oli kiiruhtanut keittiöön harmaassa mekossaan.

Juhlat jatkuvat toisena päivänä

Toisena päivänä, kun juhlaa jatkettiin, ja vanhemmat ja sisarpuolet olivat jälleen lähteneet kotoa, meni Tuhkimo pähkinäpuun juurelle ja sanoi:

- Puu pienoinen, ravista oksias,
suo mulle kultia, hopeitas!

Lintu heitti hänelle nyt vieläkin kauniimman puvun kuin edellisenä päivänä. Ja kun hän ilmestyi juhliin tässä puvussaan, ihmettelivät kaikki hänen kauneuttaan. Mutta kuninkaanpoika oli odottanut, kunnes tyttö saapui, tarttui hänen käteensä ja tanssi yksinomaan hänen kanssaan. Kun toiset tulivat pyytämään tyttöä tanssiin, sanoi kuninkaanpoika:

- Hän on minun tanssitoverini!

Ja kun ilta tuli ja tyttö aikoi lähteä pois, seurasi kuninkaanpoika hänen jäljissään, sillä hän tahtoi nähdä, mihin taloon tyttö menisi. Mutta tyttöpäs pakenikin hänen silmistään talontakaiseen puutarhaan. Siellä oli kaunis, iso puu, jossa riippui ihania päärynöitä, ja tyttö kiipesi sukkelasti kuin orava pitkin puun oksia, eikä kuninkaanpoika tiennyt, minne hän hävisi. Mutta kuninkaanpoika odotti, kunnes isä palasi kotiin, ja sanoi hänelle:

- Vieras tyttö pääsi minulta karkuun, luullakseni hän kiipesi tuohon päärynäpuuhun.

- Voisikohan se olla Tuhkimo? tuumi isä, ja haki kirveen ja hakkasi puun alas, mutta siinä ei enää ollut ketään. Ja kun he tulivat keittiöön, makasi Tuhkimo tuhkaläjässä ihan kuten ennenkin, sillä hän oli hypännyt puun toiselta puolelta maahan, oli vienyt kauniit vaatteensa linnulle pähkinäpuun juurelle ja pukeutunut harmaaseen mekkoonsa.

Juhlat jatkuvat taas kolmantena päivänä

Kolmantena päivänä, kun vanhemmat ja sisaret olivat lähteneet, meni Tuhkimo jälleen äitinsä haudalle ja sanoi puulle:

- Puu pienoinen, ravista oksias,
suo mulle kultia, hopeitas!

Nyt lintu heitti hänelle puvun, joka oli niin komea ja kaunis, ettei hänellä vielä ollut aiemmin sen vertaista, ja kengätkin olivat kokonaan kultaa. Kun hän saapui juhliin tässä puvussa, eivät vieraat tienneet, mitä ihastukseltaan sanoa. Kuninkaanpoika tanssi yksinomaan hänen kanssaan, ja jos joku muu halusi tanssia Tuhkimon kanssa, sanoi hän:

- Hän on minun tanssitoverini!

Illalla, kun Tuhkimo aikoi lähteä pois ja kuninkaanpoika tahtoi saattaa häntä, pääsi tyttö jälleen livahtamaan niin, ettei kuninkaanpoika kyennyt pysymään hänen jäljillään. Mutta kuninkaanpoika oli ollut ovela, hän oli antanut voidella piellä portaat, ja kun tyttö juoksi portaat alas, takertui hänen vasen kenkänsä pikeen. Kuninkaanpoika otti kengän käteensä, ja se oli pieni, siro ja kultainen. Seuraavana aamuna hän lähti kenkä kädessään miehen luo ja sanoi tälle:

- En halua puolisokseni ketään muuta kuin sen, jonka jalkaan tämä kultainen kenkä soveltuu!

Kenkää sovitellaan ensimmäiselle sisarelle

Molemmat sisaret iloitsivat, sillä heillä oli kauniit jalat. Vanhempi sisar otti kengän käteensä ja meni kamariinsa, aikoen sovittaa sitä jalkaansa, ja äiti seisoi hänen vieressään. Mutta isovarvas ei mahtunut kenkään. Silloin äiti ojensi hänelle veitsen ja sanoi:

- Leikkaa varvas poikki! Kuningattarena sinun ei tarvitse kävellä jalkaisin.

Tyttö leikkasi varpaan poikki, tunki kengän jalkaansa, puri hammasta ja meni kuninkaanpojan luo. Kuninkaanpoika nosti hänet morsiamenaan hevosensa selkään ja ratsasti pois. Mutta heidän oli pakko ratsastaa haudan ohi, ja pähkinäpuussa istui kaksi kyyhkystä, jotka sanoivat:

"Kurkista vaan, kurkista vaan,
veressä kenkä on kokonaan.
Pienipä hälle kenkä on.
Kotoa löydät morsion."

Kenkää sovitellaan toiselle sisarelle

Kuninkaanpoika vilkaisi tytön jalkaan ja näki, että siitä tippui verta. Hän käänsi hevosensa, vei väärän morsiamen kotiin ja sanoi, ettei morsian ollut oikea, toisen sisaren tuli koettaa kenkää. Tämä lähti kamariinsa ja sai varpaat onellisesti kenkään mahtumaan, mutta kantapää oli liian iso. Äiti ojensi hänelle veitsen ja sanoi:

- Leikkaa pala kantapäästä pois! Kuningattarena sinun ei enää tarvitse astua jalkaisin.

Tyttö leikkasi palan kantapäästään, tunki kengän jalkaansa, puri huultaan ja meni kuninkaanpojan luo. Tämä nosti hänet morsiamenaan hevosen selkään ja ratsasti pois. Mutta kun he tulivat pähkinäpuun luo, istui siellä kaksi kyyhkystä, jotka sanoivat:

"Kurkista vaan, kurkista vaan,
veressä kenkä on kokonaan.
Pienipä hälle kenkä on.
Kotoa löydät morsion."

Silloin kuninkaanpoika vilkaisi hänen jalkaansa ja näki, että verta tippui kengästä ja että hänen valkoiset sukkansa olivat aivan veriset. Hän käänsi hevosensa ja vei väärän morsiamen takaisin kotiin.

- Ei tämäkään ole oikea, sanoi hän, eikö teillä ole useampia tyttäriä?

- Ei, sanoi mies, ei meillä ole muuta kuin vaimovainajan pieni, typerä Tuhkimo. Hän ei ainakaan voi olla oikea morsian.

Kuninkaanpoika pyysi saada nähdä häntä, mutta äiti vastasi:

- Oi, hän on aivan liian likainen, jotta hän voisi tulla näkyviin!

Tuhkimo löytyy

Mutta kuninkaanpoika tahtoi välttämättä nähdä hänet, ja Tuhkimo oli kutsuttava. Tyttö pesi kätensä ja kasvonsa, meni sitten sisään ja kumarsi kuninkaanpojalle, joka ojensi hänelle kultakengän. Tyttö kävi jakkaralle istumaan, veti raskaan puukengän jalastaan ja pani kultakengän jalkaansa, ja se sopi kuin valettu. Ja kun hän nousi pystyyn ja kuninkaanpoika katseli häntä tarkemmin, tunsi hän kauniin tytön, jonka kanssa oli tanssinut!

- Tämä on oikea morsian! huudahti hän!

Äitipuoli ja molemmat sisaret kauhistuivat ja kalpenivat vihasta. Mutta kuninkaanpoika nosti Tuhkimon hevosen selkään ja ratsasti pois. Kun he tulivat pähkinäpuun kohdalle, sanoivat valkoiset kyyhkyset:

"Kurkista vaan, kurkista vaan,
kengässä verta ei laisinkaan.
Liian pieni kenkä ei lie.
Oikean morsion kotiin vie."

Ja kun he sen olivat sanoneet, lensivät he alas puusta ja kävivät istumaan Tuhkimon olkapäille, toinen oikealle, ja toinen vasemmalle, ja jäivät siihen.

Häät ja rangaistukset

Kun kuninkaanpojan häitä oli vietettävä, tulivat väärät sisaretkin häihin ja alkoivat imarrella kuninkaanpoikaa, saadakseen myös osansa onnesta. Kun morsiuspari lähti nyt kirkkoon, astui vanhempi sisar oikealla ja nuorempi vasemmalla puolella.

Silloin kyyhkyset puhkaisivat kummaltakin toisen silmän!

Sisaret menettävät toisenkin silmänsä

Kun palattiin kirkosta, asteli vanhempi sisaruksista morsiusparin vasemmalla, ja nuorempi oikealla puolella. Silloin kyyhkyset puhkaisivat kummaltakin toisenkin silmän! Siten he saivat rangaistuksen ilkeydestään ja kavaluudestaan ja olivat koko elämänsä ajan sokeat.

Sen pituinen se.