Spiritualismi, spiritismi ja okkultismi
Spiritistit kutsuvat itseään usein myös spiritualisteiksi. Ihan tarkasti ottaen
spiritualismi ja spiritismi voidaan määritellä erilaisinkin tavoin - vaikkakin myös osittain samaankin päädytään.
Spiritualismi tarkoittaa filosofiassa oppia, jonka mukaan olevaisuus tulkitaan luonteeltaan henkiseksi.
Spiritismi puolestaan on hengellinen liike, jonka mukaan joillakin ihmisillä, käytännössä meedioilla, on kyky saada yhteys kuolleiden
ihmisten eli vainajien henkiin. He voivat myös välittää näiltä viestejä ja saada henkien avulla aikaan ilmiöitä, joita ei voida selittää
tunnettujen luonnonlakien perusteella. Spiritismiin liittyy myös parapsykologia, joka on suuri joukko mitä erilaisimpia yliluonnollisia ilmiöitä.
Okkultismi on salaoppia eli salatiedettä, jossa voidaan suoranaisen taikuuden ja muiden salakeinojen avulla
aikaansaada yliluonnollisia ilmiöitä. Myös okkultistit ottavat yhteyksiä manalaan ja kuolleisiin.
Okkultismi ja spiritismi ovat sisartieteitä.
Emanuel Swedenborg (1688 - 1772).
Spiritismin edelläkävijä Emanuel Swedenborg
Spiritismin edelläkävinä pidetään ruotsalaista Emanuel Swedenborgia. Hän oli tiedemies, filosofi, mystikko ja teologi.
Emanuel Swedenborg väitti myöhemmällä iällään, että hänellä oli yliluonnollisia kykyjä ja sen vuoksi hän kykeni ottamaan yhteyksiä
kuolleisiin ihmisiin. Tämän kykynsä avulla hän oli voinut keskustella mm. Martti Lutherin, apostoli Paavalin ja kerran Mooseksenkin kanssa.
Ruotsin luterilainen kirkko syytti Emanuel Swedenborgia harhaoppisuudesta.
Ammattimaisella ennustajalla on sellainen erityinen ominaisuus, että hän osaa kertoa jokaiselle asiakkaalle
jotakin sellaista, jota asiakas haluaa kuullakin. Ennustajan pitää osata hienovaraisesti kysellä asiakkaaltaan
huomaamattomasti kaikenlaista, niin että asiakas ei sitä huomaakaan - ja sen jälkeen voi kehitellä saamaansa tietoon jatkoa itse
eli toisinsanoen selvänähdä. Tässä ei ole kuitenkaan kyse huijauksesta, vaan luottamuksellisen suhteen syntymisestä ja asiakaspalvelusta.
Foxin kolme sisarusta vasemmalta oikealle, Margaret (1833 - 1893), Catherine (1837 - 1892) ja Leah (1814 - 1890).
Spiritismi sai alkunsa huijauksesta
Nykyaikaisen spiritismin alku sijoittuu vuoteen 1848, ja sen laittoivat alulle sisarukset Maggie ja Catherine Fox, Hydesvillessä, New Yorkissa.
Maggie oli tuolloin 15-vuotias ja Catherine 9-vuotias. Heidän kotitalossaan kuului kaikenlaisia rutinoita ja kolahduksia, kuten
vanhoissa taloissa useinkin erityisesti myrskyöinä kuuluu. Joskus kuului kuin askelia ja huonekalujen raahaamista. Tytöt päättivät aikansa kuluksi lisätä pökköä pesään, ja alkoivat ikään kuin keskustella
talossa joskus murhatun ihmisen hengen kanssa.
Saadakseen esitykseensä lisää uskottavuutta, he parantelivat talon äänimaailmaa. Portaikosta kuuluvia vaanivia askelten ääniä he saivat huomaamattomasti
aikaan niin, että vetivät portaikossa omenaa narun päässä. Kukaan ei nähnyt mitään, mutta selvät askeleen äänet kuultiin. He myös raapivat huomaamattomasti milloin pöydän alta milloin mistäkin
ja napsuttelivat huomaamattomasti sormiaan ja jopa varpaitaankin, mikä oli todellinen taidonnäyte. He opettelivat varpaiden napsuttelun jopa niin, että se onnistui,
vaikka kengätkin olivat jalassa.
Seuraavassa vaiheessa he antoivat näillä huomaamattomilla napsutuksilla ja muilla keinoilla vastauksia äidilleen, joka kyseli hengiltä
erilaisia asioita. Äiti ei tietenkään huomannut huijausta. Kun äiti halusi tietää, kuka henki oikein oli, niin tytöt päästivät ilmoille oikean napsutusten ja raaputusten
ryöpyn, jonka he käänsivät niin, että henki oli 31 vuotta vanha mies, joka oli eläessään ollut naimisissa ollut viiden lapsen isä.
Tieto hengen läsnäolosta saavutti ensiksi naapurit ja pian tiedot näistä yliluonnollisista tapahtumista alkoivat kiiriä
yli koko Amerikan - näin oli syntynyt spiritismi, jonka avulla voitiin saada yhteys kuolleisiin.
Yhdysvalloista spiritismi levisi nopeasti Englantiin ja sieltä koko Eurooppaan.
Foxin sisarukset tunnustivat julkisesti huijauksensa vuonna 1888. Heidän maineensa oli iäksi mennyt ja sisaret kuolivat suuressa köyhyydessä muutaman vuoden sisällä.
The Sir Arthur Conan Doyle Centre, Edinburgh. Spiritismiin pyhittäytynyt henkinen keskus kunnioittaa nimellään
Arthur Conan Doylea, joka teki useiden vuosien ajan tutkimuksiaan spiritismin parissa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© byronv2
Spiritisti Sir Arthur Conan Doyle
Kun Sir Arthur Conan Doyle menetti yhden pojistaan, Arthur "Kingsleyn" vuonna 1918 espanjantautiin, ja muitakin sukulaisiaan sodan mainingeissa, hän kääntyi suruissaan spiritualismin ja okkultismin puoleen.
Hän kiersi elämänsä loppuvuosina Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa luennoimassa spiritismistä ja salatieteistä ja hänestä tuli useiden
spiritismiä harrastavien yhteisöjen johtohahmo.
Näin hän, epätoivoisena kuolleeseen poikaansakin yhteyksiä henkimaailman kautta otellen, muuttui täysin toisenlaiseksi ihmiseksi, kuin mitä hän oli
tieteelliseen maailmankuvaan uskovana kirjailijana elämänsä ajan edustanut. Joidenkin aikalaistensa silmissä Doyle tuli peräti naurunalaiseksi, mutta monet
hengenheimolaiset pitivät häntä johtotähtenään.
Monille oli vaikeaa ymmärtää sitä, että lääkärin tieteellisen koulutuksen omannut, nykyaikaisen salapoliisikirjallisuuden perustanut, terävä huomioiden tekijä
ja loogisen ajattelun edustaja Doyle uskoikin henkimaailmaan ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Siinä tuntui olevan jotakin ristiriitaista.
Doylen elämää hallitsi useiden vuosikymmenten ajan, ei suinkaan etsivätarinoiden kirjoittaminen, vaan lähes fanaattinen
käsitys siitä, että yliluonnollinen on todellista ja tämän käsityksen saattaminen myös muiden ihmisten ulottuville. Doylen mukaan uskomalla ja ymmärtämällä yliluonnollista
henkimaailmaa, ihmisen elämä olisi paljon täydellisempää
ja merkityksellisempää. Vuonna 1922 hän kirjoitti:
"Lopettakaa kirjeiden lähettäminen Sherlock Holmesista minulle. Se kertoo vain rajoittuneesta mielenkiinnosta.
Kysykää minulta - olkaa hyvä, ja kysykää minulta spiritismistä, siitä mikä on todella merkittävää!"
Oli Doylekin hyvin epäileväinen ennen kääntymystään. Hän ihmetteli, että joku viisas ihminen saattoi käyttää aikaansa sellaiseen kuin henkienkuulusteluun
ja pöydännakuttamiseen. Kun eräät hänen ystävänsä saivat hänet liittymään ensimmäisen kerran pöytäketjuun, ja kun pöytä pian alkoi nakuttaa
sanoja ja lauseita, oli siitä seurauksena, että Doyle kaikessa hiljaisuudessa alkoi epäillä ystäviänsä petkuttajiksi.
Vähitellen Doylen asenteet spiritismiin alkoivat kuitenkin muuttua. Hän tutustui alan kirjallisuuteen ja kiinnitti erityistä huomiotaan
alan tieteelliseen tutkimukseen, koska sitäkin noina aikoina oli. Tämän myötä hän vähitellen ajautui kokeilijoiden joukkoon.
Väliö - meedio eli välittäjä
Ongelmakseen Doyle sai alkuvaiheessa huomata sen, että häneltä puuttui väliö. Väliö on vanha suomenkielinen nimitys meediolle eli välittäjälle,
joka kykenee saamaan yhteyden tuonpuoleiseen. Doylella itsellään
oli hyvin vähän taipumuksia väliönä olemiseen. Hän oli siten yhtä avuton, kuin tähtitieteilijä ilman kiikaria. Doyle tiesi myös, että istunnoissa oli
hyvin helppoa tehdä kepposia.
Doylen ensimmäinen istunto
Ensimmäisen, mielenkiintoisen istuntonsa Doyle piti kahden tutun naisen kanssa. Tässä istunnossa paikalle ilmestyi nuoren naisen henki, joka heilutteli pöytää.
Tämä nuori nainen kertoi käyneensä samaa koulua, kuin toinen pöydässä istuvista naisista. Tällöin Doyle asetti hengen testiin ja kehotti
pöydässä istuvaa naista luettelemaan joukon nimiä, joiden joukossa oli yksi entisen opettajan nimi. Kun tämä opettajan, itse asiassa johtajattaren nimi mainittiin,
pöytä naksutti heti. Se teki Doyleen erittäin suuren vaikutuksen. Henki kertoili sen jälkeen kaikenlaista, kuten esimerkiksi sen,
että Marsissa on kehittyneempiä asukkaita kuin maassa.
Naisen hengen poistuttua alkoi pöytä heilua rajusti, sillä siihen tarttui paljon suurempi voima. Henki sanoi olevansa Dodd-niminen urheilija,
jonka kanssa Doyle oli Kairossa ollessansa keskustellut. Doyle alkoi jutella hänelle kuin Dodd olisi istunut vieressä, ja vastaukset tulivat nopeasti
ja selvästi pöydän nakutuksien kautta. Doddin vastaukset olivat usein aivan toisenlaisia, kuin Doyle oli odottanut ja se vakuutti hänet siitä,
ettei hän itse millään tavalla vaikuttanut niiden syntymiseen.