Undershaw remontissa ja entisöitävänä.
Undershaw - Surrey
Hindhead-kylässä, Surreyssa, Englannissa on talo nimeltään Undershaw, jossa Sir Arthur Conan Doyle asui perheineen vuodet 1897 - 1907.
Doyle vietti tässä talossaan ikävuotensa 38 - 48 vuotta. Doylen ystävä, arkkitehti Joseph Henry Ball (1861 - 1931) suunnitteli kolmikerroksisen talon Doylen toiveiden ja rakennuksesta piirtämän luonnoksen
mukaisesti ja se rakennettiin vuosina 1895 - 1897.
Talon lattiapinta-ala on yli 900 neliömetriä ja näihin tiloihin mahtui paljon myös vieraita, ruokasalin ruokapöytäänkin mahtui 30 henkeä.
Talossa oli oma sähkögeneraattori, mikä Doylen aikaan oli maaseudulla varsin harvinaista. Talon ovet olivat poikkeuksellisia, ne avautuivat molempiin suuntiin.
Yhden huoneen seinät täyttivät täytetyt linnut, aseet ja trofeet. Koko talo oli lyijylasitettuine ja maalattuine ikkunoineen kalliisti toteutettu.
Muutto tähän taloon tapahtui siksi, että Doylen ensimmäinen vaimo Louisa sairasti vuodesta 1893 alkaen tuberkuloosia
ja asui siksi parantolassa Sveitsissä. Paikallista Surreyn ilmastoa
pidettiin raikkaana ja tuberkuloosipotilaalle suotuisana. Ehkäpä näin olikin, sillä Louisa pysyi tässä talossa hengissä kymmenkunta vuotta.
Vieraiden joukossa olivat Draculasta kirjoittanut, irlantilaissyntyinen kirjailija Bram Stoker (1847 - 1912),
englantilainen kirjailija Virginia Woolf (1882 - 1941), englantilainen sanomalehtimies ja kirjailija Bertram Fletcher Robinson (1870 - 1907) ja Peter Panista kirjoittanut, skotlantilainen kirjailija J.M. Barrie (1860 - 1937).
Undershawissa, omassa kirjojen täyttämässä työhuoneessaan Doyle kirjoitti kaiken muun ohella myös Holmes-tarinoitaan ja niiden joukossa olivat "Baskervillen koira" ja "Sherlock Holmesin paluu". Kun Louisa kuoli, muutti
Doyle seuraavana vuotena toisen vaimonsa Jean Leckien kanssa toiseen taloon, Crowboroughiin.
Doylen jälkeen Undershawssa toimi pitkään hotelli, sitten rakennus oli muutamat vuodet rappiolla. Vuonna 2014 uusi omistaja
kunnosti ja entisöi rakennuksen täydellisesti ja loisteliaasti Doylen aikaaiseen kuntoon ja siinä toimii nykyisin, vuodesta 2016 alkaen erityiskoulu Stepping Stones School.
Sir Arthur Conan Doyle, luonnollista kokoa oleva pronssiveistos, kuvanveistäjä David Cornell - Crowborough Cross, East Sussex.
Little Windlesham - Crowborough
Doyle muutti Undershawista Crowboroughiin toisen vaimonsa Jean Leckien kanssa vuonna 1907
ja asui kaupungissa kuolemaansa, vuoteen 1930 saakka. Asuintalona oli Little Windlesham.
Innokkaana golfmiehenä Doyle toimi paikallisen golfklubin, Crowborough Beacon Golf Club, puheenjohtajana.
Crowboroughissa on monia paikkoja, joiden nimet liittyvät Doyleen - näitä ovat Conan Doyle Court, Cafe Baskervilles, Sherlock Shaw ja Holmes Place.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Conandoylestatue
Kohtaaminen nerokkaan tosielämän salapoliisin kanssa
Sir Arthur Conan Doyle oli esitelmämatkalla Amerikassa. Siellä hän kohtasi matkoillaan ajurin, joka kohteliaasti pyysi häneltä
vapaalippua esitelmätilaisuuteen. Doyle hämmästyi, että kuinka ihmeessä ajuri saattoi tuntea hänet. Hän lupasi ajurin koko perheelle liput, jos ajuri kertoisi,
miten hän oli tunnistanut Doylen.
Tällöin ajuri antoi selvityksensä:
"Takkinne rinnukset ovat rypistyneet, sillä itsepäiset newyorkilaiset sanomalehtimiehet ovat tarttuneet niihin.
Tukkanne leikkauksesta huomaa, että se on tehty Philadelphiassa, hattunne lieri on taipunut alas, koska olette saanut nostaa
päähinettänne niin monesti Chicagossa teille järjestetyllä lounaalla. Oikean kenkänne kantapäässä on Buffalon savea ja Utican sikaarien
tuoksu tuntuu vaatteissanne. Sen lisäksi osoittaa päällystakkinne huono harjaaminen, että olette ollut tekemisissä unisen Talbyn hotellipalvelijoitten
kanssa ja lopuksi: matkalaukkunne päässä seisoo selvin kirjaimin: Conan Doyle."
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© CHRISTO DRUMMKOPF
Oliko Doyle itsekin murhaaja?
Sir Arthur Conan Doyle esitellään viktoriaanisen ajan täydellisenä herrasmiehenä,
mutta esiintyy myös väitteitä, että hän olisikin ollut hyvin väkivaltainen ja sen lisäksi myös naistenmies ja kotityrannikin.
Hänen pahaa luonnettaan sanotaan myös osoittaneen sen, että hän suorasukaisesti passitti isänsäkin mielisairaalaan.
Pisimmälle näissä väitteissä on mennyt kirjailija ja psykologi Rodger Garrick-Steele,
jonka mukaan Doyle olisi syyllistynyt peräti Bertram Fletcher Robinsonin murhaan.
Psykologi paneutui murhatutkimuksiinsa intensiivisesti 11 vuoden ajan, tutkien kirjeitä, testamentteja ja toisen käden lähdetietoja.
Näistä tutkimuksistaan hän on kirjoittanut 624-sivuisen kirjan, "The House of the Baskervilles",
Murhatyö olisi tapahtunut
niin, että Robinsonin vaimo Gladys olisi sekoitellut miehensä ruokiin, tappavina annoksina pikkuhiljaa Doylen sekoittelemia myrkkyjä eli oopiumia,
jota noina aikoina sai ostaa vapaasti kuin yskänlääkettä. Garrick-Steelen mukaan tässä olisi auttanut Doylen lääkäritausta
ja hänen tietämyksensä myrkytyskuolemista. Tämä erityistietämyshän tulee hyvin ilmi Sherlock Holmesin kohdalla, sillä salapoliisikin
tunnetaan suurena myrkkyjen asiantuntijana.
Murhan motiivina olisi ollut se, että Doyle varasti Robinsonilta Baskervillen koiran käsikirjoituksen,
eikä halunnut, että tämä varkaus tulisi koskaan julki.
Vaikka Doylella ja Robinsonin vaimolla saattoikin olla peräti rakkaussuhde, mikä sekin on kuitenkin täyttä spekulaatiota ja vaikka Robinson
kuolikin varsin epämääräisin kuolintodistuksin lavantautiin jo 36-vuotiaana,
toteaa Lontoon Sherlock Holmes -seura kuitenkin, että tällaiset epäilyt ovat täyttä, julkisuutta tavoittelevaa roskaa.
Robinson ja Doyle olivat parhaimpia ystävyksiä, ja rikastuttivat kumpikin toistensa tuotantoa keskinäisellä kanssakäymisellään.
Scotland Yard oli kuitenkin sen verran kiinnostunut näistä epäilyistä, että se olisi halunnut kaivaa
Robinsonin ylös haudastaan myrkkyjäämätutkimuksia varten. Hautausmaan omistava seurakunta ei kuitenkin sallinut tätä haudan avaamista.
Rodger Garrick-Steelen yksi perusteista sille, että Doyle olisi syyllistynyt murhaan, oli se, kuinka
Doyle myöhempinä vuosinaan huokaillen valitteli sitä, että olisi voinut elämässään jättää kaikenlaista
tekemättä turhanpäiväisten syiden vuoksi. Tällä Doyle Garrick-Steelen mukaan puoliksi vihjaillen yritti keventää omaatuntoaan,
viitaten Robinsonin murhaan. - Tähän voisi heti esittää perään vastaväitteenä, että aika monihan
sitä vanhempina vuosinaan valittelee Doylen lailla juuri samoin, ja aika harva kai kuitenkaan katuu tekemiään murhia - koska niitä ei ole.
Garrick-Steelen perustelu näiltä osiltaankaan ei siten kestä pienintäkään lähempää tarkastelua.
