Työt ja opiskelu
Erilaisia vaatimattomia sekatöitäkin Hans Christian elossa pysyäkseen teki,
hän oli töissä tupakkatehtaassa ja lyhyet ajat opiskeli kutojan ja räätälinkin ammattia.
Kaiken ohessa hän rikasti maailmankuvaansa, lukemalla suuria kirjailijoita,
kuten Shakespearea. Samalla hän haaveili sellaisista ammateista, kuin näyttelijä,
laulaja ja tanssija - joten hänellä oli terve annos haihattelua. Näyttelijäksi hän
sittemmin pääsikin, peräti kuninkaalliseen teatteriin. Noina aikoina hän tutustui
moniin suuriin kulttuurielämän ihmisiin.
Huolimatta vaatimattomista lähtökohdistaan, Hans Christian menestyi lopulta myös opintiellä.
Hän oli ensin parissakin yleisessä koulussa, sai yksityistäkin opetusta ja pääsi Kööpenhaminan
yliopistoonkin. Hänen opiskelunsa kustansi Kööpenhaminan kuninkaallisten teatterin
johtaja Jonas Collin.
Opiskellessaan hän yleensä oli muita opiskelijoita selkeästi vanhempi,
ja kun hän vielä omasi erikoisen ulkonäön, jota pidettiin epämiellyttävänä ja jopa rumana, hän
herätti muissa sekavan kriittistä huomiota.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/rduta
H. C. Andersenin kotitalo
Punainen talo, jossa H.C. Andersen Kööpenhaminassa asui ja kirjoitti satujaan.
H.C. Andersenin satuja
H.C. Andersenin kirjoittamien tarinoiden ja satujen joukossa ovat sellaiset, kuolemattomat
mestariteokset, kuin Ruma ankanpoikanen, Paimentyttö ja nokipoika, Pieni tulitikkutyttö, Todellinen prinsessa,
Vakaa tinasotamies, Hopealantti, Tuhma-Jussi, Vanha talo, Peukalo-Liisa, Villijoutsenet,
Lumikuningatar, Pieni ankanpoikanen, Pieni merenneito, Satakieli ja
Keisarin uudet vaatteet.
Hans Christian Andersen muotokuvassa vuonna 1860.
Creative Commons
*Kuva - Copyright
© Odense Bys Museer
Kirjailija ja maailmanmatkaaja
Vuonna 1828 H.C. Andersen kirjoitti mielikuvituksellisen matkaromaanin ja häneltä julkaistiin
ensimmäinen runokokoelmakin. Vuonna 1831 hän aloitti laajat matkustelunsa ympäri Eurooppaa
ja matkojaan hän rahoitti mm. kuningas Frederick VI:n henkilökohtaisen tuen turvin eli tältä saamallaan stipendillä. Matkoillaan hän tapasi
aikakauden suurimpia kirjailijoita, joita olivat Ranskassa Victor Hugo ja Alexandre Dumas,
sekä Englannissa Charles Dickens.
Vuonna 1835 julkaistiin Andersenin ensimmäinen romaani, Improvisatoren, joka saavutti kansainvälistä huomiota
ja menestystä. Tänä samana vuotena hän julkaisi satujensakin ensimmäisen osan, Eventyr-tarinasarjan.
Hänen satunsa jäivät aluksi vähemmälle huomiolle, eikä niiden arvoa täysin heti tajuttu.
Matkoiltaan, jotka suuntautuivat eri puolille Eurooppaa, hän kirjoitti matkakirjoja.
Hänen parhaana matkakirjanaan pidetään vuonna 1842 julkaistua teosta, En Digters Bazar,
jossa hän kertoo mm. käynnistään Konstantinopolissa.
Ei suuren romaani- ja näytelmäkirjailijan uraa ja mainetta tavoitteleva H.C.Andersen itsekään aluksi
arvostanut kirjoittamiaan satuja, vaan hän peräti halveksi niitä, pitäen niitä vähäpätöisinä suuren kirjallisuuden
rinnalla. Hän kuitenkin jatkoi kaiken aikaa myös satujen kirjoittamista. Vuosina 1847 ja 1848 häneltä
ilmestyikin kaksi uutta satukokoelmaa. Tämän jälkeen hän kirjoitti sekä romaaneja että matkakirjoja,
mutta myös satuja aina vuoteen 1872. Tällöin jouluna julkaistiin hänen viimeiset satutarinansa.
Kirjan kansipaperi: H. C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat 1. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1950–1959.
Kuva Ilomantsin Museosäätiö, Ilomantsin museokokoelma IM.