Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on suokukko.

Suokukko (Calidris pugnax)

Kreikkalais-latinalaisen, tieteellisen nimensä mukaan suokukko on "tappelevainen taistelun ystävä."

"Pohjois-Suomen mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat suokukkojen, "suokulaisten", keväiset ottelut. Kahta samanväristä koirasta tuskin onkaan. Ne pöyhistävät kaulansa upeaa leijonanharjaa, tepastelevat ympäriinsä, ahdistelevat toisiaan, käyvät tappeluunkin, mutta koskaan nämä kaksinkamppailut eivät johda todella vaaralliseen otteluun. Suokukot ovat kuin lintumaailman operettiupseereita, uljaampia eleissä kuin teoissa. Suokukkojen suorittamat kaksintaistelut ovat enemmänkin näytösluonteisia, kuin todellisia."

Suokukko, koiras paraatiasussaan. - Kuva Copyright © ian bollen - All Rights Reserved.

Koko Pohjois-Suomessa pesivä suokukko kuuluu Pohjois-Suomen soiden ja rantaniittyjen tyyppilajeihin. Suokukkokoiraalla on pituutta 31 – 34 cm ja painoa 168 – 242 g. Naaraan pituus on 25 – 26 cm ja paino 85 – 126 g. Kesäpukuinen suokukkokoiras on helppo tuntea, eikä sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Sillä on tuuhea kaulustöyhtö ja korvatupsut. Lintu voi nostaa nämä pystyyn suureksi kaulukseksi eli viuhkaksi, jossa on vaihtelevasti mustaa, valkeaa, kellertävää ja ruskeaa kaikkine mahdollisine yhdistelmineen. Värit vaihtelevat suuresti - tuskin voi koskaan kohdata kahta viuhkaltaan täysin samanväristä koirasta.

Vaatimattoman värinen naaras on selkäpuolelta ruskeantäplikäs ja suomukuvioinen. Rinta ja kupeet ovat juovikkaat ja vatsapuoli valkoinen.

Koiraan koristehöyhenet putoavat pois heinäkuussa. Kumpikin sukupuoli on talvipuvssa selkäpuolelta kellanruskean ja tummanruskean suomuttama. Rinta on yhtenäisen kellanruskea ja vatsa vähän vaaleampi.

Nuori suokukko on selkäpuolelta voimakkaammin täplikäs, kuin talvipukuinen aikuinen, ja sen rinnassa on punertava sävy.

Suokukko lentää heittelehtien, veltto- ja syväiskuisesti. Välillä seuraa liitoa kuperin siivin. Vikloihin verrattuna suokukolla on lyhyt nokka. Koipien väri vaihtelee kellanvihreästä ja harmaanvihreästä kellanpunaiseen.

Hiljainen eläjä

Suokukko on pääsääntöisesti hiljainen, myös soitimella. Ajoittain voi kuitenkin kuulla sen pidättyneitä, hiljaisia ääniä. Naaras varoittaa pesimäpaikalla käheästi: väh väh.

Ravinto

Suokukon ravintona ovat pesimäaikaan monenlaiset hyönteiset ja kotilot. Muina vuodenaikoina myös äyriäiset, kastemadot, pienet simpukat sekä siemenet, viljan jyvät ja levä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesimäkannaksi on arvioitu noin 5 000 – 8 000 paria ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Suokukko pesii koko Suomessa, mutta on Etelä-Suomessa hyvin vähälukuinen ja yleinen Pohjois-Suomen suoalueilla.

Suokukko on pohjoisten avosoiden ja rantaniittyjen lintu.

Lisääntyminen

Suokukkokoiraat pitävät keväällä hiljaisia turnajaisia, joissa ne nokallaan miekkailevat keskenään. Voimakkain koiras saa osakseen naaraiden suosion. Soidinmenoihin liittyy sellainen ihmeellisyys, että valkokauluksiset koiraat saavat liikkua soidinpaikalla vapaasti ja suunnilleen valita naaraistakin minkä niistä haluavat. Tämän hyvin erikoisen käyttäytymismuodon syitä ei sinnikkäistä tutkimuksista huolimatta ymmärretä.

Suokukon erityispiirteenä on ennen kaikkea koiraiden omalaatuinen yhteissoidin, jota näkee sekä muuttomatkoilla että pesimäpaikoilla. Ne tapahtuvat vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Koiraat ottavat yhteen kaksintaisteluissa, joihin kuuluu siivillä huitominen, valemiekkailu ja jäykistyminen kaulapuuhkat levällään.

"Kullakin koiraalla on oma soidintantereensa, jota se puolustaa naapureitaan vastaan. Soidintantereella on kokoa yksi neliömetri ja sillä maa pian tallaantuu kasvillisuudesta paljaaksi. Soidin on täysin äänetöntä. Linnut juoksevat kaulus pörrössä toisiaan vastaan, hyppivät ilmaan siivet levällään, jähmettyvät paikoilleen pää alhaalla, pyrstö pystyssä ja nokat toisiaan vasten sojottaen. Vain valkokauluksiset koiraat ovat erikoisasemassa, eikä niitä yleensä yritetä karkottaa. Naaraat oleskelevat turnajaispaikan laitamilla, käyden silloin tällöin sen sisällä. Naaraan lähestyessä koiraat painautuvat mataliksi ja pöyhistelevät höyhenensä, esitellen samalla pyrstönsä vaaleita läikkiä. Se koiras, jonka soidinpiiriin naaras tulee, parittelee tämän kanssa. Kiivaudestaan huolimatta suokukkojen turnajaiset ovat täysin verettömiä, rituaalinomaisia näytöksiä."

Suokukko pesii monenlaisilla avosoilla ja rantaniityillä. Pohjoisessa ympäristövaatimukset ovat väljät, mutta etelässä kelpaavat vain poikkeuksellisen suotuisat maastot: laajat merenrantaniityt ja rehevät, umpeenkasvaneet järvet. Suokukko on erittäin seurallinen lintu ja pesät sijaitsevat joskus aivan lähekkäin.

Naaras valitsee pesäpaikan ja tekee pesän hyvään suojaan roikkuvien ruohojen alle tai veden ympäröimään mättääseen. Se hautoo yksin pesyeen 4 päärynän muotoista, heikosti hohtavaa munaa, hautomiseen kuluu aikaa 20 - 23 vrk. Myös poikasista naaras huolehtii yksin. Ne lentävät 23 - 27 päivän ikäisinä.

Muutto

Keväällä ja alkusyksyllä näkee satoja, jopa tuhansia suokukkoja lepäilemässä ryhminä rannoilla ja pelloilla. Keväällä suokukko saapuu usein jo ennen vappua. Muutto huipentuu toukokuun puolessa välissä.

Syysmuutto alkaa, kun koiraat katoavat pesimäalueilta jo varhain kesäkuun puolivälissä - heinäkuun alussa. Naaraat ja nuoret linnut aloittavat muuttonsa paljon myöhemmin ja suurimmillaan niiden levähtävät parvet ovat elokuussa. Syys-lokakuun jälkeen ovat viimeisetkin suokukot siirtyneet talvehtimaan Etelä-Eurooppaan, Välimeren maihin ja Afrikkaan.

Pitkät muuttomatkansa suokukko lentää varsin nopeasti. Eräässä tutkitussa tapauksessa todettiin suokukon tehneen viiden päivän ajan taivalta, keskimäärin yli 400 kilometriä vuorokaudessa. Suokukko on yömuuttaja.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat