Linnuissa on lahko strutsilinnut (Struthioniformes) ja siinä on heimo strutsit (Struthionidae).
Heimoon kuuluu yksi suku, Struthio. Sukuun kuuluu kaksi lajia: strutsi (Struthio camelus) sekä somalianstrutsi
(Struthio molybdophanes). Osa tutkijoista pitää jälkimmäistä kuitenkin ensin mainitun alalajina (Struthio camelus molybdophanes), osa erillisenä lajina.
Lentokyvyttömiä strutseja, emuja, kiivejä, nanduja ja kasuaareja kutsutaan sileälastaisiksi, koska niiden
rintalastan keskellä ei ole pitkittäistä luuköliä, lentolihasten kiinnityspaikaksi. Näiden lintujen yhteiset piirteet
johtuvat kuitenkin enemmän rinnakkaiskehityksestä kuin todellisesta sukulaisuudesta.
Tutkijoita on askarruttanut strutsien sukulaisuus muihin lintuihin. Ovatko strutsit ja muut sileälastaiset
hyvin alkeellisia lintuja, joiden kehitys on lähtenyt omille teilleen jo jura- tai liitukaudella. Vai ovatko ne päinvastoin,
erittäin pitkälle erikoistuneita lintuja, joiden surkastuneet siivet ja eräät muutkin rakenteet osoittavat niiden
kehittyneen lentävistä kantamuodoista.
Strutsi (Struthio camelus)
Strutsi on suurin nykyisin elävistä linnuista. Se on lentokyvytön, kuten myös sen sukulaiset eteläamerikkalaiset nandut,
australialaisen alueen emu ja ja kasuaarit, sekä Uuden-Seelannin kiivit.
Pienipäisen strutsin ruumis on muodoltaan pallomainen, siivet ja pyrstö ovat aivan typäkät.
Harmaan ja ruskean sävyiset naaraat ovat selvästi pienempiä ja kevyempiä, kuin
mustavalkoiset koiraat. Koiraan korkeus on 2,1 - 2,75 metriä, naaraan 1,7 - 1,95 metriä. Koiras painaa
100 - 150 kg, naaras 90 - 110 kg.
Strutsikoiraan höyhenpeite on pääosin musta, pyrstö ja siivenkärjet ovat valkoiset. Pää, kaula ja koivet ovat
alalajista riippuen punaiset tai harmaat. Naaraat ja nuoret linnut ovat ruskeita tai ruskeanharmaita.
Strutsilla on pitkät, höyhenettömät jalat ja pitkä kaula. Jaloissa on kaksi isoa varvasta ja kaviokynnet. Strutsi on ainoa lintu, jolla on vain kaksi varvasta.
Kaula on erittäin taipuva, noin metrin pituinen, josta n. 30 cm on höyhenien ja
loppuosa untuvan peitossa. Soidinajaksi koiraan kaula muuttuu, alalajista riippuen
punertavaksi tai sinertäväksi.
Strutsilla on isot silmät ja tuuheat silmäripset. Naamassa on sukasia.
Iso, valkea puuhkapyrstö ja usein alaspäin roikkuvat siipiröyhelöt tuntuvat olevan ikäänkuin
puolihuolimattomasti linnussa kiinni.
Elintavat
Strutsit elävät löyhinä ryhminä, joissa on muutamasta jopa pariin kymmeneen lintuun.
Tällaiset ryhmät voivat lyöttäytyä yhteen kasvinsyöjänisäkkäiden, kuten seeprojen, gnuiden, impaloiden tai gasellien kanssa.
Näin muodostuvat laidunnusryhmät havaitsevat erilaiset pedot paljon paremmin, kuin yksittäiset eläimet.
Erityisesti matalammat nisäkkäät hyötyvät strutsien läsnäolosta, sillä strutsit korkeampina kykenevät näkemään
kauemmas isoilla ja tarkoilla silmillään.
Strutsin potku voi tappaa aikuisen ihmisen. Strutsin ainut, varteenotettava vihollinen onkin ihminen.
Muista pedoista se selviää potkuillaan, nokallaan ja pakojuoksullaan.
Strutsin lihaa syödään ja sen nahasta ja sulista valmistetaan mitä erilaisimpia esineitä.
Sen rasvasta voidaan valmistaa saippuaa, öljyä ja kosmeettisia tuotteita, ja kun strutsin ulostettakin
käytetään lannoitteena, niin strutsista voidaan hyödyntää ihan kaikki.
Kukertelua ja leijonan karjuntaa
Strutsi on varsin hiljainen lintu. Sen äänivalikoimaan kuuluvat eräänlaiset, varsin epämiellyttäviltä kuulostavat kukertelut ja vikinät.
Reviiriään lisääntymisaikana puolustava koiras tiedottaa reviiristään sekä höyhenpuvullaan että äänellään.
Ääninä ovat sihinä ja vaimea, leijonan karjuntaa muistuttava ääntely.
Autiomaassa yöllä kuuluva strutsin ääni kuulostaa murheelliselta, ja sitä kuvataan niinkin, että
se on kuin käheä-äänisen lapsen itkua.
Strutsinsulka. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun edustavalla naisella oli pakko olla päässään hattu, jota koristi
haikaran tai strutsin sulka. Sulkahysteria laantui toisen maailmansodan jälkeen, eikä ole enää palannut.
Ravinto
Strutsi on kaikkiruokainen, mutta erilaiset ruohot ja heinät, juuret, kukat, heinien siemenet, marjat, hedelmät
ja kuivilla seuduilla erityisesti mehikasvit ovat tärkeintä ravintoa. Myös myyrät ja liskot ja muut sellaiset strutsi hotkaisee nokkaansa.
Erityisen mielellään strutsi syö vettä varastoivia kasveja, eikä sen tarvitse välttämättä juoda vettä.
Huonosti sulavan ravinnon käsittelyyn strutsilla
on 14 metrin pituinen suolisto. Jauhinkiviksi strutsit nieleskelevät pieniä kiviä, joita ne poimivat tylpällä ja leveällä,
mutta linnun kokoon nähden pienellä nokallaan. Nokkakin on kuitenkin jalkojen lailla, vaarallinen ase ahdistajia vastaan.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Strutseja eli ennen laajoilla alueilla Afrikan eri osissa ja Lounais-Aasiassa. Kun koiraan mustavalkeat, töyhtömäiset
siipi- ja pyrstösulat, plyymit, tulivat 1800-luvulla muotiin naisten juhla-asujen ja hattujen koristeina, strutsikanta väheni nopaseti jopa
niin, että laji sammui kokonaan Pohjois-Afrikasta ja Aasiasta.
Strutsin pelastukseksi koitui tarhaus, joka aloitettiin Etelä-Afrikassa jo vuonna 1838.
Nykyisin strutseja tarhataan menestyksellisesti noin 50 maassa Alaskasta päiväntasaajalle. Strutsifarmeja on myös Suomessa.
Villinä strutsi elää nykyisin Länsi-, Itä- ja Etelä- Afrikassa. Sillä on erilliset kannat Sahelin alueella ja Itä-Afrikassa, sekä eteläisen
Afrikan luoteisosissa.
Strutsin elinympäristönä ovat erilaiset avoimet tai puoliavoimet maat, puu- ja pensassavanneista ruohotasankoihin ja puoliaavikoihin (alle 2 000 metrin korkeudessa).
Strutsi hautomassa muniaan Kalaharin autiomaassa, Namibiassa. Jokunen muna näyttäisi jääneen pesän ulkopuolellekin.
Strutsipienokainen. Strutsin poikaset ovat vuoden ikäisinä emonsa korkuisia, mutta painavat yhtä paljon vasta puolitoistavuotiaina.
Lisääntyminen
Lisääntymisajan tullen koiraat puolustavat 2 - 15 neliökilometrin laajuista reviiriään.
Strutsien lisääntymisen ajoittavat lähinnä sateet. Runsassateisemmilla seuduilla ne pesivät yleensä
kuivakaudella, vähäsateisilla taas pian sateiden alettua tai heti niiden jälkeen.
Paitsi äänellään, koiras esittelee soidinaikana itseään myös tanssimaisella soidinrituaalilla, heiluttelemalla siipipuuhkiaan ja pitkää kaulaansa.
Soidinajaksi koiraan kaula muuttuu, alalajista riippuen, punertavaksi tai sinertäväksi.
Niukkaruokaisten seutujen strutsit ovat tavallisesti yksiavioisia, muulla tavallisin ratkaisu ovat niinsanotut lisääntymisryhmät eli haaremit.
Sellainen muodostuu hallitsevasta koiraasta ja naaraasta, sekä pienestä joukosta alempia naaraita.
Strutsinpesä on hyvin yksinkertainen ja vaatimaton, jaloilla maahan kaavittu matala syvennys, jolla on leveyttä 2 - 3 metriä.
Pesään munii tavallisesti useampi eri naaras, mutta munia hautovat vain johtajanaaras ja -koiras.
Johtajanaaras munii ensin ja lauman muut naaraat (2 - 5) laskevat munansa samaan pesään.
1,2 - 1,9 kiloa painavia munia on tavallisesti 10 - 40. Munien kuori on kahden millimetrin paksuinen. Hautovan linnun alle mahtuu 20 munaa.
Naaras hautoo tavallisesti päivällä, koiras yöllä. Poikaset kuoriutuvat 42 vrk:n haudonnan jälkeen ja ne ovat liikkeellä
heti kuoriuduttuaan.
Haaremit voivat poikueiden kohdatessa kaapata toisiltaan poikasia, mikä voi johtaa jopa 100 - 300 poikasen laumoihin.
Strutsi on sukukypsä 3 - 4 vuoden iässä. Se voi elää 30 - 50 vuoden ikäiseksi.
Muutto
Strutsi on paikkalintu.
Strutsin ennätyksiä
Strutsi on nopein kaksijalkainen eläin maapallolla ja se jättää taakseen hevosenkin.
Sen nopeus on 72 km/h, pyrähdyksissä jopa 96,5 km/h. 50 kilometrin tuntinopeutta se pystyy pitämään yllä
puolen tunnin ajan.
Strutsilla on myös pisimmät jalat suhteessa muuhun kehoon.
Strutsilla on myös suurin silmämuna, halkaisijaltaan 5 cm.
Strutsilla on myös suurin muna - 17,8 x 14 cm.
Strutsin munan sisältämä ruskuainen on maailman suurin, yksittäinen solu, sillä on läpimittaa 7,5 cm.
Strutsilla on myös pienin muna suhteessa muuhun kehoon.
Strutsi on myös suurin ihmisen käyttöönsä kesyttämä lintu.
Lähteet
*Olli Marttila: Suuri savanni - Auris
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Spectrum Tietokeskus - WSOY