Uunilintujen heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo uunilinnut (Phylloscopidae), johon kuuluu 4 sukua ja 78 lajia.

Uunilintulajit ovat keskenään samankaltaisia, ne ovat selkäpuoleltaan vihertäviä ja vatsapuoleltaan valkoisia. Lajit ovat parhaiten toisistaan eroteltavissa ja tunnistettavissa laulunsa perusteella.

Suomessa pesiviä uunilintuja ovat pajulintu, tiltaltti, sirittäjä, lapinuunilintu ja idänuunilintu. Syksyisillä satunnaisvaelluksilla on maassamme tavattu viisi muutakin uunilintulajia.

Sirittäjä (Rhadina sibilatrix)

"Monet linnut ovat saaneet nimensä niiden laulun tai muiden äänten perusteella, niin sirittäjäkin. Koiras sirittää kiihkeästi ja ihan pieni ruumis täristen, muutaman metrin korkeudella, pikkupuiden latvoissa ja lehvästöissä. Kun sirittäjäkoirailla on toukokuussa tapana hakeutua sirittelemään ihan toistensa läheisyyteen, ovat lehdot, lehti- ja sekametsät sekä kuusikot täynnä tämän kuoron kirkasta kevätsiritystä."

Hieman pajulintua isompi sirittäjä on pitkäsiipinen ja lyhytpyrstöinen uunilintu. Se ruokailee ja yöpyy puiden latvaosissa, mutta pesii maassa. Sirittäjällä on pituutta 11 – 13 senttimetriä ja painoa 9 – 10 grammaa. Se eroaa muista uunilinnuista kirkkaiden väriensä vuoksi. Sen selkäpuoli on vihreä, siksi sen nimenä on aiemmin ollut vihreäkerttu. Kurkku ja rinnan yläosa ovat kirkkaan keltaiset, rajautuen puhtaanvalkeaan vatsapuoleen.

Sirittäjän silmäkulmajuova on keltainen ja selvä, ohjakset sekä silmäjuova tummat ja korvanpeitinhöyhenet keltaiset. Siivet ja pyrstö ovat tummanrusehtavat, kellanvihrein sulanreunuksin.

Nokka on päältä tummanruskea ja alta kellahtava. Jalat ovat tukevahkot ja kellanruskeat. Sukupuolet ovat keskenään samannäköiset.

Syksyllä vanhojen sirittäjien höyhenpuku on kulunut ja ne muistuttavat pajulintua, kun taas nuoret linnut ovat kirkkaan kellanvihreitä yläpuolelta ja keltaisia rinnasta.

Kiihtyvää sirinää

Toukokuisesta lintukonsertista erottuu selvästi sirittäjän omintakeinen laulu. Sirittäjäkoiras laulaa tavallisesti joko puun keskiosassa sijaitsevalla oksalla istuen tai lepattavassa, vaakasuuntaisessa soidinlennossa. Saavuttuaan maahamme keväällä, se laulaa ahkerasti. Sen laulu on kiihtyvää sirinää, jota voi verrata hopeamarkkaan, joka pyörii reunallaan marmoripöydällä. Laulu alkaa sip-sip-sip -äänillä ja muuttuu siitä sitten sirinäksi sirrrrr.

Vuoroin voi kuulla sarjana huilumaista, surumielisesti laskevaa kutsuääntä eli vihellystä tjyy-tjyy-tjyy, joka muistuttaa hömötiaisen kevätlaulua. Näitä vihellyksiä on yleensä 8 - 12 peräkkäin.

Sirittäjän laulukausi on lyhyt ja päättyy jo kesäkuun puolivälin jälkeen. Muuttoaikoina voi kuulla lyhyen sit.

Ravinto

Ravintonsa sirittäjä hakee puiden latvuksista, joissa se liikkuu sekä pesimis- että muuttoaikoina. Sirittäjän ravintona ovat hyönteiset, erityisesti kaksisiipiset ja perhosten toukat, joita se etsii ja löytää korkealta puusta.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Sirittäjä tavataan Etelä-Suomessa melko tavallisena, joskin harvalukuisena, rehevissä korkearunkoisissa lehti- ja sekametsissä, pohjoisempana harvinaisempana Kuusamon seuduille asti. Suomessa pesii noin 100 000 - 200 000 paria sirittäjiä.

Sirittäjä suosii reheviä, usein vanhahkoja, valoisia lehti- ja sekametsiä, sekä kuusikoita. Laji viihtyy parhaiten kuivarinteisessä, tiheässä metsässä. Alus- ja pensaskerroksen täytyy olla niukkakasvuinen, mutta latvuskerroksen tuuhea. Aurinkoisia metsäaukeita sirittäjä karttaa.

Lisääntyminen

Soidinlennossaan sirittäjä sekä laulaa, että värisyttää siipiään. Laululento on vaakasuora ja lyhyt, ja silloin sirittäjä ääntelee sip lentäessään ja sirittää laskeutuessaan.

Varsin avoimesti sijoittuva pallomainen pesä on maassa, ei pensaiden seassa. Uunilintujen pesien lailla se on katettu, sisäänkäynti on sivulla. Pesä näyttää aivan samanlaiselta, kuin pajulinnun pesä. Pesän rakennusaineksina ovat korret, sammalet ja kuivat lehdet. Höyhenillä ja untuvilla sirittäjä ei pesäänsä pehmustele ja koristele koskaan, kuten tekevät pajulintu ja tiltaltti.

Naaras munii touko-kesäkuun vaihteessa 6 munaa ja hautoo niitä 12 - 13 vrk. Juuri samanpituisen ajan, eli 12 - 13 vrk:n pesässäolon ajan jälkeen poikaset jättävät pesän. Poikasten ruokintaan osallistuvat molemmat emot.

Koiras voi olla moniavioinen, jolloin koiraan samalla reviirillä pesii kaksi naarasta. Se voi olla myös moniterritoriaalinen, jolloin koiras siirtyy toiseen reviiriin ja yrittää sielläkin saada naaraan pesäpuuhiin.

Muutto

Sirittäjä saapuu maahamme keväällä aikaisintaan huhtikuun lopulla, pääosin vasta toukokuussa.

Syysmuutto alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy elokuussa. Viimeisiä tavataan vielä syys-lokakuussakin. Sirittäjän talvehtimisalueet ovat trooppisessa Afrikassa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös