Sarvipöllö - Kuva yllä Copyright
© Sue Cro - Creative Commons.
Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Sarvipöllöllä on pituutta 31 – 37 cm, siipiväliä 90 – 100 cm ja sen paino on 250 – 400 g. Naaras on vain hieman koirasta suurempi. Sarvipöllö on lähes variksen kokoinen, keskikokoinen ja huuhkajaa ulkoisesti muistuttava pöllö. Sillä on pitkittäisviiruinen ruumis ja suhteellisen pitkät siivet. Lennossa siivestä puuttuu selvä musta kärki ja vatsa on yksivärisen ruskea. Huomiota herättävät sarvipöllön päässä olevat pitkät, huuhkajamaiset "korvatupsut". Niillä tosin ei ole mitään tekemistä naamakiehkuran reunoille avautuvien korvien ja kuulon kanssa, vaan ne liittyvät lintujen väliseen viestintään. Tupsut eivät ole aina koholla ja näkyvissä, vaan ne voivat olla päälakea vasten.
Nuori sarvipöllö.
Sarvipöllöllä on hyvä suojaväri: harmaata, mustaa ja täyteläisen ruskeaa. Naamakiehkura on hyvin kehittynyt ja silmät loistavat oranssinkeltaisina. Silmäkulmat ovat valkeat. Valkea reunustaa myös nokkaa. Vatsapuoli on täyteläisen ruskeankeltainen, tummanruskein pitkittäisviiruin. Silmät ovat suurehkot ja kauniin oranssinväriset, harvoin lähes keltaiset, kuten suopöllöllä.
Sarvipöllö on aktiivinen ja liikkeellä vain yöllä ja se lentää keveästi rauhallisin siiveniskuin, väliin liidellen. Lentävä sarvipöllö on pitkäsiipinen ja muistuttaa suuresti suopöllöä. Se on kuitenkin väritykseltään tätä tummempi ja vähemmän kellertävä. Päivisin sarvipöllö on taitava kätkeytymään lepopaikkaansa, tiheässä kuusessa aivan puunrungon viereen, missä se vielä voi vetäytyä tarvittaessa hyvin kapeaksi.
Varoitusääni on kvekk-kvekk. Sarvipöllöjen lähellä olon paljastaa usein alkukesästä kuuluva poikasten kimeä ja venytetty kerjuuääni pjii'e.
Saalistaessaan sarvipöllö joko istuu jollakin näköalapaikalla tai lentää matalalla pellon päällä. Jos peltojen tai sen muiden normaalien saalistusmaiden tuntumassa on myyräisiä hakkuupaikkoja, pöllö voi käydä jahdissa myös niiden risukoissa.
PÖLLÖT (Strigidae)
Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.
Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).
Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.
Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.
Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.
Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.
Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.
Sarvipöllö (Asio otus)
"Havahtuessaan päiväunestaan ja todetessaan ihmisen lähestyvän, sarvipöllö muuttaa muotoaan, ojentamalla vartalonsa mahdollisimman suoraksi ja painamalla höyhenet tiiviisti ihoa vasten. Tällöin se muistuttaa naamioitumisasennossaan erehdyttävästi oksantynkää tai sulautuu, kuusen varjoisassa oksistossa lymytessään, mainiosti suojaisan olinpaikkansa hämyyn."Sarvipöllöllä on pituutta 31 – 37 cm, siipiväliä 90 – 100 cm ja sen paino on 250 – 400 g. Naaras on vain hieman koirasta suurempi. Sarvipöllö on lähes variksen kokoinen, keskikokoinen ja huuhkajaa ulkoisesti muistuttava pöllö. Sillä on pitkittäisviiruinen ruumis ja suhteellisen pitkät siivet. Lennossa siivestä puuttuu selvä musta kärki ja vatsa on yksivärisen ruskea. Huomiota herättävät sarvipöllön päässä olevat pitkät, huuhkajamaiset "korvatupsut". Niillä tosin ei ole mitään tekemistä naamakiehkuran reunoille avautuvien korvien ja kuulon kanssa, vaan ne liittyvät lintujen väliseen viestintään. Tupsut eivät ole aina koholla ja näkyvissä, vaan ne voivat olla päälakea vasten.
Nuori sarvipöllö.
Sarvipöllöllä on hyvä suojaväri: harmaata, mustaa ja täyteläisen ruskeaa. Naamakiehkura on hyvin kehittynyt ja silmät loistavat oranssinkeltaisina. Silmäkulmat ovat valkeat. Valkea reunustaa myös nokkaa. Vatsapuoli on täyteläisen ruskeankeltainen, tummanruskein pitkittäisviiruin. Silmät ovat suurehkot ja kauniin oranssinväriset, harvoin lähes keltaiset, kuten suopöllöllä.
Sarvipöllö on aktiivinen ja liikkeellä vain yöllä ja se lentää keveästi rauhallisin siiveniskuin, väliin liidellen. Lentävä sarvipöllö on pitkäsiipinen ja muistuttaa suuresti suopöllöä. Se on kuitenkin väritykseltään tätä tummempi ja vähemmän kellertävä. Päivisin sarvipöllö on taitava kätkeytymään lepopaikkaansa, tiheässä kuusessa aivan puunrungon viereen, missä se vielä voi vetäytyä tarvittaessa hyvin kapeaksi.
Matalaa ja vetelää
Koiraan tyynessä kevätyössä noin kilometrin päähän kantautuva, parin kolmen sekunnin välein toistuva soidinhuuto on kumea ja matala puhallus huu. Siihen vastaa naaras vetelästi pääh.Varoitusääni on kvekk-kvekk. Sarvipöllöjen lähellä olon paljastaa usein alkukesästä kuuluva poikasten kimeä ja venytetty kerjuuääni pjii'e.
Ravinto
Sarvipöllön tärkeimmät saaliseläimet ovat peltomyyrä, metsämyyrä ja metsähiiri. Pesimäajan ulkopuolella sarvipöllöt saalistavat myös pikkulintuja. Saaliseläimiin kuuluvat myös päästäiset. Kuitenkin, sarvipöllöt ovat koko vuoden riippuvaisia myyräkannoista.Saalistaessaan sarvipöllö joko istuu jollakin näköalapaikalla tai lentää matalalla pellon päällä. Jos peltojen tai sen muiden normaalien saalistusmaiden tuntumassa on myyräisiä hakkuupaikkoja, pöllö voi käydä jahdissa myös niiden risukoissa.
Sarvipöllö - Kuva Copyright © Sue Cro - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa sarvipöllö pesii Tornio–Kuusamo-linjalle saakka. Pesivien lintujen määrä vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Hyvänä myyrävuotena Suomessa pesii noin 10 000 paria, huonona vain noin 2 000. Sarvipöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 673 euroa.Sarvipöllö kuuluu erottamattomana osana maaseudun kulttuurimaisemaan. Se on pöllöistämme eniten maanviljelysalueisiin sitoutunut laji. Se viihtyy parhaiten vaihtelevalla maaseudulla, missä metsäsaarekkeet, pellot ja niityt vuorottelevat. Tyypillisin elinpiiri on laaja viljelysaukea, jonka metsä- tai pensassaarekkeissa, tai reunojen havu- ja sekametsiköissä, tai pensaikoissa laji pesii. Vaikka sarvipöllö pesiikin aika usein rakennusten lähellä, sitä näkee silti harvoin.
Toisin on tilanne talvella. Nälän silloin asutuskeskuksiin ajamat sarvipöllöt voivat tottua ihmisiin niin paljon, että ne antavat häiriintymättä tarkkailla itseään ihan muutaman metrinkin päästä.
Sarvipöllö pesällään.
Sarvipöllön poikanen. Jos vihollinen tulee sarvipöllön pesälle, jossa on poikasia, asettuvat poikaset uhkausasentoon siivet sivuille avattuina ja napsuttavat nokallaan. Ihan pienet poikaset sen sijaan painautuvat pesän pohjalle liikkumattomiksi. Poikaset viettävät pesässä kolmisen viikkoa. Ne jäävät vihollisilta usein huomaamatta, sillä ne viettävät päivisin hyvin hiljaista elämää. Juhannuksen tienoilla aruingonlaskun jälkeen tilanne on toinen, silloin juuri pesästä lähteneiden poikasten kimeä, saranan kitinää muistuttava ruoan kerjuuvinkuna voi kuulua 300 - 400 metrin päähän.
Pienillä sarvipöllön poikasilla on valkea untuvapuku ja silmien ympärillä tummaa, mutta poikaset muuttuvat kolmannen elinviikkonsa aikana kellanruskeiksi ja kevyesti poikkijuovaisiksi. Jo aikaisessa vaiheessa erottuvat poikasten korvatupsujen aiheet.
Lisääntyminen
Koiras kuuluttaa reviirinsä omistusoikeutta soidinhuudollaan. Tavallisesti se istuu puussa, mutta se voi huutaa myös lentäessään, pesäpaikan yläpuolella. Soidinlennossa se läimäyttää usein siipensä vartalon alapuolella yhteen. Naaras istuu silloin puussa pesäpaikan luona tai pesässä. Se voi myös joskus osallistua soidinlentoon ja se vastailee koiraalle surisevalla äänellä. Muista pöllöistä poiketen koiras jatkaa soidinhuutoaan niin pitkään, kunnes naaras on muninut pesyeen täyteen.Jos ravintoa on runsaasti, eikä sopivaa normaalia pesäpaikkaa löydy, sarvipöllö voi joskus harvoin pesiä maassakin. Joka tapauksessa, sarvipöllöt pesivät siellä, missä myyräkannat ovat runsaat; niinpä sama lintu voi pesiä jopa satojen kilometrien päässä edellisvuotisesta pesimisalueestaan.
Sarvipöllö pesii tavallisesti vanhassa variksen, harakan tai oravan pesässä. Kun pesä on hallussa, naaras voi maata siinä useina päivinä ennen muninnan alkua. Sitten se munii 3 - 5 munaa, joita se hautoo 25 - 30 vrk. Koiras huolehtii tässä vaiheessa ravinnon hankinnasta, aina siihen asti, kun poikaset jättävät pesän 21 - 24 vrk:n ikäisinä. Lentotaidon ne oppivat kuukauden ikäisinä ja emoistaan riippumattomia ne ovat noin kaksikuisina. Sarvipöllö pesii ensimmäisen kerran yksivuotiaana.
Sarvipöllö - Kuva Copyright © Sue Cro - Creative Commons.
Muutto
Osa sarvipöllöistä on paikkalintuja, kun taas osa niistä muuttaa loppusyksyllä Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Syysmuutto tapahtuu syyskuulta joulukuulle, kevätmuutto maaliskuulta huhtikuulle.Etelä-Suomen hyvinä myyrätalvina huomattava osa sarvipöllöistä talvehtii maassamme. Ravinnon riittäessä linnut pysyvät maaseudun reunametsissä ja liikkuvat öisin. Ravintotilanteen jyrkästi huonontuessa linnut tulevat asutuskeskuksiin ravinnon hakuun. Silloin sarvipöllöjä voi tavata päivälevolla kaupunkien pihoissakin ja ne saattavat muodostaa parhaille ruokapaikoille pieniä parvia.
Lähteet
*Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Pöllöt