Saana kesäkuussa. - Kuva yllä Copyright
© Ninara - Creative Commons.
Tunturilapin kasvillisuus
Tunturilapissa elää monta sellaista kasvilajia, jotka jo nimiensäkin perusteella ovat usein (ei aina) vain tuntureilla tavattavia: tunturikoivu, tunturipaju, tunturiorho, tunturilitukka, tunturikallioinen, tunturihaarikko, tunturikatkero, tunturihärkki, tunturiniittyleinikki, tunturinätä, tunturinurmikka, tunturikurjenherne, tunturilauha, tunturikohokki, tunturihorsma, tunturiängelmä, tunturikissankello, tunturihiirenporras, tunturitädyke, tunturilieko, tunturivihvilä ja tunturisara. Eräät edellä luetelluista tunturilajeista ovat Suomessa hyvin harvinaisia, mutta niitä tavataan kaikkia Suomen Lapista.
Tunturi-Lapin kasvillisuus.
Saanan seudun kasvillisuus
"Golf-virran ansiosta Käsivarren ilmasto on
huomattavasti lämpimämpi kuin vastaavilla leveyspiireillä muualla maailmassa. Vaikka
suurtunturien alue on ilmaston puolesta ankara
kasvupaikka, saa maaperän sisältämä kalkki
kasvillisuuden kukoistamaan.
Saanan lounaisrinne pahtajyrkänteiden alla rauhoitettiin vuonna 1988 luonnonsuojelualueeksi. Tunturin kiviaines on hyvin kalkkipitoista,
mikä mahdollistaa lapinalppiruusun (Rhododendron lapponicum) tapaisten vaativampienkin tunturikasvien kasvamisen alueella.
Sulamisvesien mukana valuneet ravinteet ovat luoneet tunturin juuren painanteisiin poikkeuksellisen rehevää lehtokasvustoa.
Saanalla omenapuumaisten tunturikoivujen vyöhyke noudattelee suunnilleen
700 metrin korkeusrajaa. Tunturikoivu on alueen valtalaji, sillä mänty ei Kilpisjärven korkeudella menesty. Rehevimmät tunturikoivikot
sijaitsevat Mallan ja Saanan kalkkipitoisilla rinteillä, ja ne ovat lehtomaisia korkeine ruohokasvustoineen.
Muualla tunturikoivikot ovat karumpia, ja niiden kenttäkerroksessa vallitsevat varvut.
Sitten alkaa alpiininen vyöhyke, tunturin puuton alue.
Alapaljakaksi nimitetään vyöhykettä tunturikoivikosta noin 950 m korkeuteen. Siellä esiintyy vielä lapinkatajaa, pensasmaisia pajuja ja mustikkaa.
Tämän yläpuolella on keskipaljakkaa, jota luonnehtivat heinäkankaat ja lumimaat. Liekovarpio on tuon vyöhykkeen valtavarpuja. Niittymäistä kasvillisuutta
on erityisesti lumenviipymäalueilla, purojen varsilla sekä pahtojen alla. Alapaljakan niityillä on kulleroita ja metsäkurjenpolvia, keskipaljakan
niityillä puolestaan mm. tunturisaraa, lampaannataa ja tunturivihvilää.
Saanan kaakkois- ja länsirinteet ovat vihreänruskean varvikon tai ruohokankaiden verhoamia, vastakkaiset puolet taas
jatkuvasti lohkeilevaa tummanharmaata louhikkoa. Kolmelta ilmansuunnalta
Saanan kivikkoista lakea ympäröi monikymmenmetrinen pahtaseinämä."
Mallan luonnonpuiston alueella on kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta Suomen monipuolisin tunturikasvilajisto. Joitakin tunturikasveja ei tavata missään muualla koko Suomessa ja useita luonnonpuiston lisäksi vain läheisellä Saanatunturilla tai muun Käsivarren alueella.
Mallan alue kuuluu kasvimaantieteellisesti vyöhykkeeseen, johon vaikuttavat sekä arktiset että alpiiniset tekijät. Eliöiden esiintymiseen vaikuttavat siis sekä pohjoisuus että korkeussuhteet. Monelle kasvilajille on korkeus merenpinnasta se ratkaiseva tekijä, joka säätelee menestymistä.
Tunturikallioinen. - Kuva Copyright © carmona rodriguez.cc - Creative Commons.
Alueen korkeuden ja pohjoisuuden ansiosta lumilaikkujen sulaminen jatkuu läpi kesän ja takaa kosteuden monille tunturikasveille. Lajistoon kuuluvat muun muassa lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen, arnikki, pahta-ailakki ja tunturikatkero. Kaikkiaan puistossa kasvaa 283 putkilokasvilajia. Kasvirikkaus johtuu Mallan kaledonisesta kallioperästä, joka on muodostunut helposti rapautuvista liuskeista ja dolomiitista. Alueelta on myös löydetty Suomen ainoa pikkulehdokki.
Eritoten Saanan etelärinteillä kasvimaailma on runsas, jopa ylitsepursuava. Rehevät ruohoniityt helottavat puurajan tuntumassa ja ylärinteiden kosteilla, ravintorikkailla tasanteilla aina pahdan juurelle asti. Kuivemmille penkereille taas ovat asettuneet monet varvut, sekä kuivakko- ja kangaskasvit.
Loivempi pohjoisrinne on karu. Varsinkin monihaaraisten polkujen liepeiltä ovat lukuisat kukat hävinneet tyystin innokkaimpien poimijoiden ansiosta. Kokeneetkin retkeilijät tuntevat valitettavan huonosti tavallisimpiakaan rauhoitettuja kasveja. Niitä nyhdetään siten kimppukaupalla rintapieleen lakastumaan ja hetken kuluttua paiskataan kaseikkoon.
Kilpisjärvi luo jääpeitteensä juhannuksen aikoihin. Vaikka tuntureilla vielä silloin on laajoja lumilaikkuja, monet kevätkasvit ovat jo ennättäneet kukinnassaan pitkälle. Saanan ylärinteillä helottavat punaisina sielikkö ja Lapin alppiruusu. Pahdan juuressa avaa sinipunervan kellokukkansa sinirikko, joka muuten on putkilokasveista pohjoisin.
Lapinorvokki Saanalla. - Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.
Heinäkuussa maisema on värikkäimmillään. Lehtomaisissa koivikoissa helottavat kullankeltaisina kullero, leinikit ja hento lapinorvokki, sinisen ja punaisen eri vivahteissa metsäkurjenpolvi, kurjenherneet sekä punakko. Kosteilla puronvarsilla huomaa ensiksi etelän maksaruohon sukulaisen ruusujuuren, sekä siniset ja valkeat yökönlehdet, jotka maanpinnassa sijaitsevilla lehdillään ahmivat pikkuhyönteisiä.
Tunturien lakiosissa yli 900 m korkeudella varpukankaista ei ole paljon jäljellä, se on liekovarpion valtakuntaa. Siellä on myös
lumenviipymäkasvillisuutta, jonka lajeja ovat mm. lumileinikki ja rikot.
Tunturipaljakalla puut eivät tule toimeen ja pensaatkin vain vaivoin. Paljakan vallitsevia kasveja ovatkin varvut ja muut kasvutavaltaan matalat ja tiheät lajit, joilla maanalaiset osat ovat voimakkaasti kehittyneet. Tällaisia ovat maan sisässä suikertava vaivaispaju, uuvana ja sielikkö.
Myös paljakalla on väriloistoa. Isokukkainen, valkea lapinvuokko vuorottelee sievästi sinipunaisen, tiheinä mättäinä kasvavan tunturikohokin kanssa. Rakenteeltaan erehdyttävästi variksenmarjaa muistuttava kurjenkanerva puhkeaa kukkaan, vierellään liekovarpion valkoiset pikkukellot. Samalta kankaalta voi löytää myös valkean uuvanan tai hennon sammalvarpion pienoismättään.
Kalkkipitoisella alustalla lumenviipymäpaikkojen ja niittyjen kasvillisuus kehittyy omalaatuiseksi. Verkkolehtipaju on koristeellinen pieni varpumainen paju, joka kasvaa vain tällaisella ravinteikkaalla alustalla, kuten Mallan luonnonpuistossa. Kallioseinämien lajeja ovat varputädyke, viherraunioinen ja tunturikiviyrtti.
Jääleinikki. - Kuva Copyright © Henna K. - Creative Commons.
Varjoisimmissa painanteissa, esimerkiksi Saanan laen pohjoispuolella, kukkii hyisenä huokuvan lumilaikun reunamilla tiheinä yhdyskuntina vaaleanpunainen tai valkoteriöinen jääleinikki, jolla puolestaan on putkilokasvien korkeusennätys sekä tuntureilla, että alpeilla. Jääleinikki on kuvana Mallan luonnonpuiston tunnuksessa. Se on vuoristojen ja arktisten alueiden kasvi, joka kasvaa Suomessa vain Enontekiön korkeimmilla suurtuntureilla. Jääleinikki on erittäin uhanalainen keski- ja yläpaljakan sulavesipurojen ja lumenviipymien laji. Se selviytyy niin ankarissa oloissa, että siihen vain harva putkilokasvilaji pystyy. Alpeilla laji kasvaa yli 4000 metrin korkeudessa. Jääleinikki on rauhoitettu laji ja sen kerääminen on kielletty.
Jääleinikin seurana kavaa monesti "maailman matalinta metsää", parin senttimetrin korkuista, maata matavaa vaivaispajua.
Kultarikko. - Kuva Copyright © Richard Jones - Creative Commons.
Kukkiva lajisto vaihtuu sitä mukaa, kuin kesä edistyy. Elokuun alussa kulleron tilalle ovat kohonneet horsma ja kultapiisku. Tällöin myös miehen korkuiset väinönputket ja huopaohdakkeet ovat saavuttaneet täyden komeutensa. Ruusujuuri on punertunut ja saanut seurakseen kultarikon, jonka eksoottisia sävyjä tavoittelevat värimuodot vaihtelevat kullankeltaisesta tulipunaiseen. Paljon vaatimattomampi on hetteiköissä viihtyvä, valkoteräinen tähtirikko.
Pikkutervakko, Enontekiö. - Kuva Copyright © Henna K. - Creative Commons.
Kun paljakalla alkukesän lajit himmentyvät siemenvaiheeseen, siellä puhkeavat kukkaan yhä uudet kasvit, kuten nappimaiset koiransilmät, tiheäkarvaiset tunturikeltanot, valkeat härkit ja mineraalimailla viihtyvät punaiset pikkutervakot. Heleinä niittyinä huojuvat kotoiset kissankellot, jotka tuntureilla tosin jäävät eteläisiä sukulaisiaan paljon matalammiksi. Tuulen paljastamilla, kalkkikivisillä somerikoilla kasvaa harvinainen kiirunankello.
Tunturikeulankärki on maamme harvinaisimpia lajeja ja se on harvinainen myös koko Skandinaviassa. Sen ainoa kasvupaikka Suomessa on löydetty Mallalta. Muita Mallan kasviharvinaisuuksia ovat lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen sekä tunturiarnikki. Kilpisjärven alueella on tavattu yhteensä 434 putkilokasvilajia, joista 28 esiintyy Suomessa vain siellä.
Saanan luonnonsuojelualueen suojelun kohteita ovat lettosiemenkotilo, pohjankellosammal, lapinpahtasammal ja pahtahietaorvokki.
Lähteet
*Kaunis Suomi, WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa, Tunturit ja havumetsä - Tammi
*Luontoon.fi
*Ympäristö.fi
*Wikipedia
Tunturipaljakalla puut eivät tule toimeen ja pensaatkin vain vaivoin. Paljakan vallitsevia kasveja ovatkin varvut ja muut kasvutavaltaan matalat ja tiheät lajit, joilla maanalaiset osat ovat voimakkaasti kehittyneet. Tällaisia ovat maan sisässä suikertava vaivaispaju, uuvana ja sielikkö.
Myös paljakalla on väriloistoa. Isokukkainen, valkea lapinvuokko vuorottelee sievästi sinipunaisen, tiheinä mättäinä kasvavan tunturikohokin kanssa. Rakenteeltaan erehdyttävästi variksenmarjaa muistuttava kurjenkanerva puhkeaa kukkaan, vierellään liekovarpion valkoiset pikkukellot. Samalta kankaalta voi löytää myös valkean uuvanan tai hennon sammalvarpion pienoismättään.
Kalkkipitoisella alustalla lumenviipymäpaikkojen ja niittyjen kasvillisuus kehittyy omalaatuiseksi. Verkkolehtipaju on koristeellinen pieni varpumainen paju, joka kasvaa vain tällaisella ravinteikkaalla alustalla, kuten Mallan luonnonpuistossa. Kallioseinämien lajeja ovat varputädyke, viherraunioinen ja tunturikiviyrtti.
Jääleinikki. - Kuva Copyright © Henna K. - Creative Commons.
Varjoisimmissa painanteissa, esimerkiksi Saanan laen pohjoispuolella, kukkii hyisenä huokuvan lumilaikun reunamilla tiheinä yhdyskuntina vaaleanpunainen tai valkoteriöinen jääleinikki, jolla puolestaan on putkilokasvien korkeusennätys sekä tuntureilla, että alpeilla. Jääleinikki on kuvana Mallan luonnonpuiston tunnuksessa. Se on vuoristojen ja arktisten alueiden kasvi, joka kasvaa Suomessa vain Enontekiön korkeimmilla suurtuntureilla. Jääleinikki on erittäin uhanalainen keski- ja yläpaljakan sulavesipurojen ja lumenviipymien laji. Se selviytyy niin ankarissa oloissa, että siihen vain harva putkilokasvilaji pystyy. Alpeilla laji kasvaa yli 4000 metrin korkeudessa. Jääleinikki on rauhoitettu laji ja sen kerääminen on kielletty.
Jääleinikin seurana kavaa monesti "maailman matalinta metsää", parin senttimetrin korkuista, maata matavaa vaivaispajua.
Kultarikko. - Kuva Copyright © Richard Jones - Creative Commons.
Kukkiva lajisto vaihtuu sitä mukaa, kuin kesä edistyy. Elokuun alussa kulleron tilalle ovat kohonneet horsma ja kultapiisku. Tällöin myös miehen korkuiset väinönputket ja huopaohdakkeet ovat saavuttaneet täyden komeutensa. Ruusujuuri on punertunut ja saanut seurakseen kultarikon, jonka eksoottisia sävyjä tavoittelevat värimuodot vaihtelevat kullankeltaisesta tulipunaiseen. Paljon vaatimattomampi on hetteiköissä viihtyvä, valkoteräinen tähtirikko.
Pikkutervakko, Enontekiö. - Kuva Copyright © Henna K. - Creative Commons.
Kun paljakalla alkukesän lajit himmentyvät siemenvaiheeseen, siellä puhkeavat kukkaan yhä uudet kasvit, kuten nappimaiset koiransilmät, tiheäkarvaiset tunturikeltanot, valkeat härkit ja mineraalimailla viihtyvät punaiset pikkutervakot. Heleinä niittyinä huojuvat kotoiset kissankellot, jotka tuntureilla tosin jäävät eteläisiä sukulaisiaan paljon matalammiksi. Tuulen paljastamilla, kalkkikivisillä somerikoilla kasvaa harvinainen kiirunankello.
Tunturikeulankärki on maamme harvinaisimpia lajeja ja se on harvinainen myös koko Skandinaviassa. Sen ainoa kasvupaikka Suomessa on löydetty Mallalta. Muita Mallan kasviharvinaisuuksia ovat lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen sekä tunturiarnikki. Kilpisjärven alueella on tavattu yhteensä 434 putkilokasvilajia, joista 28 esiintyy Suomessa vain siellä.
Saanan luonnonsuojelualueen suojelun kohteita ovat lettosiemenkotilo, pohjankellosammal, lapinpahtasammal ja pahtahietaorvokki.
Lähteet
*Kaunis Suomi, WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa, Tunturit ja havumetsä - Tammi
*Luontoon.fi
*Ympäristö.fi
*Wikipedia
Lappi
Tuntureiden lintuja