Saana

Saana (pohjoissaameksi Sána) on 1 029 metriä korkea laakeapäinen tunturi Suomessa Enontekiön kunnan luoteiskolkassa, ”Käsivarren peukalossa”. Huomiota herättävän ulkomuotonsa vuoksi tunturi on tullut kuvista ja postikorteista tutuksi kaikille suomalaisille, myös lapinkäymättömillekin.

Saanan huipulle vievä polku tarjoaa kulkijalle Kilpisjärven huikeimmat näköalat, ja elämykseen kuuluvat myös Saanan portaat. Saanan laelta näet kauas horisonttiin avautuvan tunturimaiseman sekä tunnet arktisen raikkaat tunturituulet.

Otollisen sijaintinsa vuoksi Saana houkuttelee turismin sesonkiaikoina suuret määrät ihmisiä puuskuttamaan kivistä, noin viiden kilometrin mittaista polkua huipulleen, joka sijaitsee aivan tunturin kaakkoispäässä, uhkeimman kyömyn kohdalla. Saanalle rakennettiin 2000-luvun alussa lähes puolen kilometrin pituiset lankkuportaat. Huonoon kuntoon päässeet portaat päätettiin kesällä 2017 purkaa turvallisuussyistä. Uudet graniittiportaat valmistuivat 2019. Niiden myötä reittilinjausta muutettiin, ja askelmien lukumäärä väheni.

Luonnonsuojelullisista syistä tunturille saa kiivetä ainoastaan merkittyjä polkuja pitkin. Saanan lounaisrinne pahtajyrkänteiden alla rauhoitettiin vuonna 1988 luonnonsuojelualueeksi. Tällä Saanan luonnonsuojelualueella liikkuminen merkittyjen polkujen ulkopuolella on kielletty toukokuun 15. päivän ja syyskuun 1. päivän välisenä aikana. Alue on tärkeä erityisesti uhanalaisten kasvien ja perhosten suojelun takia. Saanaa varjelee kaksi luonnonsuojelualuetta, Saanan luonnonsuojelualueen lisäksi on vielä Saanan tunturikoivikossa sijaitseva lehtojensuojelualue.

Vaikka Saanaa pidetäänkin "turistitunturina", sen rinteet kutsuvat puoleensa myös biologeja, sillä sen sekä kasvi- että eläinlajisto ovat maassamme vertaansa vailla. Käsivarren suurtunturialue on myös osa saamelaista kulttuurimaisemaa.

Kilpisjärvi

"Kilpisjärven seutu on Suomen suurtunturialuetta, ja sen olosuhteet ovat arktisen ankarat ympäri vuoden. Tunturien saartama Kilpisjärvi on noin kaksi peninkulmaa pitkä, kirkasvetinen tunturijärvi, jonka läntinen osa on Ruotsin puolella. Kilpisjärvi edustaa oivasti Tunturi-Lapin karuja ja kirkasvetisiä järviä. Se on Käsivarren suurin järvi, pinta-alaltaan 39 neliökilometriä. Järven suurin syvyys on 60 metriä. Järven pinta on 473 metrin korkeudella merenpinnasta, ja 556 metriä sitä ylemmäs kohoaa vieressä ylpeilevän Saanan huippu.

Kilpisjärven rannat ovat lähes kauttaaltaan kivikkoiset ja kasvillisuus on ylen niukkaa. Kalamiehelle ei avarasta Kilpisjärvestä ole suurta iloa, huiskuttipa hän virveliä tai pilkkivapaa. Järven yleisin kala on pienikasvuinen siika. Jonkin verran esiintyy myös tammukkaa, mutta kiehtovin saalis on pohjalouhikoiden uumenissa asuva rautu, joka voi kasvaa usean kilon painoiseksi."

Opasviitat Kilpisjärvellä. - Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Kilpisjärven alueella ja Porojärven laaksossa kohtaamme oudon ja kesyttömän tunturimaailman, joka on jyrkkänä vastakohtana etelämpänä olevan peruskallioalueen loivapiirteisille tunturimaisemille. Nämä pohjoiset tunturit ovat kivilajeiltaan ja rakenteeltaan maallemme vieraita, sillä ne kuuluvat Skandien (Kölin) vuorijonoon, joka syntyi kaledonisen poimuttumiskauden aikana siluuri- ja devonikauden vaihteessa, noin 400 miljoonaa vuotta sitten.

Laivasisarukset M/S Malla ja M/S Maria kuljettavat matkailijoita Kilpisjärvellä. Vielä kesäkuun alussa Kilpisjärvi on vankassa jäässä ja laivamatkailu pääsee alkamaan vasta juhannuksena. - Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Tietoa matkailijoille tarjoaa Kilpisjärven luontokeskus. Metsähallituksen ylläpitämän Kilpisjärven luontokeskuksen pysyvä näyttely kertoo Mallan luonnonpuistosta, Saanan luonnonsuojelualueista ja Käsivarren erämaa-alueesta sekä Kilpisjärven asukkaista. Luontokeskus palvelee retkeilijöitä, matkailijoita, kalastajia ja Kalottireitin kulkijoita.

Kolmen valtakunnan rajapyykki

Kolmen valtakunnan rajapyykki (ruots. Treriksröset, norj. Treriksrøysa, pohjoissaameksi Golmma riikka urna) on Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen betoninen rajapyykki Koltajärvessä. Se on samalla Ruotsin pohjoisin ja Manner-Suomen läntisin piste. Rajapyykkiin rajoittuvat Suomen puolelta Enontekiön, Ruotsista Kiirunan ja Norjasta Omasvuonon kunnat. Rajapyykin saa vapaasti kiertää (mikäli mukana ei ole tullattavia tavaroita), sillä kaikki kolme rajaa ovat Schengen-alueen sisärajoja. Pohjoismaiden kansalaisilla ei tarvitse olla mukana edes passia.

Vuonna 1897 venäläiset ja norjalaiset rakensivat rajapyykin Kilpisjärvelle. Ruotsalaiset eivät olleet mukana, koska Norja ja Ruotsi eivät päässeet sopuun yhteisestä rajatoimikunnasta. Tämän vuoksi ns. sydänkivet eivät saaneet näiden maiden vaakunoita.

Vuonna 1901 syntyi sopu uudesta rajatoimikunnasta. Uusi rajapyykki tehtiin betonista, mutta valitettavasti sementti riitti vain rajapyykin yläosaan ja se meni nopeasti huonoon kuntoon kovan sään, varsinkin tuulen ja jäätymisen vaikutuksesta.

Nykyinen rajapyykki pystytettiin vuonna 1926.

Suomen kaunein tunturi: Saana - vaiko sittenkin Malla?

Saanaa on perinteisesti pidetty maamme kauneimpana tunturina. Olipa miten vain, sen selkeälle ja vaikuttavalle profiilille on vaikea löytää haastajaa. Monet maineikkaat ja myyttiset tunturit, kuten vaikkapa Halti taikka Korvatunturi, eivät näyttäydy horisontissa laisinkaan majesteettisen Saanan lailla.

Mallatunturit

"Kilpisjärven korkeimmat tunturit kuten Saana, ovat muodostuneet peruskallion päälle työntyneistä liuskeista. Mallatunturit ovat syntyneet samaan aikaan. Mallatunturit on Enontekiön kunnassa Kilpisjärven pohjoisrannalla sijaitseva kahden huipun muodostama tunturiryhmä. Ne kuuluvat vuonna 1938 perustettuun Mallan luonnonpuistoon. Tuntureista matalampi, Pikku-Malla, nousee Kilpisjärvestä muodostaen järveen työntyvän niemen. Korkeampi Iso-Malla sijaitsee Pikku-Mallan luoteispuolella. Pikku-Mallan korkeus merenpinnasta on 738,5 metriä ja Iso-Mallan 951,9 metriä.

Suomen kauneimmaksi nimitettyjä tuntureita on taatusti lukemattomia kautta Lapin, mutta melko hyvin tämä nimitys sopii Mallallekin. Sen kaunein osa on etumaisena niemessään kaartuva, pehmeänpyöreä Pikku-Malla, jota kupolimaisen sivulakensa vuoksi usein verrataan bysantin temppeliin. Sen jälkeen luoteeseen jatkuvasta selänteestä erottuu vähäisenä nyppylänä Pentu-Malla. Loivarinteisen ylängön vastakkaisella puolella kohoaa ensin Kitsi-Malla ja sitten matalan satulan jälkeen Iso-Malla." - (Kaunis Suomi, WSOY)

Mallan luonnonpuisto

Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonsuojelualue Enontekiöllä, Käsivarren Lapissa. Kilpisjärven pohjoisrannalla sijaitsevassa puistossa kohoavat Iso-Mallan ja Pikku-Mallan tunturit. Sen halki idästä länteen kulkee yhteispohjoismainen Kalottireitti. Luonnonpuiston pinta-ala on 30 km² ja sitä hallinnoi Metsäntutkimuslaitos.

Mallatunturit nousevat suoraan Kilpisjärven rannasta. Mallan tunturiryhmä rauhoitettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän vallan aikaan vuonna 1916. Luonnonpuisto siitä tuli itsenäistyneen Suomen alkutaipaleilla vuonna 1938. Mallan luonnonpuiston erityisyys perustuu seudun nuoreen geologiaan, maaperän kalkkipitoisuuteen ja sen aikaansaamaan harvinaiseen tunturikasvilajistoon.

Luonnonpuistojen virkistyskäyttöä on suojelun turvaamiseksi rajoitettu, mutta Mallan luontoon voi kesällä tutustua merkittyä retkeilyreittiä pitkin. Talvella alueella saa hiihtää vapaasti. Mallatunturien yli kulkee reitti Kilpisjärven kylästä Kolmen valtakunnan rajapyykille. Tuota reittiä kulkee myös 800 km mittainen Kalottireitti, joka tulee kaukaa Ruotsin Kvikkjokkista, vie Kilpisjärven kautta Haltin ohi ja päättyy Norjan Kautokeinoon.

Mallan alueella elää myös harvinaisia tunturiperhosia, muun muassa tunturisiilikäs, pohjansiilikäs, arnikkikoisa, jota on tavattu Suomesta vain Mallan luonnonpuistosta vuosina 1929, 1934 ja 1936, ja tunturikeltaperhonen.

Retkeilypolulla kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. - Kuva Copyright © Ninara - Creative Commons.

Mallan luonnonpuistossa saa kulkea lumettomana aikana vain merkittyjä reittejä pitkin, joita on 15 kilometriä. Retkeilypolku vie kolmen valtakunnan rajapyykille, joka sijaitsee puiston läntisessä ääripäässä. Lumipeitteisenä aikana puistoalueella saa kulkea vapaasti hiihtäen ja lumikenkäillen. Mallan nähtävyyksiin kuuluu Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, joka on vaikuttava näky kaikkina vuodenaikona. Syksyllä 2018 saatiin putouksen korkeus viimein mitattua tarkasti - 400 metrin matkalla vesi putoaa yhteensä 118 metrin matkan, joten Mallan kyyneleet ovat todellakin Suomen korkein vesiputousten sarja!

Kilpisjärvi ja sen takana Malla joulupäivänä arktisen kaamoksen salaperäisessä valohämyssä. Kuten kuvasta näkyy, niin kaamoksen syvimmilläkin hetkillä voi olla varsin valoisaa. Kilpisjärvellä on Suomen pisimpään kestävä talvi, ja kaamosaika siellä sijoittuu aikavälille 25.11. - 17.1. - Kuva - Copyright © Cano Vääri - Creative Commons.

Suomen romanttisimmat tunturit: Malla ja Saana

Haltin häät - surullinen rakkaustarina Pohjan periltä

Erityisen tunnetuksi Kilpisjärven ja sen maisemissa olevat tunturit teki Taiska vuonna 1976 levytyksellään Haltin häät. Kappaleen taustatarinan on kirjoittanut Asko Kaikusalo vuonna 1974 julkaistussa kirjassaan Tarujen tunturit.

Joskus hyvin kauan aikaa sitten myyttiset jättiläiset ovat asustelleet Kilpisjärven seuduilla. Näihin jättiläisiin lukeutunut, ihastuttavan kaunis Malla-neito oli järjestelemässä häitä. Hänen sulhasenaan oli nuori ja uljas Saana. Myös Ruotsin Peltsa oli palavasti rakastunut Mallaan, mutta saatuaan rukkaset, hän katkeroituneena päätti yrittää estää häät. Avukseen tähän operaatioon Peltsa sai häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot. Kun häät olivat alkamassa, vyöryi pohjoisesta jää ja yltyi tuuli ja juhlakansa ryntäsi pakosalle. Hääparikin yritti paeta henkensä edestä - Saana juoksi hurjalla vauhdilla Malla sylissään kohti suojaa.

Nuoret eivät kuitenkaan ennättäneet piiloutua ilkeiden akkojen nostattamaa jäistä myrskyä. He jäivät jäävyöryn alle ja jähmettyivät niille sijoilleen, lähelle Kilpisjärven rantaa. Siellä he nyt ikiaikaisesti tähystelevät tuntureiksi aikain saatossa muuttuneina kaipaavasti toisiaan, Saana ja Malla. Niin lähellä, mutta ikuisesti erotettuina.

Lähteet
*Kaunis Suomi, WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa, Tunturit ja havumetsä - Tammi
*Luontoon.fi
*Ympäristö.fi
*Wikipedia