Kerttusten heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kerttuset (Acrocephalidae). Heimossa on 6 sukua ja niissä yhteensä 59 lajia.

Kerttuset ovat yleisväriltään ruskeita ja niillä on ohut nokka. Kerttuset ovat hämärä- ja yölintuja, jotka tosin liikkuvat päivisinkin.

Suomessa pesiviä kerttusia ovat ruokokerttunen ja rytikerttunen, erinomaiset laulajat kultarinta, luhtakerttunen ja viitakerttunen sekä suurikokoinen rastaskerttunen. Myös muutamia pikkukultarintapareja pesii maassamme. Vaaleakultarinta on tavattu Suomessa kahdesti, sarakerttunen kuudesti ja kenttäkerttunen kymmeniä kertoja. Aavikkokultarinta ja paksunokkakerttunen on tavattu maassamme kerran.

Yksi tämän heimon suvuista on ruokokerttuset (Acrocephalus). Yksi suvun lajeista on rytikerttunen.

"Rytikerttunen on tiheiden ruovikoiden luonteenomaisia lintuja Suomen etelärannikolla. Se on saanut nimensä järviruo’on toisesta nimestä, joka on ryti. Yksi järviruovikoiden menestyneimmistä lajeista maassamme on rytikerttunen, joka alkoi pesiä maassamme vasta 1920-luvulla."

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)

Rytikerttunen sulautuu väritykseltään erinomaisesti kellertävän, edellisvuotisen ruovikon tai osmankäämikön ruskeiden palpakoiden joukkoon. Se on yksivärisen oliivinruskea kerttunen, jonka yläperä on hieman punertava. Pyrstö ja siivet ovat samaa ruskeaa kuin selkäkin.

Rytikerttusen alapuoli on valkeahko ja kupeet kellanruskeat. Väritys on siten varsin vaatimaton ja silmäkulmajuovakin on heikko. Ainoat selkeät värituntomerkit höyhenyksessä ovat juuri vaalea silmäkulmajuova ja lämpimän punaruskea yläperä. Rytikerttusella on pituutta 12 – 14 cm ja painoa 10 – 12 g.

Rytikerttusen koivet ovat tummanruskeat. Melko pitkä nokka, yhdessä luisun otsan kanssa luo tyypillisen kerttusen ilmeen.

Kulumisen takia vanhat linnut muuttuvat loppukesää kohti harmaammiksi, mutta nuoret linnut ovat väreiltään tuoreita ja ruosteenruskeita.

Rytikerttusen voi sekottaa viita- tai luhtakerttuseen, joita tapaa ruovikoista kuitenkin vain muuttoaikoina. Rytikerttunen on hieman punertavamman ruskea, kuin hivenen harmahtavat, oliiviset tai vihertävät, keväiset viita- ja luhtakerttuset. Ulkonäön perusteella näitä lintuja voi kuitenkin olla vaikeaa erottaa, jollei ole kokenut ja harjaantunut lintujen tarkkailija.

Rytikerttunen lentää useimmiten vain lyhyitä matkoja. Sen lento on lepattavaa ja pyrstö roikkuu jonkin verran.

Raskasta änkytystä

Rytikerttunen konsertoi yleensä vain aamulla ja päivällä, sekä iltapäivällä ja illalla. Siis kutakuinkin aina muulloin, paitsi ei yöllä. Sen laulu muistuttaa ruokokerttusen laulua, mutta selvänä erona on yksinkertaisempi laulun rakenne. Lintu jankuttaa itsepintaisen tuntuisesti säkeitään, aivan kuin mikään mahti maailmassa ei saisi sitä ikinä lopettamaan.

Rytikerttusen laulua leimaa raskaus ja änkytys. Se on täynnä säriseviä, kitiseviä ja kurisevia ääniä, joita koiras jankuttaa yksitoikkoisella rytmillään. Vielä heinä-elokuussakin rytikerttunen intoutuu laulunpyrskähdyksiin, jos ihminen tunkeutuu ruovikkoon tai kahistelee sitä. Kuulomatkan päässä olevat naapuritkin parahtavat lyhyisiin säkeisiin, ja pian ne kaikki päästelevät tserrr -varoituksiaan.

Ravinto

Rytikerttusen ravintona ovat pääasiassa erilaiset vesihyönteiset toukkineen, hämähäkit, pienet nilviäiset sekä madot ja marjat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Rytikerttunen levisi maahamme 1920-luvulta lähtien. Se on lounainen tulokas, joka ensimmäisen kerran tavattiin Ahvenanmaalla vuonna 1926. Vasta 1970-luvulla rytikerttunen levittäytyi maamme sisäosiin. Se on sen jälkeen kotiutunut hyvin ja pesii melko yleisenä, paikoin runsaanakin Etelä-Suomessa. Se levittäytyy nykyisin Suomessa yhä pohjoisemmaksi ja pesii Vaasa-Joensuu linjan eteläpuolella. Länsirannikolla levinneisyysalue jatkuu Siikajoelle saakka. Suomessa pesii noin 15 000 paria. Kanta on tihein Lounais-Suomessa.

Rytikerttuseen on vaikeaa saada näköhavaintoa, sillä se elää ja hiippailee huomaamattomasti ruovikoiden kätköissä. Rytikerttunen on vaativa pesimäympäristönsä valinnassaan. Se suosii laajoja ruokokasvustoja, vanhoja ja miehenkorkuisia ruovikkovöitä rehevillä järvillä ja merenlahdilla ja pajupensaikoita jokivarsilla, mutta voi pesiä ulkosaariston niukoissa ruovikoissakin.

Lisääntyminen

Jos tunkee itseään läpi ruovikon ja sattumoisin tulee lähelle rytikerttusen pesää, lintu alkaa laulaa. Hyvillä paikoilla rytikerttuset muodostavat jopa kymmenien parien löyhiä yhdyskuntia.

Rytikerttunen pesii korkeassa ruovikossa. Naaras palmikoi taidokkaasti pesän, joka riippuu kiinni useassa kaislankorressa tai pensaassa. Pesä on yleensä alle metrin korkeudessa. Maljan eli korin muotoisen pesän rakennusaineina ovat järviruovon lehdet ja ruohot.

Muninta tuottaa 3 - 5 munaa, joita molemmat emot hautovat, yhteensä 11 - 12 vuorokauden ajan. Poikaset ovat lentokykyisiä 10 - 14 päivän ikäisinä ja molemmat emot ruokkivat niitä. Joskus on toinenkin pesye heinäkuussa.

Rytikerttunen on yksi niistä linnuista, joiden pesään kavala ja loisiva käki pyöräyttää munansa.

Muutto

Rytikerttunen saapuu Suomeen keväällä toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkupuolelle.

Syysmuuttokausi on pitkä, se kestää heinäkuun puolivälistä syys-lokakuun vaihteeseen asti. Jonkinlainen muuton huippu on elokuussa. Talvehtimisalueet ovat trooppisessa Afrikassa, kuten monilla muillakin hyönteisiä syövillä pikkulinnuilla.

Matkallaan kohti Afrikkaa rytikerttuset etenevät kohti lounasta ja lentävät pääasiassa Välimeren länsipäästä Afrikkaan, pysähtyen välillä sopiville kosteikoille ruokailemaan. Ruovikoissa rytikerttusten naapureina elävillä ruokokerttusilla on ravinnon suhteen toisenlainen muuttomenettely. Ne tankkaavat ennen muuttolentoaan runsaasti vararavintoa ihonalaiseksi rasvaksi, ja voivat lentää sen avulla yhtäjaksoisesti pitkiäkin matkoja.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös