Ruokki. - Kuva yllä Copyright
© Simaron - Creative Commons.
Ruokit ovat mustia tai mustavalkoisia merilintuja, joilla on lyhyt kaula ja virtaviivainen ruumis. Jalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa, ja niissä on kehittyneet räpylät. Nokka on sivuilta litteä.
Ruokkien siivet ovat lyhyet ja kapeat sekä teräväkärkiset - kuitenkin riittävän suuret lentämiseen. Ruokit eivät kuitenkaan kykene lentämään pitkiä muuttomatkoja. Lento on nopeaa ja siiveniskut tiheitä. Ruokit uivat ja sukeltavat taitavasti, maalla ne liikkuvat pystyssä ja kömpelösti. Sukupuolet ovat samannäköiset. Talvipuku on erilainen, kuin kesäpuku.
Ruokkien äänet ovat korisevia, murisevia tai viheltäviä. Ruokit ovat seurallisia merilintuja, jotka tulevat maihin vain pesiäkseen koloissa tai kalliopahdoilla. Kaikki ruokit ovat hyviä sukeltajia ja eräät lajit voivat pysytellä pinnan alla parikin minuuttia.
Siluetiltaan ruokit muistuttavat eteläisiä pingviinejä. Niitä onkin aikaisemmin pidetty pingviinien, kuikkien tai uikkujen sukulaisina lähinnä erikoisten elintapojensa ja ulkonäkönsä perusteella. Yhdennäköisyys on kuitenkin todennäköisesti vain seuraus siitä, että linnut elävät samanlaisessa ympäristössä. Nykykäsityksen mukaan ruokkien lähimpiä sukulaisia ovat kahlaajat ja lokkilinnut.
Eräiden ruokkilajien poikaset kuoriutuvat hyvin kehittyneinä ja lähtevät pesästä alle kahden vuorokauden ikäisinä, kun taas toisten lajien poikaset voivat viipyä pesässä jopa seitsemän viikkoa. Molemmat emolinnut osallistuvat munien haudontaan ja poikasten hoitoon.
Ruokkeja on 22 lajia, joiden koko vaihtelee 12 senttimetriä pitkästä pikkukiislasta lähes puolimetriseen pohjankiislaan.
Ruokkien heimon lajeista Suomessa pesii vakituisesti kolme: ruokki, riskilä ja etelänkiisla. Lisäksi pikkuruokkia tavataan säännöllisesti harhailijana vuosittain. Lunni puolestaan on tavattu Suomessa noin 50 kertaa. Pääosa lunnihavainnoista on tehty talvimyrskyjen aikana Pohjois-Suomeen harhautuneista linnuista. Ruokeista myös pohjankiisla on tavattu maastamme muutamia kertoja. Viimeisin havainto on vuodelta 1988, kun kalaverkosta löytyi kuollut pohjankiisla.
Ruokki. - Kuva Copyright © Judith - Creative Commons.
Veitsenterävä, valkoisin juovin kirjottu litteä nokka on ruokin tunnusomaisin piirre. Se on edestä päin katsottuna kapea ja sivulta korkea. Ruokin nokka on jykevä, koukkupäinen ja sivulta litistynyt. Mustassa nokassa on vino valkea poikkiraita, joka jatkuu valkeana ohjaksena nokan tyvestä silmään.
Siiven takareunassa on valkea pitkittäisjuova. Jalat ovat mustat. Ruokin silmän värikalvo on tummanruskea.
Talvipuvussa kurkku, leuka ja korvan peitinhöyhenet muuttuvat valkoisiksi. Nuori lintu on talvipukuisen aikuisen kaltainen, mutta nokka on hennompi, ja siitä puuttuu valkea juova.
Lennossaan ruokki on helppo erottaa muista merilinnuista. Se lentää veden pinnassa nopein siiveniskuin ja kallistelee välillä puolelta toiselle - kohotellen ja laskien aina välillä kaulaansa. Joskus se voi liihoitellakin hitain siiveniskuin, varsinkin pesimäpaikoilla. Uidessaan ruokki pitää kaulaansa kokoonvedettynä ja nokkaansa sekä pyrstöään viistosti koholla.
Ruokki on seurallinen laji ja liikkuu useimmiten pienissä parvissa. Se on myös pitkäikäinen lintu ja elää jopa 42-vuotiaaksi, kuten on voitu todeta rengastetusta, Euroopan vanhimmasta ruokista.
Ruokki. - Kuva Copyright © Tobias Verfuss - Creative Commons.
Ruokkien heimo
Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo ruokit (Alcidae). Kaikki ruokit elävät pohjoisen pallonpuoliskon kylmillä seuduilla. Ne ovat yhdyskuntalintuja, jotka voivat muodostaa valtavia, jopa miljoonan yksilön pesimäyhteisöjä.Ruokit ovat mustia tai mustavalkoisia merilintuja, joilla on lyhyt kaula ja virtaviivainen ruumis. Jalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa, ja niissä on kehittyneet räpylät. Nokka on sivuilta litteä.
Ruokkien siivet ovat lyhyet ja kapeat sekä teräväkärkiset - kuitenkin riittävän suuret lentämiseen. Ruokit eivät kuitenkaan kykene lentämään pitkiä muuttomatkoja. Lento on nopeaa ja siiveniskut tiheitä. Ruokit uivat ja sukeltavat taitavasti, maalla ne liikkuvat pystyssä ja kömpelösti. Sukupuolet ovat samannäköiset. Talvipuku on erilainen, kuin kesäpuku.
Ruokkien äänet ovat korisevia, murisevia tai viheltäviä. Ruokit ovat seurallisia merilintuja, jotka tulevat maihin vain pesiäkseen koloissa tai kalliopahdoilla. Kaikki ruokit ovat hyviä sukeltajia ja eräät lajit voivat pysytellä pinnan alla parikin minuuttia.
Siluetiltaan ruokit muistuttavat eteläisiä pingviinejä. Niitä onkin aikaisemmin pidetty pingviinien, kuikkien tai uikkujen sukulaisina lähinnä erikoisten elintapojensa ja ulkonäkönsä perusteella. Yhdennäköisyys on kuitenkin todennäköisesti vain seuraus siitä, että linnut elävät samanlaisessa ympäristössä. Nykykäsityksen mukaan ruokkien lähimpiä sukulaisia ovat kahlaajat ja lokkilinnut.
Eräiden ruokkilajien poikaset kuoriutuvat hyvin kehittyneinä ja lähtevät pesästä alle kahden vuorokauden ikäisinä, kun taas toisten lajien poikaset voivat viipyä pesässä jopa seitsemän viikkoa. Molemmat emolinnut osallistuvat munien haudontaan ja poikasten hoitoon.
Ruokkeja on 22 lajia, joiden koko vaihtelee 12 senttimetriä pitkästä pikkukiislasta lähes puolimetriseen pohjankiislaan.
Ruokkien heimon lajeista Suomessa pesii vakituisesti kolme: ruokki, riskilä ja etelänkiisla. Lisäksi pikkuruokkia tavataan säännöllisesti harhailijana vuosittain. Lunni puolestaan on tavattu Suomessa noin 50 kertaa. Pääosa lunnihavainnoista on tehty talvimyrskyjen aikana Pohjois-Suomeen harhautuneista linnuista. Ruokeista myös pohjankiisla on tavattu maastamme muutamia kertoja. Viimeisin havainto on vuodelta 1988, kun kalaverkosta löytyi kuollut pohjankiisla.
Ruokki. - Kuva Copyright © Judith - Creative Commons.
Ruokki (Alca torda)
"Ruokki on ulkosaariston tyylikäs merilintu, joka pesii kaikkialla rannikoillamme, missä vain on sen asuttavaksi sopivia, louhikkoisia saaria. Lentävää ruokkia voi kuvata sikarina tai jopa torpedona, jonka sivuilla siivet huristavat nopein, matalin iskuin. Pesimäluodoillaan ruokit istuvat riveissä kallionharjanteilla ja suurten kivien laella, pystyasennossa ja ylväsryhtisinä aivan kuten pingviinit - tai kuten frakkipukuiset ministerit, kuten joku lintututkija on kuvaillut."
Ruokki on voimakasrakenteinen, virtaviivainen, lyhytpyrstöinen ja kapeasiipinen merilintu, joka on juhlapuvussa päältä korpinmusta ja alta valkea. Pyrstö kapenee kärjessään kapeaksi piikiksi. Ruokilla on pituutta 38 – 43 cm, siipien kärkiväliä 60 – 70 cm ja painoa 600 - 840 grammaa.Veitsenterävä, valkoisin juovin kirjottu litteä nokka on ruokin tunnusomaisin piirre. Se on edestä päin katsottuna kapea ja sivulta korkea. Ruokin nokka on jykevä, koukkupäinen ja sivulta litistynyt. Mustassa nokassa on vino valkea poikkiraita, joka jatkuu valkeana ohjaksena nokan tyvestä silmään.
Siiven takareunassa on valkea pitkittäisjuova. Jalat ovat mustat. Ruokin silmän värikalvo on tummanruskea.
Talvipuvussa kurkku, leuka ja korvan peitinhöyhenet muuttuvat valkoisiksi. Nuori lintu on talvipukuisen aikuisen kaltainen, mutta nokka on hennompi, ja siitä puuttuu valkea juova.
Lennossaan ruokki on helppo erottaa muista merilinnuista. Se lentää veden pinnassa nopein siiveniskuin ja kallistelee välillä puolelta toiselle - kohotellen ja laskien aina välillä kaulaansa. Joskus se voi liihoitellakin hitain siiveniskuin, varsinkin pesimäpaikoilla. Uidessaan ruokki pitää kaulaansa kokoonvedettynä ja nokkaansa sekä pyrstöään viistosti koholla.
Ruokki on seurallinen laji ja liikkuu useimmiten pienissä parvissa. Se on myös pitkäikäinen lintu ja elää jopa 42-vuotiaaksi, kuten on voitu todeta rengastetusta, Euroopan vanhimmasta ruokista.
Ruokki. - Kuva Copyright © Tobias Verfuss - Creative Commons.
Narisevia ovia ja sammakon kurnutusta
Ruokin matalana korisevaa ääntä on verrattu narisevan oven ääneen, taikka sammakon kurnutukseen. Se on kumea ja sävyltään surumielinen arrrr. Poikasen piipitystä puolestaan kuvataan sydäntä särkeväksi.Ravinto
Käytännössä ruokin ravintona on vain kala. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat silli ja kilohaili. Niitä ruokki pyytää sukeltaen, jopa 140 metrin syvyyteen. Sukkulamaisen ruumiinrakenteensa vuoksi se on hyvä sukeltaja. Sukeltaessaan ruokki meloo veden alla siivillään. Pohjasta se nappaa syötäväkseen myös äyriäisiä ja nilviäisiä. Ruokki voi pysytellä sukelluksissa lähes minuutin. Poikasilleen ruokki kuljettaa kaloja poikittain nokassaan, jopa 7 – 8 kpl kerrallaan.
Ruokki. - Kuva Copyright © Simaron - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomen pesimäkanta on noin 8 000 paria. Ruokki on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi ja se on rauhoitettu.Ruokki on aito merilintu, joka terveenä hakeutuu maihin vain pesiäkseen. Se elää ja pesii ukosaaristossa koko rannikkoalueellamme, joskin melko paikoittaisena.
Ruokki ja poikanen. - Kuva Copyright © Graham Bland - Creative Commons.
Lisääntyminen
Kun ruokkien asuttamaa ulkoluotoa lähestyy veneellä, saa kohdata luodolta hurisevin siiveniskuin lähestyvän ruokkien tiedustelupartion, joka tulee tarkastamaan tulijat. Ruokit ovat uteliaita lintuja ja uivat usein pesimäluotoa lähestyvän veneen ympärilläkin.Ruokki pesii yhdyskuntalintuna saarissa avomeren partaalla. Suurimmissa yhdyskunnissa Suomessa voi olla jopa 1 000 paria. Pesimäpaikkoina ovat kalliojyrkänteet ja lohkareröykkiöt. Pesä on tavallisesti suuren lohkareen alla tai kallionkielekkeen perukoilla, mutta se voi sijaita myös täysin avoimestikin, jos paikka on muista syistä suojainen. Kuten on tilanne silloin, kun ruokki pesii lokkien tai tiirojen yhdyskunnissa. Varsinaista pesää ruokki ei rakenna laisinkaan, vaan on kyseessä pesäkolo, jossa on usein pikkukiviä, luita ja muita jätteitä.
Ruokki pesii ensimmäisen kerran vasta 4 - 5 vuoden ikäisenä. Naaras munii kesäkuun alussa yhden ainoan munan, joka kuoriutuu 36 vuorokauden haudonnan jälkeen. Molemmat emot sekä hautovat että ruokkivat. Poikanen on untuvikkona vaaleanharmaa. Jo 18 päivän ikäisenä poikanen jättää pesän, kun sen paino on vain neljänneksen aikuisen linnun painosta. Poikanen hyppää mereen, ennen kuin se on lentokykyinen, sillä sen on turvallisempaa olla vedessä kuin maalla. Emot pitävät kuitenkin siitä huolta vielä viikkojen ajan.
Ruokki. - Kuva Copyright © Graham Bland - Creative Commons.
Muutto
Keväällä ensimmäiset ruokit palaavat takaisin pesimäpaikoilleen jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Päämuutto on vuorossa toukokuussa, jolloin saapuvat varsinkin Suomenlahden ja Perämeren pohjukan ruokit.Syysmuutto alkaa välittömästi pesinnän jälkeen heinä-elokuun vaihteessa. Suurin osa ruokeista on poistunut etelään jo elokuussa, osa viivyttelee ulkosaaristossa loka-marraskuulle saakka. Muutto suuntautuu etelään sinne, missä meri ei jäädy, mutta pisimmillään Välimerelle saakka.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Kuvassa kaksi merimetsoa, ympärillään ruokit.
Ruokit