Sakari Topelius

Zachris Topelius (1818 - 1898) oli oli suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori. Hän oli tavattoman monipuolinen ja erittäin tuottelias lahjakkuus, jonka pedagoginen ja moraalinen vaikutus kasvoi huomattavaksi jo varhain ja saavutti huippunsa hänen vanhuudessaan. Topeliuksen vaikutus jatkui voimakkaana erityisesti vanhan kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmän aikana sekä kansainvälisesti tunnettujen satukokoelmien ja historiallisten romaanien, varsinkin Välskärin kertomusten, ansiosta. (Matti Klinge)

Runot: Kesäpäivä Kangasalla - Emmalle - Aamulaulu - Romanssi - Tähtitaivas - Härkä ja poika - Sinun maasi - Vähän aikaa - Kultakala lasikellossa - Koulupojan kesälaulu.

Kesäpäivä Kangasalla - Sakari Topelius

1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:

2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll’ hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
:,: Niin helläst’ tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:

3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
:,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:

4. Mik’ aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll’ lauluhun säveleet,
:,: niiss’ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:

5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
:,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:

6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink’ on sun maasi kaunis, kuink’ ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
:,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:

Emmalle - Sakari Topelius

Oi kunpa olisin muisto – enkä ajan kahlitsema
ja saisin seurata sinua ainaisesti;
ja saisin tuoda elämääsi rauhaa,
verhota hautasi siunauksilla;
ja kätkeä elämäsi suojaavaan syliini
ja opettaa maailman huuhtelemaan
armasta nimeäsi rakkauden kyynelillä!

Oi kunpa olisin ajatus – enkä tilan kahlitsema
ja saisin kätkeytyä sydämeesi;
ja saisin johdattaa sinut hämärälle polulle
ja sen liukkaissa kohdissa seurata sinua;
ja valaista kulkuasi halki varjojen maan
autuuden ikuisesti kirkastetulle rannalle
yli aikojen kuohuvan aallon!

Aamulaulu - Sakari Topelius

Tuhanten rantain partahilla
heräjä, armas synnyinmaa!
Heräjä, taivaan rantehilla
jo aamun koitto leimuaa!
Ikävä yös on haihtuva
ja valon riemu voittava.
Tuhanten rantain partahilla
heräjä, armas synnyinmaa!

Kuin kukkaranta aamusella,
heräjä uuteen aikahan,
sill’ uusi päivä paistehella
hälvensi varjot kuoleman!
Siis varmistu sä muistoissa,
jalostu mielen avuissa!
Kuin kukkaranta aamusella,
heräjä uuteen aikahan!

Sun kyyneleesi kuivukohot,
kuin kaste aamun tuulihin!
Keväimen kylmät lauhtukohot,
ja ruusut nouskoot kasvoihin!
Kukiksi nuput puhjetkoon!
Ja mielet, toiveet tointukoot!
Sun kyyneleesi kuivukohot,
kuin kaste aamun tuulihin!

Soitamme sumu vielä peittää,
vaan öiset haamut karkoita!
Ja Herran haltuun rientos heitä
elosi retken aamuna!
Sanalla itses sonnusta!
Ole, maani, vahva Herrassa!
Soitamme sumu vielä peittää,
vaan öiset haamut karkoita!

Sä nouse, nuori maani armas,
mereni, lampen’, läikkykää!
Jo kuuluu lintuin laulu harras.
Jo päiväss’ aallot välkkyää.
Heräjä tuulten huminaan
ja loistoon aamun kirkkahan!
Sä nouse, nuori maani armas,
mereni, lampen’ läikkykää!

Romanssi - Sakari Topelius

Niin ihana on metsistö,
Kun kuuhut kumottaa,
Kuin hopea on lehdistö,
Jo oksat kullastaa,
Ja kasteen helmet, kimaltain,
Kuin tähdet, loistaa tuikottain,
On ihanaa, oon iloissain,
Kun kuuhut kuumottaa.

Ja metsässä jos löytyisi
Vaan sulho lempivä
Mull’ lehdet kaikki hymyisi
Kuin kulta selkeä,
Ja illan kyynel, kuutama
Ja usman helmet tukassa
Mull’ kuiskaa lakkaamattatansa
Vaan sulhoo lempivää.

Tähtitaivas - Sakari Topelius

Tähdet kirkkaalla
Sini-taivaalla
Armaat katselevat
Maata matalaa;
Näille vieraisiin
Ei ole lentävä
Murheet ja ikävä
Tähtö-salihin.

He niin ratansa,
Pitkän matkansa
Esteettä kulkevat;
Vuosi-tuhannet
He ovat palaneet
Yhtä kirkkahasti,
Yhtä rikkahasti,
Kuin ne eiliset.

Mutta poloinen,
Minä syntien
Kahlehissa kuljen;
Tuonne katselen
Vaikka peljäten,
Kunne sydämeni
Aina lentelevi,
Tykö tähtöisten.

Siellä sieluni
Saapi iloksi
Nähdä piirrettynä:
”Suur’ on, syntinen!
Luoja tähtien,
Vahva voimallinen,
Aivan armollinen,
Ijankaikkinen.

Maa on pienoinen,
Kyllä tähtöinen,
Syntyi toki täällä
Jesus, Herrainen,
Pantiin seimehen;
Meillä sitten tuolla
Tähden ylä-puolla
Ompi kotoinen.

Härkä ja poika - Sakari Topelius

Löi lapset nurmella leikkiään,
siell’ lypsi eukkonen lehmiään.
Savussa vasikat ees-taas juoksi,
ei tohdi itikat tulla luoksi.

Venyipä nurmella mulkoillen
myös härkä leveänaamainen.
Sen luo käy poikanen pienokainen:
»Oletpa hirveän tuumaavainen,
mitäpä nyt sinä mietit noin,
tulet tuiki viisaaksi piakkoin?»

Mut’ härkä mylvien vastas: »Täällä
niin pehmyt maata on sammalen päällä.
Syön tässä ruohoa aamuin illoin.
En mitään minä mieti silloin.

Sinun maasi - Sakari Topelius

1. Laps’ Suomen, älä vaihda pois
sä maatas ihanaa,
sill’ leipä vieraan karvast’ ois,
ja sana karkeaa.
Sen taivas, päiv’ on loistoton,
sen sydän sulle outo on;
laps’ Suomen, älä vaihda pois
sä maatas ihanaa!

2. Laps’ Suomen, kaunis sull’ on maa
ja suuri loistokas.
Veet välkkyy, maat sen vihoittaa,
sen rant’ on maineikas.
Yö kirkas, päivä lämpöinen
ja taivas tuhattähtinen;
laps Suomen kaunis sull’ on maa
ja suuri loistokas.

3. Laps’ Suomen, armas maasi tää
siis muista ainiaan!
Sull’ onnea ja elämää
ei muuall’ ollenkaan.
Jos minne tiesi olkohon,
niin juuress’ synnyinmaassas on.
Laps’ Suomen armas maasi tää
Siis muista ainiaan!

Vähän aikaa - Sakari Topelius

Suo vähän aikaa mun elääksein,
Ja kuolla kun laakson kukkaisen
Ja muistaa mit’ iloo, murhetta,
Ja päiväni unhottaa!

Suo vähän aikaa mun elääksein,
Sydän puhdas ja mieli leppyinen,
Suo kevään suloo mun nauttia,
Ja kuolla sen saatua!

Kun päiv’ on iloni puolessa,
Ja tähti vielä on loistoisa,
Ja valt’ ei sortanut sydäntäin,
Suo silloin mun kuollakseni!

Kun aamu toivoni koittelee,
Ja lempi sitoopi seppeleen,
Ku henki vapaaksi puhkeaa,
Suo, silloin mä levon saan!

Voi kuinka kuitenki keväinen
Sä. kaunis oot, ehkä lyhyinen;
Kuink’ ihanaa, elo, siipeisen
Ku nostat, pois lentäen!

Kultakala lasikellossa - Sakari Topelius

Oi kaukainen vieras, miksikä sa
kiinn’ annoit itsesi saavuttaa?
Lasiseen tähän kellohon loistavaan
miks’ vaihdoit laajan meresi pois,
mi sinulle tuttuna ollut ois?
Nyt myrskyn et pauhua kuulekaan.
Täss’ aalto ei koskaan vaahtona käy.
Haikaloja tässä ei myöskään näy.
Ei täss’ ole pelkoa ensinkään.
Et koskaan kärsi sä nälkääkään,
sill’ leipää sulle ma murennan
ja kiinn’ otan kärpäsen lihavan.
Ja silloin uit veden pinnallen
ja siepaten kiinn’ otat kärpäsen.
Sun kultainen ruumiiskin lasin alta
niin usein näyttävi suuremmalta.
Kas, siinä sa voit nyt kuin kuningas.
Ja vieläkö muistatkaan kotias?

Mut vanki sa vaan olet kuitenkin,
ja vaikkapa kaikkia saisitkin,
niin turvasi, rauhasi, myös ravintos
riemuiten sa vaihtaisit kotohos.
Sä myrskyhyn lähtisit mieluisammin
ja haikalan saalihiks’ kernahammin,
kuin vankina täss’ eleleisit vaan,
vapauttasi kaihoten ainiaan.

Koulupojan kesälaulu - Sakari Topelius

Talvella läksyt osasin,
Kiel’opin, kertotaulunkin,
Sen kaikki kuuli, näki.
Vaan silloin pääni tyhmistyy,
Kun koivut, lepät lehdittyy,
Ja kukkiin metsän käki.

Ja läksyt käy päin seiniä,
Mä höpsin puita heiniä,
Voi kummallista seikkaa!
Jokainen rivi visertää,
Jokainen kirjain myllertää
Iloisna kuperkeikkaa!

Maantiedettä on läksynäs!
Arhangel? Pariis? Näytäpäs!
Kiivaasti maister huutaa.
Ken Pariisia muistelis,
Arhangelia aattelis,
Kun miel’ on täynnä muuta!

Mut kuink’ on, poika, laskentos?
Sä lurjus, tuskin tiedät, jos
Kaks kertaa kaks on neljä!
Ah armoo, herra maisteri,
Paraikaa ajatukseni
Ne leikki pallopeliä!

Vai armoo! Tänne kämmenes,
Saat parannusta muistilles,
Ja nurkkaan laiska lotka!
Ah maister, älkää hutkiko,
Uneksin lentäväni jo
Korkeella niinkuin kotka.

Niin silloin. Vaan nyt riemuitsen,
Kuin lintu laulan, leikitsen,
Niin että rannat raikaa.
Oi kirkas ilma, kaunis sää,

Järv’ välkkyy, taivas sinertää! Oi kesän armast’ aikaa!