Maija Konttinen

Iida Maria (Maija) Konttinen (1873 Kangasniemi – 1949 Helsinki) oli suomalainen lastenkirjailija ja laulujen sanoittaja.

Iida Marian vanhemmat olivat nahkuri Petter Johan Konttinen ja Iida Heikkinen, jotka olivat muuttaneet Kangasniemelle vuonna 1872 Juvalta. Perheeseen syntyi vielä kaksi muuta tyttöä. Heidän isänsä menehtyi 18.3.1883 keuhkokuumeeseen. On epäselvää, miten Maija Konttisen äiti pystyi leskeksi jäätyään lähettämään esikoistyttärensä Mikkeliin tyttökouluun, jonka tämä aloitti ensimmäisellä luokalla vuonna 1883. Maija Konttinen jatkoi opintojaan Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa lukuvuosina 1891–1894. Yhden matrikkelimerkinnän mukaan hän on tämän jälkeen ollut kotiopettajana. (Wikipedia)

Työ ja leikki - Maija Konttinen

Tikin, takin, tikka hakkaa
puuta nokallansa,
viepä pienet poikansakin
työhön muassansa.

Kipin, kapin lapset rientää
kouluun aamusella,
eipä tahdo kelpo lapset
koskaan laiskotella.

Tillin tallin, tikka tanssii
koivun konkelolla,
lapset työstä päästyänsä
pihanurmikolla.

Rati-riti-ralla - Maija Konttinen

Ratiriti ralla, tuli talvihalla,
kuuraparta tuiskutukka,
lumiviitta härmäsukka,
rati riti ralla sellainen on halla.

Rati riti ralla, mistä tuli halla?
Tuolta Pohjan tuntureilta,
Lapin lasten laitumilta.
Rati riti ralla, sieltä tuli halla.

Rati riti ralla, mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi,
jääti järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, sitä teki halla.

Rati riti ralla, hyvin teki halla:
saavat lapset lasketella,
luistella ja lauleskella.
Rati riti ralla, kiitoksia halla!

Selite: Lukemattomissa julkaisuissa tämän laulun parit sanat ovat muuntuneet virheellisiksi. Oikein on: lumiviitta härmäsukka - ei: lumiviitta harmaasukka. Oikein on: jääti järvet kantaviksi - ei: jäät ja järvet kantaviksi.

Juhannusaatto - Maija Konttinen

Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.
Sielläpä silloin laulut ne soivat,
suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
kesäyöhön sammuvi.

Saunavihdat - Maija Konttinen

1. Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
:;: Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa. :;:

2. Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
:;: Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa! :;:

Metsän laulajaiset - Maija Konttinen

Näin metsän halki viesti soi: nyt laulajaiset on!
Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon,
Ne raikuilee ja kaikuilee, ne soittaa, riemuitsee,
ja viulut soi, ja huilut soi, ja metsä vastailee.

On tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja
ja ystävänsä peipponen säestää toisella.
Mut laulajatar satakiel ́ nyt tenhoo laulullaan
ja hamppuvarpu huilullaan puhaltaa innoissaan.

Klaneettia rastas soitelee ja korppi bassoa,
niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa.
On rummunlyöjä käkönen, kas, kiuru lentelee
ja kaiken luonnon riemuksi ilmoissa laulelee.

Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan.
Hän tahtia nyt tarkkaan lyö pitkällä nokallaan.
Mut ́ jänö kulkee kummissaan, kun luonto laulaa, soi,
nyt hyttysetkin surisee ja metsä huminoi.

Soittajapaimen - Maija Konttinen

Tein minä pillin pajupuusta
Toki vain pajupuusta, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain pajupuusta, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain pajupuusta

Metsässä soitan illansuussa
Toki vain illansuussa, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain illansuussa, hei
Soreasti, koreasti pillini soipi
Toki vain illansuussa

Karjankin kellot kilvan soittaa
Toki vain kilvan soittaa, hei
Soreasti, koreasti karjankin kellot
Toki vain kilvan soittaa, hei
Soreasti, koreasti karjankin kellot
Toki vain kilvan soittaa

Lainehet lammen loiskien laulaa
Toki vain loiskien laulaa, hei
Soreasti, koreasti lainehet lammen
Toki vain loiskien laulaa, hei
Soreasti, koreasti lainehet lammen
Toki vain loiskien laulaa

Merimieslaulu - suom. Maija Konttinen

1. Nyt tuulet nuo viestin jo toivat,
mä purtehen astua saan.
Kun laineiden laulelot soivat,
käyn merta mä samoamaan.
Niin, niin, niin, niin,
merten kun laulut ne kaikuvat,
ken, ken, ken, ken,
maalla nyt viihtyisi vaan.

2. Kun vinkuen mylvivi myrskyt
ja synkkä on meri kuin yö,
kun purttamme heittävät tyrskyt
ja purjeissa täysi on työ,
silloin, silloin tartumme innolla touveihin.
Silloin, silloin pelvotta sydän vain lyö.

3. Kun taukoaa myrsky ja taipuu
taas tyyneksi ulappa tuo,
kun maillensa aurinko vaipuu
ja aavoille kultiaan luo,
näin, näin, näin, näin
laulumme raikuvi raikkahin,
meille aavat elohon sisällön tuo.

Synnyinmaan laulu - Maija Konttinen

On maista kaikista sittenkin
tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.
Vie minne tiesi, sen tuttu liesi
on lämpöisin.

Voi kuin on kaunihit järvet sen
ja kosket kuohuissa pauhaten!
Sen pilven väikky ja lähteen läikky
ja taivas sen!

Ja vaarat korkeat, kuusikot,
ja koivumetsät ja kalliot,
sen pohjainpalot, sen tähtein valot
ja kuutamot.

Ma lemmin kieltä ja kansaa sen,
ja heikot voimani uhraten
teen työtä siellä ma intomiellä
ja riemuiten.