Carl Michael Bellman

Carl Michael Bellman (1740 Tukholma – 1795 Tukholma) oli ruotsalainen runoilija ja muusikko, jota on kutsuttu myös Ruotsin kansallisrunoilijaksi.

Bellman aloitti kirjoittamalla juomalauluja ja satiirisia runoja, ja kääntämällä runoutta saksasta ja ranskasta. Kaikkiaan hän kirjoitti yli 1700 runoa, joista useimmat on sävelletty.

Hänen runoistaan tunnetuimman ryhmän muodostavat vuosina 1790 ja 1791 julkaistut kokoelmat Fredmanin epistoloita (Fredmans Epistlar) ja lauluja (Fredmans Sånger). Niihin Bellman keräsi runoja, joista suuren osan hän oli kirjoittanut jo 1760-luvulla.

Yksittäisistä Bellmanin lauluista tunnetuin on "Ukko Nooa" (Gubben Noach), joka on eräänlainen parodiamukaelma Raamatun Vanhan testamentin pohjalta. Myös Suomessa suosittu kevätlaulu ”Tuuli hiljaa henkäilee” (suomalainen teksti Olli Vuorinen) kuuluu Bellmanin lauluihin (Solen glimmar blank och trind, ep. 48).

Laulujen melodiat olivat yleensä sovitettuja ajan suosituista sävelmistä ja harvemmin Bellmanin täysin itse säveltämiä. (Wikipedia)

Runot: Juomalaulu - Ukko Noak - Amaryllis - Vanha Jussi - Viinan juoja - Vilutautinen.

Juomalaulu - Carl Michael Bellman

(Fredmans Sång, N:o 8). "Ack, om vi hade, god' vänner, en så Ungerskt vin." etc.

Jos oisik viinoa soahvikin täys',
Tarttuisin korvahan kohta;
Kuulespa, kultainen — tottapa käv's,
Syntyisi siitä jo ottaa. —
Nelinpä ryömyisin moataisiin siin',
Hampaillain pitäisin soahvistain kiin'.
Jos oisik viinoa soahvikin täys',
Tarttuisin korvahan kohta.

Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin
Huokiaks' oisipa kantaa;
Kaikinpa voimin ma ottaisin kiin',
Nostaisin tuota kuin santaa.
Mieltyisin, veikkonen, osuuellans' —
Laulellen tanssisin korennan kans'.
Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin
Huokiaks' oisipa kantaa.

Empähän laskeisin lähellenkään,
Ei liki-tienoillen ketään;
Sulkisin portin, ja jos jonkun neän —
Piiskalla joutuisin hätään.
Jokapa tohtii, niin — tulkoonpa voan!
Tottapa korennan käteeni soan. —
Empähän laskeisin lähellenkään,
Ei liki-tienoillen ketään.

Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' —
(Karhuna, monikin konttaa)
Jos satais soahvihin, taivaastakiin,
Peikkoja, vaikk' miten monta —
Niin heitä piiskaisin, ajaisin pois
Antaisin kyyvin, jos — soahvistain jois'.
Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' —
Karhuna monikin konttaa.

Ukko Noak - Carl Michael Bellman

Ukko Noak, ukko Noak
Oli kelpo mies!
Kuin läks’ arkistansa,
Niin hään kohta, kanssa,
Istuit’ viinaa, istuit’ viinaa,
Missä moata ties’.

Noak souti, Noak souti
Vanhan arkkinsa.
Osti viina-pullot –
Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät
Juuvak kaljansa.

Hään kyll’ arvais, hään kyll’ arvais
Jotta miehetki
Tahtoi juuvaksensa,
Kuin eläimiänsä –
Silläpä hään, silläpä hään
Viinan kasvatti.

Eukko Noak, eukko Noak
Oli kunnon nais’!
Antoi ukon juuva –
Toista käski tuuva;
Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
Semmoisenki sais’n?

Ei hään kieltän’t, ei hään kieltän’t:
«Kuules, ukko, hoi!
«Olek juomastaisi!» –
Ei! – Tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.

Ukko Noak, ukko Noak,
Puna-poskillaan –
Sill’ oil pitkät hiukset.
Parrat niinkuin viikset;
Pani pohjaan, pani pohjaan,
Joi ja lauloi voan.

Silloin syntyi, silloin syntyi
Eleä moailmass’;
Soatihinpa kyllä –
Eikä toisen silmä
Katehtinut, katehtinut
Niinkuin meijän moass’.

Muistin pullot, muistin pullot,
Niist’ ei tietynnä;
Sanottiin ei laisin:
«Jos ma luvan saisin;
Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
Pantihinpa niin.

Amaryllis - Carl Michael Bellman

Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno!
Tyyni on tieno,
vilppainnaan.
Pilvet ne palaa,
säteet jo salaa
hehkuhun valaa
hongat haan.
Amaryllis, nyt on ilo parhain
helmass’ Ahdin aamusella varhain;
miksi jäitkään maille Unen tarhain
uinuvin silmin sä huokailemaan?

Lähdemme kalaan, – sään sulo tenhoon! –
pois tule venhoon,
loppui yö!
Armasta noutain,
vien sua soutain:
säynäs ja toutain
loiskuin lyö!
Herää, Amaryllis ujo, herää!
En voi jättää omaa silmäterää!
Laine läikkyy, kulta pitää perää,
riemuhun kutsuvi kaislikkovyö.

Uistimet mukaan, onget ja siimat!
Vilpoiset viimat
leyhähtää.
Ethän sä kiellä?
Impi, et tiellä,
kanssani siellä
vaaraa nää!
Salmen suuhun pois ma soudan hahden,
tai jos lähtään pohjaan pikku lahden,
missä teimme lemmenliiton kahden,
josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää.

Purtehen astu! Laulamme, kulta!
Hehkua, tulta
lauluss’ soi.
Myrsky jos pauhaa,
rinnallas rauhaa,
riemua lauhaa
lempes toi.
Onnellisna aavan meren vuolla
keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla;
sylityksin kanssas voisin kuolla.
Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi!

Vanha Jussi - Carl Michael Bellman

”Kuulespa, ukko! – Miten nyt on laita?
”Kuinkas sun akkais, armas, voi”?
”Kiitänpä nöyrästi! – Kuka sanoo taitaa?
”Tuossapahan! – En sanook voi.
”Ja, ja, ja, ja! Mun murheeni on suuri!
”Mierukkapa minä! – Viekas hään
”Kaikki kummallen jo näytteä –
”Hitto hänen mieltäns’ täytteä”!
”Älä ouk tuosta millenkään”!

”Miläspä siitten mieltäisi nyt kaivaa?
”Toruuttenko toisinaan”? –
”Ei! Kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
”Niin mullen aina nauretaan.
”Tuossapa on yks’ koiran-silmä!
”Toinenki, tuos’ on, pilkka-suu. –
”Suutun kyllä! Jospa voisin,
”Hiijen helvettiin ne soisin”!
”Vähäpäs tuosta! Eikös muu”?

”Voan veikkoseini! Liekös siitten muita,
”Kuin tuo yksi, armoissaan”?
”Voi, veli kulta! Kuin metässä on puita,
”Niin niitä tapaat aitassaan.
”Itkenpä kyllä katkerasti...
”Poloinenpa poika”! – ”Mitäs tuo?
”Täytäk pullois, toisen puolen”!
”Kohta, kultainen, ma kuolen” –
Vieläpä vainen... Tuoss’ on, juo”!

Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta,
”Taputak leukais, lähtiissäis”?
”Lämmittää kyllä lihaani ja luuta;
”Sanoopi: ”kahok ihtiäis”!
”Lakkini, peähäin, kauniist’ laittaa;
”Mutta sill’ on häjyt mielessään...
”Kukas, kultainen, tuon taitaa”?
”Juoppas vieläik? Ei se haitak;
”Riemussa vietäk päiviäis”!

Viinan juoja - Carl Michael Bellman

Juua kaiket pitkät yöt,
Eleä hulluin kanssa!
Moassa on matalat työt,
Päivill’ vaivojansa.
Empä huolik mistäkään –
Joski pyörtyisi mun peän’ –
Minun peän’,
Minun peän’,
Minun peän’,
Minun peän’,
Kunnek mieli taipuu,
Miesi rukka vaipuu.

Jsän vanhan takissa,
Rikkinäinen retki,
Juomarien parvessa
Juonina joka hetki;
Pulloini on aivan uus’!
Oamull’, päiväll’, illan suus,’
Illan suus,’
Illan suus,’
Illan suus,’
Illan suus,’
Otan minkä voineen,
Niin kuin ykskin toinen,

Jospa nousis isäni
Vielä hauvastasa,
Niin hään sanois:
”poikani, Juoppas minun kanssa!”
Veli kulta! sanoisin,
Miellelä sen tekisin;
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Siitten jouvuk välleen
Levollesi jälleen!

Josma rikkaaks’ joutuisin,
Saisin rahat kanssa,
Tottapa ma jouluksi
Kävisn’ kellon kanssa.
Ostaisin, kuin monet muut,
Uuet kenkät, sukan suut;
Sukan suut,
Sukan suut,
Sukan suut,
Sukan suut,
Uuen karva lakin,
Ja paremman takin,

Mutta kuivaa kulkkuinen,
Karsinoipi kaula;
Ukot, joutukaapa tänn’!
Juokeepas ja laulaa. –
Suosiolla, rauhassa,
Viimmeisen jo ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Ryypyn soan,
Siitten miesi nukkuu,
Viinoissansa hukkuu.

Vilutautinen - Carl Michael Bellman

Ma kohta Bakkhon sekä ajan
Helmoista pois jo temmataan.
Hyvästi jättää nesteen saan,
Mi käsissä on puristajan.
Oi, epätoivo, tullos nyt!
Tuo myötäs köysi, paras niini!
Sen päähän sido tuoppin, kiinni,
Ma toiseen, kun oon ryypännyt!

Ma, joka ennen eloo uutta
Nesteille, niitä niellen, soin,
Nyt tuskin enää seista voin;
Vaan toinen, täynnä mahtavuutta,
On mennyt minun paikkahain.
Ma viinaveikot nä’en tuolla
Ja piippuläjän lieden puolla,
Vaan muiden takin naulassain.

Ei enää tippaakaan mun kielein
Nesteitä niitä maistaa vois;
Kähisten lausuu se: ”juo pois!”
Vaan siitä sekauntuu mielein,
Luut raukee, veri seisahtaa,
Käs’ jääksi muuttuu, lasiks’ jalat,
Ja nenä tippuu, sielu alat’,
Kuin lukki haukkuu luskuttaa.

Ja missä ennen kirstultani
Soi juomat sulo katsettaan,
Nyt vadin kohlo onpi vaan,
Ja siinä olut-juustoani;
Vesvelliä on tuopissain;
Pullossa tuoss’ on lääkeviinaa
Ja tuossa pienemmässä kiinaa*).
Jo kaluin luetuksi sain!

Manu.

*) Vilutaudin lääke.