NIKOLAI II:N ja ALEKSANDRAN LAPSET

TATJANA NIKOLAJEVNA ROMANOVA (10.6.1897 - 17.7.1918) - Suuriruhtinatar

Tatjana oli luonteeltaan lempeä ja itseensä sulkeutunut. Hän oli toinen tsaariparin tyttäristä, eli toiseksi vanhin, Olgan jälkeen. Isälle ja äidilleen Tatjana oli lemmikki eikä hän koskaan ollut heille tottelematon. Hän ei tuottanut koskaan kenellekään ikävyyksiä eikä sanonut kenellekään pahaa sanaa. Hän nauroi harvoin eikä suuttunut koskaan.

Hänet tunnettiin elinaikanaan paremmin, kuin kolme muuta tytärtä. Sisarensa Olgan tavoin hän oli Punaisen Ristin sairaanhoitajana sotasairaaloissa vuosina 1914 - 1917. Tatjana oli kaunis, tyylikäs, pisin ja hoikin tyttäristä - ja hänellä oli paksu, kastanjanruskea tukka. Hänen silmänsä olivat tummansiniharmaat. Hänen kasvoillaan oli eräänlainen himmeys, niille ei koskaan noussut punaa. Keisarinna puolestaan punastui herkästi, mutta keisari-isä oli aina kalpea.

Monet aikalaiset arvioivat Tatjanan kaikkein kauneimmaksi sisaruksista, mutta tämä jää toki tänä päivänä kuvien myötä jokaisen arvioitavaksi, sillä kaikki sisarukset olivat hyvin kauniita. Myös kirjallisuudessa eri kirjoittajat pitävät eri tyttäriä kauneimpina, jonkun mielestä kaunein oli Maria, jonkun mielestä Olga ja hyvin useiden mielestä kaunein oli Anastasia. Tatjanan sanottiin muistuttaneen sisaruksista eniten äitään Aleksandraa. Vaikka hän ei tämän lailla punastellutkaan.



OTMAA - vasemmalta Olga, Tatjana, Maria, Anastasia ja Aleksei.

Lempinimiä

Kaikilla sisaruksilla oli kotosalla useampia lempinimiä, niin myös Tatjanalla. Hän oli Tanya, Tayta, Tatianochka tai Tanushka.



Tatjana vuonna 1904.

Keisarin tytär

Tatjana oli täsmällinen, tarmokas ja määrätietoinen ja hänellä oli voimakkaat mielipiteet asioista. "Hänestä näki, että hän oli keisarin tytär", sanoi eräs keisarillisen kaartin upseereista.



Tatjana, nuori merimies.

Taitava pianisti

Tatjana oli taitava pianisti ja hän löi soittotaidossa laudalta vanhemman sisarensa Olgan, vaikka hän harjoitteli tätä vähemmän ja oli vieläpä vähemmän kiinnostunutkin pianon soittamisesta.



Tatjana, Maria ja Anastasia leikkimässä vuonna 1908.



Tatjana hoviasussa vuonna 1911.



Tatjana ja Olga Livadiassa.



Tatjana.



Tatjana.

Suuriruhtinatar Tatjana hovimuotokuvassa vuonna 1910.



Tatjana.

Tatjana, ulaanirykmentin komentaja

Tatjana sotilaan univormussa noin vuonna 1912. Myös hänet keisari nimitti ulaanirykmentin (valiorykmentin) komentajaksi, kuten Olgankin. Tatjanan sotilasarvo oli eversti. Kumpaisellekin teetettiin heidän rykmenttiensä sotilaspuvut ja he esiintyivät paraateissa sotilasasuisina, ratsastaen sivuttain naisten satulassa, isänsä takana. Housujen sijaan heillä oli leveä hame.



Sairaanhoitajat ensimmäisen maailmansodan aikaan. Edessä istuu keisarinna Aleksandra Fjodorovna. Kuvan keskellä istuu suuriruhtinatar Tatjana ja oikeassa reunassa seisoo suuriruhtinatar Olga. Vasemmassa yläkulmassa seisoo hovineiti Anna Virubova.

Tatjana istuu ja Olga seisoo.

Käytännönläheinen johtaja

Tatjana oli käytännönläheinen ja käsistään erittäin kätevä. Niinpä, jos keisarinnan kamarineiti sattui myöhästymään, hän oli aina innokas kampaamaan äitinsä pitkät hiukset, mikä ei suinkaan ollut helppo tehtävä. Tatjana myös teki käsitöitä, jotka eivät olleet vain hyvin tehtyjä, vaan myös kauniita ja tyylikkäitä, sillä hänellä oli hyvä maku. Hyvän makunsa vuoksi hän oli mestari valikoimaan hyviä lahjoja, jotka aina miellyttivät saajaansa.

Tatjana oli kuin syntynyt luontaiseksi johtajaksi. Jos sisaruksilla tuli keskenään selvittelyä siitä, mitä tehdään, Tatjana määräsi, ei vanhin Olga. Jos sisarukset halusivat vanhemmiltaan jotakin erityistä, laitettiin Tatjana neuvottelemaan ja pyytämään, sillä hän oli tällaisessa toimessakin paras. Tatjana oli luonteeltaan sulkeutuneempi, kuin esimerkiksi Olga.

Tatjana ei ollut ehkä yhtä lahjakas, kuin lahjakkaimmat sisaruksistaan, mutta hyvin päättäväinen ja teki aina loppuun sen, minkä aloitti - mitä puolestaan hänen kaikki sisarensa eivät aina tehneet. Muut lapset nimittivätkin häntä kotiopettajattareksi tai johtajattareksi, koska hän aina valvoi että he suorittivat kaiken, mitä isä, äiti tai opettajat olivat heidän tehtäväkseen määränneet.

Mitä olisi elo ilman rakkautta ja ystäviä

Tatjana rakasti ja kaipasi seuraa enemmän kuin muut suuriruhtinattaret, siis sisarensa. Itsevarmana ja hauskannäköisenä hän oli paljon innokkaampi kuin Olga, astumaan seurapiirielämään. Hän valitti usein sitä, ettei hänellä ollut ystävättäriä.

Monet ihastuivat ja rakastuivat Tatjanaan. Standardilla, jolla perhe purjehti kesät Suomenkin vesillä, palveli merikaartin upseeri Nikolai Rodionov. Hän oli suuresti ihastunut vasta viisitoistavuotiaaseen Tatjanaan. He pelasivat tennistä, soutelivat, kävelivät yhdessä. Myöhemmin, Livadiassa häntä ihaili sivusta adjutantti, kreivi Vorontsov. Myös asian todennut hovineiti Anna Virubova oli kreiviin hyvin mieltynyt, ja kävi Tatjanan kanssa leikillistä kinaa siitä, kumpi saisi istua pöydässä kreivin vieressä.

Tatjana sotilaiden parissa

Tatjana auttavaisena luonteena nautti suuresti työstään sairaanhoitajan tehtävissä sotilaiden parissa. Nautti hän sotilaiden seurasta sisarustensa lailla muutenkin, sillä toivathan nämä toivottua vaihtelua romanttisen nuoren neidon elämään ja aina saattoi olla mahdollisuus vaikkapa pieneen ihastukseen ja pikkuromanssiin, jollei sitten syvään rakkauteen. Rakastumisiakin Tatjana koki, eräs rakkauden kohde oli Dmitri Yakovlevich Malama. Myös jotakin säpinää Tatjanalla oli gruusialaisen upseerin, Vladimir Kiknadzen kanssa.

Väkivaltaiset ajat

Tatjana ei kohdannut väkivaltaa ja sen seurauksia vain sotasairaaloissa. Ollessaan 14-vuotias, hän oli syyskuussa 1914 isänsä ja Olgan kanssa seuraamassa näytöstä Kievin oopperatalossa. Tällöin paikalla murhattiin ministeri Pjotr Stolypin niin, että häntä ammuttiin kahdesti. Stolypin ei kuollut heti, ja koska oltiin oopperatalossa, hänkin teki tilanteesta draamaa, huokaamalla: "Olen onnellinen, kun saan kuolla tsaarin puolesta!"

Stolypinin kuoltua sairaalassa muutaman päivän kuluttua esitettiin epäilys, että salamurha oli tsaarin järjestämä, sillä Stolypin oli uudistusmielinen. Tätä ei kuitenkaan koskaan kyetty näyttämään toteen. Sekä Tatjanaa että Olgaa tapaus järkytti suuresti, eivätkä he saaneet nukutuksi seuraavana yönä.

Tatjana virallisessa muotokuvassa vuonna 1906.



Tatjana - henkivartiokaartin sotilaiden seurassa.