Rautiaisten heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo rautiaiset (Prunellidae). Rautiaiset ovat pieniä, harmaita ja ruskeita, ohutnokkaisia ja piileskeleviä lintuja. Ne ruokailevat maassa ja elävät yleensä yksittäin. Maassa ne liikkuvat hypähdellen tai hiipien, ruumis vaakatasossa. Sukupuolet ovat keskenään samanlaiset. Höyhenpuku sulautuu hyvin maastoon.

Siivet ovat pyöreähköt ja siiveniskut nopeita. Rautiaiset lentävät yleensä vain lyhyitä matkoja. Ne ovat arkoja, eivätkä muodosta parvia koskaan.

Rautiainen (Prunella modularis)

"Hentonokkainen harmaarinta, rautiainen on monelle outo lintu. Se viettää huomaamatonta elämää kuusikoissa, liikkuen usein maassa puiden alla. Huomaamattomuutta lisää sen hillitty väritys, jossa selän ruskeus vaihettuu pään ja rinnan harmaaksi. Ainoastaan laulaessaan, toukokuussa kirkkaana kevätaamuna, koirasrautiainen nousee ylös ja näkyville, kuusen tai jonkin muun puun latvanipukkaan. Heti, kun se on lopettanut laulamisen, se pudottautuu taas piiloihinsa aluskasvillisuuden kätköihin.

Rautiainen on saanut nimensä raudan värisestä rinnastaan ja osin samanvärisestä päästä. Sana lienee sukua sanalle rautio, joka tarkoittaa seppää."

Rautiainen on arka ja piileskelevä, siro hyönteissyöjä ja metsälintu, joka väritykseltään muistuttaa paljon varpusta ja on siten huomaamattoman värinen - likaisen ruskeankirjava. Se on kuitenkin varpusta pienempi. Rautiaisen ja varpusen eroina ovat myös nokat - rautiaisen nokka on ohut hyönteissyöjän nokka, varpusella nokka on kekomainen, siementen murskaamiseen soveltuva. Rautiaisella on pituutta 13 – 15 cm, siipiväliä 19 - 21 cm ja painoa 17 – 20 g. Sukupuolet ovat samankokoisia ja -näköisiä.

Rautiaisen selkä, kyljet ja posket ovat ruskeat, ja mustan ja tummanruskean kuvioimat ja viiruiset. Rinta ja pää ovat liuskeenharmaat, päälaki ja korvan seutu ovat ruskehtavat. Alapuoli on harmaanruskea ja siinä on epämääräisiä viirujen aiheita. Pyrstö ja siivet ovat ruskeat, siiven peitinhöyhenten kärjet ovat kellanvalkeat.

Silmät ovat vaalean punaruskeat ja nokka on kapea, ohut ja terävä. Ohut hyönteissyöjän nokka on tunnusomainen piirre. Koivet ovat oranssinpunaiset.

Nuorella linnulla alapuolikin on viiruinen. Nuori lintu on hieman himmeämpi, kuin vanha. Vasta pesästä lähtenyt rautiainen on päälaelta tumman kellanharmaa ja sen selkä on kellertävän ruosteenruskea, tummatäpläinen. Nämä höyhenet lintu kuitenkin vaihtaa ennen lähtöään elokuussa muuttomatkalle Länsi-Eurooppaan, ja syksyllä sen erottaa vanhasta yksilöstä vain silmän värikalvon perusteella.

Rautiainen oleilee paljon maassa, peukaloisen tavoin tiheiköissä puikkelehtien. Se on vaikeasti havaittava lintu, joka elää piileskelevästi. Jos sen näkee ja sitä lähestyy, se pujahtaa heti piiloihinsa, eikä näyttäydy helposti.

Vienon hentoa hihitystä

Rautiaisen paljastaa yleensä vasta sen kuusen latvasta pulppuava kirkas laulu, tai sen kutsuääni. Rautiainen onkin ehkä parhain esimerkki lintulajista, jota ei huomaa laisinkaan, ennen kuin on oppinut tuntemaan sen äänet. Sen laulu on lyhyt, hyppivä ja kirkas, punarintamainen säe, jota laulava lintu kertaa, istuessaan kuusen latvassa. Laulu muistuttaa hieman toisen kuusikoissa tavallisen linnun, peukaloisen säettä, mutta on vaimeampi. Säe kestää muutaman sekunnin, jonka jälkeen rautiainen pitää pienen tauon.

Laulua voisi ikävästi kuvailla niinkin, että se on mitään sanomatonta kitinää. Kuitenkin juuri tästä polveillen soljuvasta, veivaavasta laulustaan rautiaisen parhaiten tuntee. Joku toinen lintukirjailija kuvaa rautiaisen laulua puolestaan niin, että se on "miellyttävä, hento ja kirkas säe".

Useimpien lintujen ääntä on vaikeaa kuvailla, yrittämällä kirjoittaa niitä, eikä rautiainen tee tässä poikkeusta. Laulu on niin tasaisen samanlaista.

Lentoääni on metallisen soiva silili tai toisin kuvaten, se on kuin vienon hentoa hihitystä tyyliin thi-i-hi-hi. Kasvillisuuden seassa lintu ääntelee kitisevästi tiih.

Rautiaisen laulukausi on pesinnän lailla pitkä: se alkaa huhtikuussa ja jatkuu pitkälle kesään, heinäkuun lopulle.

Ravinto

Ravintonsa rautiainen etsii maasta, missä se etenee matalana, kyyryasennossa ja nykivästi liikehtien. Keväällä ja kesällä se syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja kotiloita - syksyllä marjoja ja talvella siemeniä.

Keväällä, takatalven yllätettyä, rautiainen saattaa tulla ruokintapaikallekin ja silloin tarjoutuu mahdollisuus tutustua lintuun paremmin.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa pesii rautiaisia lähes puoli miljoonaa paria. Etelä-Suomessa rautiainen on yleinen pesimälaji, Lapissa vähälukuinen. Vielä 1900-luvun alkupuolella rautiainen oli hyvin harvinainen pesimälaji Suomessa. Sittemmin sen lukumäärä lisääntyi räjähdysmäisesti.

Rautiainen viihtyy tiheissä metsissä ja ryteiköissä. Suomessa rautiainen on nuorten kuusikoiden, ja aukkoisten havu- ja sekametsien laji. Sen suosimaa pesimäympäristöä on seka- ja lehtimetsä, jota kuusikko on juuri valtaamassa. Myös kuusen istutusaloilla rautiainen pesii monin paikoin. Siellä, missä kanta on harvalukuinen, lintu valitsee pesimäpiirinsä rehevimmistä maastokohdista.

Lapissa lajin löytää tuntureiden lakialueiden rinnekuusikoista, tunturikoivikoista ja puronvarsien pensastoista. Paikoin rautiainen on alkanut levittäytyä kosteikkojen laitamille, ruovikoiden reunapensastoihin.

Lisääntyminen

Rautiainen voi pesiä usein ryhminä, joissa voi olla moniavioisuutta kummallakin sukupuolella. Koiraalla voi olla 2 - 3 naarasta ja naaraalla puolestaan 2 - 3 koirasta.

Rautiaisen pesä on usein alhaalla kuusessa tai pensaassa, tai harvemmin maassa, risukasassa tai varpujen seassa hyvin piilotettuna. Tunturiseuduilla se on katajassa tai koivussa. Kupolinmuotoinen pesä on rakennettu vihreästä sammalesta, jäkälistä ja pienistä oksista. Sen vuorauksena ovat karvat, villat ja toisinaan höyhenet ja sammalten punaiset itiöpesäkeperät.

Pesinnässään rautiainen on melko aikainen, ensimmäiset munat pesiin saattavat ilmestyä eteläisessä Suomessa jo vapun tienoilla ja Lapissakin heti toukokuun puolenvälin jälkeen. Munintakausi on huomattavan pitkä, sillä munapesyeitä saattaa tavata vielä elokuun alussakin. Tällöin on kyseessä kuitenkin jo toinen pesye.

Muninta tuottaa 4 - 6 himmeän sinivihreää, harvoin mustapilkkuista munaa, joita naaras yksin hautoo 12 - 14 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia. Poikaset viipyvät pesässä 10 - 14 päivää. Rautiainen voi pesiä Etelä-Suomessa kahdesti kesän aikana, ja se voi tehdä niin jopa napapiirin pohjoispuolellakin. Jos naaras aloittaa uuden muninnan jo ennen kuin edellisen pesän poikaset ovat lähteneet, koiras huolehtii poikaset niin pitkälle, että ne selviytyvät omin voimin.

Rautiainen on niitä lintuja, joiden pesään käki toisinaan munii munansa, joskin meidän oloissamme leppälintu on käen isäntänä paljon tavallisempi.

Muutto

Ensimmäiset rautiaiset saapuvat Suomeen jo maaliskuun lopulla ja vielä toukokuussakin muutto on vilkasta. Muuttaessaan rautiainen helisyttää tunnusomaista lentoääntään. Rautiainen on osaksi yömuuttaja, mutta se muuttaa vilkkaasti myös päiväsaikaan peipposten ja kirvisten joukoissa. Se voi muuttoaikoina näyttäytyä myös pihoilla, risukoissa ja pensaikoissa.

Syysmuutto käynnistyy elokuun lopulla ja jatkuu syys-lokakuussa. Viimeisiä viivyttelijöitä tavataan vielä marraskuussakin. Talviajaksi rautiainen muuttaa Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Etelässä rautiainen asustaa meikäläisistä tavoistaan poiketen usein aivan pihapiireissä, rehevissä puutarhoissa ja puistoissa. Meillähän se on aito havumetsien lintu.

Rautiainen on karaistunut lintu, joka silloin tällöin yrittää talvehtimista Suomessakin. Jotkut niistä ovat selvinneet hengissäkin kevääseen ja siinä niille on ollut merkittävänä apuna lintulautojen ruokatarjoilu.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös