Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on rantasipi.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

"Pyrstöään rantakivellä keikutteleva rantasipi kuuluu olennaisesti kesämökin rantaan. Välillä rantasipi hypähtää alas kiveltä, ottaa sarjan tikittäviä askeleita pitkin rantaviivaa huristaen, pysähtyy ja keikauttaa taas pyrstöään, sieppaa näppärästi äyriäisen vesirajasta ja ponnahtaa lentoon. Iltojen pimentyessä ja tähtien sädehtiessä elokuun taivaalla, kantautuu rannoilta rantasipin tuttu vihellys. Tämän ihastuttavan, pienen kahlaajan, rantasipin sievä olemus ja ääni antavat kesäisin sävynsä Suomen rannoille."

Rantasipi on liron kanssa yleisimpiä kahlaajiamme. Se on melko pienikokoinen, kooltaan kottaraisen luokkaa. Se muistuttaa typäkkyytensä sekä lyhyiden koipiensa vuoksi sirrejä. Rantasipillä on pituutta pituus 18 – 20 cm ja painoa 35 – 85 g. Sen siipiväli on 35 – 40 cm.

Rantasipin koivet ovat vihreät, nokka suora ja vain hieman päätä pitempi. Päältä lintu on tumman oliivinruskea, kuparinkiiltoisessa kesäpuvussa tummahkojen laikkujen ja viirujen vipevöimä, talvella yksivärisempi. Silmäkulmanjuova on valkea. Kaulan sivut ja rinta ovat harmaajuovaiset ja kontrasti puhtaan valkeaan vatsaan on jyrkkä.

Rantasipin ulkoasun luoteenomainen piirre on vatsan valkean ulottuminen kiilana rinnan ja siiventaipeen väliin.

Rantasipin lento on nykivää. Nykiviä siiveniskuja rytmittävät lyhyet liitojaksot jäykistynein, kuperasti alaspäin kaaruvin siivin. Rantasipi lentää lyhyitä lentoja, yleensä aivan vedenpinnan tuntumassa. Sen lento vaikuttaa mekaaniselta. Lennossa näkyy ainoana valkokuviona leveä, pitkä siipijuova.

Nuori lintu muistuttaa talvipukuista, mutta selän kellanruskeat höyhenkärjet muodostavat selvää kirjailua, ja pyrstösulkien reunoissa on keltaista.

Kahlaajien olemuksessa on usein jotakin hermostunutta ja osansa tästä piirteestä on saanut rantasipikin. Lintu nykii alinomaa pyrstöään, kun se istuu tarkkailupaikallaan jollakin vesikivellä.

Sipi sipi sii, kevät on!

Rantasipin kutsuäänii kiirii ohuena ja kirkkaana: hi-di-di-di -vihellyksenä. Tai toisin kirjoittaen: tii-hii-hii. Se soi iloisen ja ystävällisen tuntuisena. Loppua kohden äänen voima hieman heikkenee. Tuota hentoa mutta voimakasta kutsuääntä kuvataan kirjoittaen leikillisesti myös näin: sipi sipi sii, kevät on!

Soidinääni koostuu sarjasta nopeasti toistettuja, kutsuäänen tapaisia säkeitä.

Rauhattomana ja hermostuneena sipi toistaa korkeaa vihellystä hiip.

"Rantasipin laulusta kerrotaan vanhaa tarinaa. Kun Jumala aikoinaan loi linnuille kieliä, se kutsui siivekkäät luokseen jaolle. Rantasipi unohtui silloin vesikivelle peilailemaan kuvaansa tyynestä vedenpinnasta. Kun se lopulta tuli myöhässä jakopaikalle, kielet oli jo jaettu. Kysyttäessä, missä rantasipi oli viivytellyt, se vastasi nolona: kivellä. Siten rantasipi sai laulukseen kivelläviivyin - kivelläviivyin - kivelläviivyin...

Ravinto

Rantasipin ravintoa pesimäaikana ovat hyönteiset, etenkin sääsket. Muulloin myös pienet äyriäiset ja nilviäiset, joskus pikkukalat, kasvit tai siemenet.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa rantasipi pesii yleisenä koko maassa kaikenlaisissa vesistöissä. Pesimäkanta Suomessa on noin 250 000 paria, ja rantasipi on liron ohella maan runsain kahlaaja.

Rantasipi viihtyy ja pesii järvien, jokien ja purojen kivikkoisilla, karuilla rannoilla sekä saariston luodoilla. Se välttää reheviä rantoja. Vain ulkosaaristossa ja Tunturi-Lapissa esiintyminen on paikoittaista. Muuten rantasipejä sekä näkee että kuulee Tenojoen rannoilta etelärannikolle ja useimpien vesien äärellä siinä välillä.

Lisääntyminen

Rantasipi pesii koko maassa vähäravinteisten, kirkkaiden järvien tuntumassa, saarilla, jokien suvantopaikkojen liepeillä ja meren kivikkorannoilla. Pesä sijaitsee aina rannan lähettyvillä. Se on matala kuoppa tavallisesti kasvillisuuden suojassa, varvikon, ruohikon, tai risukon kätköissä, usein jonkin matkaa vedenrajasta. Naaras vuoraa pesäkuopan ruohoilla, lehdillä, sammalella sekä neulasilla.

Kellanvalkeita, pilkullisia ja päärynän muotoisia munia naaras pyöräyttää pesäänsä 4. Se tapahtuu toukokuun loppupuolella, tai pohjoisessa kesäkuussa. Molemmat emot hautovat 21 - 22 vrk.

Hautoessaan rantasipi luottaa suojaväriinsä, eikä poistu pesältään, ennen kuin on joutua tallotuksi. Se lähtee silloin liikkeelle hyvin vaivalloisesti, ihan kuin se olisi jotenkin vioittunut. Tällaisella käyttäytymisellä se pyrkii kiinnittämään häiritsijän huomion itseensä, pois munista tai pienistä poikasista. Päästyään jonkin matkan päähän, se yllättäen paranee ja pyrähtää lentoon, kajauttaen päätteeksi ilmoille kiihkeän sipinänsä. Tällainen siipirikkokäyttäytyminen on yleistä monille maassa pesiville linnuille.

Poikaset lähtevät emojen johdattelemina heti kuoriuduttuaan pesästä, itse etsimään ruokaansa. Untuvikot osaavat kipittää jo melkoista vauhtia. Tavallisesti kumpikin emo huolehtii poikasista. Ne osaavat lentää jonkin verran alle 20 päivän ikäisinä ja itsenäistyvät muutaman päivän alle kuukauden iässä.

Naaras jättää poikueensa isäsipin hoiviin puolikasvuisena ja lähtee muutolle, kasvatuksen loppuosa jää koiraan tehtäväksi. Tällainen työnjako on kahlaajalintujen parissa tavallinen.

Muutto

Ensimmäiset rantasipit lentävät maahamme jo ennen huhtikuun puoliväliä, pääjoukkojen seuratessa huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa.

Syysmuutto alkaa heinäkuun alussa ja päättyy elokuun lopulla. Yksittäisiä viivyttelijöitä saatetaan nähdä vielä syys-lokakuussa, poikkeuksellisesti talvellakin. Rantasipi talvehtii Etelä- ja Länsi-Euroopassa sekä Afrikassa.

Rantasipi on yksinomaan yömuuttaja. Se lähteekin Suomesta muuttolennolleen puolisalaa, hämärissä. Silloin, loppukesällä ja alkusyksystä, aiemmin rannoilta kiirinyttä tutun oloista ääntä kuuleekin pimenevältä taivaalta. Siellä pienet sipit matkaavat yön pimentyessä kohti etelää. Matkaa niillä riittääkin, sillä monet niistä talvehtivat kosteikkoalueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat