Rastaiden heimon suku rastaat

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo rastaat (Turdidae). Rastaisiin kuuluu 20 sukua ja 156 lajia. Yksi heimon suvuista on rastaat (Turdus), jossa on 80 lajia. Suomessa Turdus-suvun rastaita tavataan säännöllisesti pesivinä 6 lajia. Nämä lajit ovat sepelrastas, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas ja kulorastas. Satunnaisia Turdus-suvun vierailijoita meillä on ollut 3 lajia: harmaakurkkurastas eli taigarastas, ruosterastas ja mustakaularastas.

Näiden Turdus-suvun rastaiden lisäksi meillä on tavattu satunnaisesti kaksi muutakin rastasta: kirjorastaiden sukuun kuuluva kirjorastas (Zoothera dauma) ja amerikanrastaiden sukuun kuuluva korpirastas (Catharus ustulatus).

Rastaat ovat "rastaan kokoisia" lintuja, joilla on solakka, mutta voimakastekoinen ruumis. Niiden nokka on pitkä ja suippo, pyrstö pitkä ja poikkipäinen. Maassa ne liikkuvat pitkillä koivillaan vaivattomasti. Äänet ovat erittäin vaihtelevia ja eräät lajit luetaan parhaimpiin laululintuihimme.

Räkättirastas (Turdus pilaris)

"Räkättirastaan olemuksessa on jotakin äärimmäisen moukkamaista, tunkeilevaisuudessaan se muistuttaa lähinnä varislintua. Koko sen elämän sisältönä näyttää olevan ruoanhankinta." - Näin luonnehti Ivar Hording yli sata vuotta sitten tätä pihanurmikoiltakin tuttua lintua. Kansa on antanut räkättirastaalle monenlaisia nimiä, kuten räkätti, räksä, rätsä, kräkìstäjä, räsy, rätyharakka, isorastas ja ruikkurastas.

Lintujenkaan maailmassa "tasan eivät käy onnenlahjat". Niinpä räkättirastaankin laulunlahjat ovat olemattomat, mutta sen sijaan pesänsä puolustamisessa se on peloton ja kuuluu tehokkaimpiin lintuihimme.

Pitkänomainen ja kirjava räkättirastas on ulkomuodoltaan varsin komea ja näyttävä lintu. Se on samaa kokoluokkaa kuin musta- ja kulorastas ja selvästi suurempi, kuin laulu- ja punakylkirastas. Räkättirastaalla on pituutta 22 – 27 cm ja painoa 82 – 138 g.

Hyviä tuntomerkkejä ovat siniharmaa pää, punaruskea selkä, harmaa yläperä ja tumma pyrstö.

Punertavan ruskeiden siipien alapinnat ovat valkeat, mikä yhdessä harmaan yläperän ja suhteellisen pitkän, tumman pyrstön kanssa on oiva lentävän räkättirastaan tuntomerkki. Himmeän valkean silmäkulmajuovan voimakkuus vaihtelee. Keltaisen nokan kärki on tumma. Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköiset.

Räkättirastas. - Kuva Copyright © Allan Hopkins - Creative Commons.

Räkättirastaan mustatäpläinen rinta on ruosteenkeltainen ja kupeilla on pieniä, puolikuun muotoisia täpliä. Nuori lintu on tummemman ruskea ja täplikkäämpi, kuin aikuinen.

Räkättirastaan lento on luonteenomaista: välillä nopeita siivenlyöntisarjoja, välillä siivet suppuun melkein ruumiiseen kiinni. Tästä syntyy matalasti aaltoileva lento.

Räkättirastaat ovat parvilintuja ympäri vuoden. Pesimäaikaankin ne liittoutuvat kymmenien parien yhdyskunniksi.

Kitinää, räksätystä ja rähinää

Siellä, missä räkättirastaat pieninä parvina liikkuvatkaan, niitä ei voi olla huomaamatta niiden räksätyksen ja kitinän vuoksi. Kulkiessaan kevätyönä kaupungin läpi ja ohittaessaan puistikon ensimmäisten auringonsäteiden välkähdellessä korkeimpien talojen ikkunoissa, tarkkaavainen kulkija saattaa kuulla "rätsien" rähisevän konsertin.

Pieninä yhdyskuntina elävien räkättirastaiden rähisevä konsertti aamutuimaan makuuhuoneen avoimen ikkunan takana ei herätä unenpöpperöisessä ihmisessä suurta ihastusta. Räkättiä on vaikea uskoa lauluvirtuoosi mustarastaan serkuksi. Räkättirastaan laulu on kitisevää ja visertävää ja se saa yleisarvosanan: vähäpätöistä.

Räkättirastaan laulusta puuttuu selkeä rakenne ja se koostuu västäräkin tavoin muutamasta lyhyestä ja yksinkertaisesta äänestä, joita lintu toistaa hieman muunnellen pitkänä, kiihkeänä ja venytettynä sarjana. Säkeet koostuvat karheasta säksätyksestä ja kitisevistä viserryksistä.

Kutsuääni on räkättävä, valittava ja karkea shekk-shekk, tai toisin kirjoittaen tsäk tsäk tsäk. Tavallisin parvista kuuluva kutsuääni on kitisevä tjii-trii. Varoitusääni on voimakkaana rätisevä krätt-krätt-krätt.

Lahorastas ja räkättirastas - Lauri Pohjanpää (1889 - 1962)

Linnut olivat runoilija Lauri Pohjanpäälle ilmeisen tuttuja ja rakkaita. Hänen runossaan räkättirastas on intoutunut hieman kateellisena arvostelemaan serkkunsa, laho- eli laulurastaan laulua, ja sehän löytää siitä todellakin kritiikin aihetta! Runon yksityiskohdista näkee selvästi, että suuri runoilijamestari tunsi hyvin näiden kahden rastasserkuksen elin- ja laulutavat.

Lahorastas metsässä laulupuullaan
se lauloi Jumalan suomalla suullaan.

Koko kuulaan keväisen yön ja ehtoon
sen sävelet soi ja satoi lehtoon.

Mut ottipas parvessa kuulijakuoron
nuor´ räkättirastas myös suunvuoron.

Ja arvostelunsa se juoksutti julki,
näin viisaina, vuolaina sen sanat kulki:

"No jaa, miksei! Kyllä serkkukin laulaa!
Kukin tietysti laulaa kuinka on kaulaa!

On heleänlainen jo pianissimo,
mut vahveta paljon saa fortissimo.

On sijoitus heikko ja tukea puuttuu,
taka-äänet ne vielä kurkkuhun juuttuu.

Yhä kurkku siis kaipaa koulutusta,
alaleuan käyttökin ohjausta.

Suru sanoa, lisäks ei persoonallinen
ole oikein laulu, vaan muiden mallinen:

sehän soi kuin soikin riemua mielen,
haa! – selvästi aihe myös satakielen!

Pahin viimeiseks, hyvät herrasväet!
Miten sanoisinkaan, mutta minusta, näet

kovin pitkään serkku lauleskeli,
ihan liian hyvä oli kielen keli!

Jos ei niin leikiten laulu soisi,
tosi konstia vasta silloin se oisi!"

Ravinto

Räkättirastas on "kaikkiruokainen". se voi aiheuttaa suuria tuhoja erilaisten marjojen viljelijöille. Vaarassa ovat mansikat, viinimarjat, kirsikat, vatut ja karviaismarjat.

Räkättirastaan näkee usein nurmikentällä, saalistamassa kastematoja. Aika ajoin se kallistaa päänsä, kuunnellakseen maanpinnassa liikkuvia kieroja.

Räkättirastas on menestyjä, joka löytää aina nokkaansa parhaat makupalat, niityiltä ja nurmikoilta kastemadot, marjapensaista niiden marjat ja syksyllä vielä pihlajanmarjatkin. Sananparsi Leppävirralta kertookin pihlajanmarjojen maukkaudesta, niin että syysmuuttokin meinaa myöhästyä:

""Pihlaanmarja rastaan poijan viivyttää."

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomen pesimäkanta on noin 1,3 – 2 miljoonaa paria.

Räkättirastas oli aiemmin erämaalaji, mutta se levittäytyi 1900-luvulla etelään ja yleistyi kaikkialle maassamme ja siitä on tullut kulttuurilintukin. Edelleenkin se silti pesii erämaalintuna pohjoisessa rannoilla, soiden reunoilla ja tunturikoivikoissa. Räkättirastas esiintyy muualla maassamme avoimessa maastossa, metsissä ja puistoissa, nurmikoilla ja pellonreunoilla, joissa se hyppii ravintoa hakien. Syys- ja talviesiintymistä rytmittää marjojen tarjonta.

Maaseudulla räkättirastas pesii peltojen ja asutuksen tuntumassa ja kaupungeissa puistoissa. Etelä-Suomessa räkättirastas suosii lehtimetsiä ja Sisä-Suomessa männiköitä ja kuusikoita. Kaiken kaikkiaan räkättirastas pesii kaikenlaisilla metsämailla, joilla kasvaa vesakkoa tai kuusia.

Valkoinen räkättirastas Kuopiossa

Sata vuotta sitten oli ajan lehdistössä seuraavanlainen, lukijan lähettämä lintujuttu:

"Aivan lumivalkean, täysalbinos-muodon räkättirastasta huomasin viime kesänä, 20/VII, Kuopion Puutarhayhdistyksen kasvimailla Inkilänmäen rinteillä. Näin sen sekä lennossa että maassa. Linnun ulkonäkö, lento, liikkeet ja ääni olivat täysin räkättirastaan, mutta väri kauttaaltaan ihmeteltävän puhtaan valkea. Kasvitarhan hoitaja kertoi sen oleskelleen lähistöllä jo pitemmän aikaa ja tulevan silminnähtävästi hyvin toimeen normaaliväristen rastaiden kanssa." - (Luonnon Ystävä - Yleistajuinen luonnontieteellinen aikakauslehti vuonna 1923).

Lisääntyminen

Räkättirastas pesii yksittäisparein tai yhdyskunnissa. Se voi pesiä suurissakin yhdyskunnissa ja silloin linnut ahdistelevat voimaperäisesti variksia ja petolintuja.

Räkättirastaiden yhdyskunnissa kiinnittyy huomio siihen, että siellä on muukin lintutiheys suurempi, kuin ympäristössä. Lukuisat lintulajit pesivät räkättien läheisyydessä. Rastasyhdyskunta tarjoaa verraten hyvän suojan pesärosvoja vastaan.

Pesä on puussa, usein melko korkealla oksanhangassa ja helposti näkyvissä. Rakennusaineina ovat savi ja korret, joista muodostuu malja, jonka vuorauksena ovat pienemmät korret.

Muninta tuottaa 5 - 6 munaa, joita naaras hautoo 13 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka viipyvät pesässä pari viikkoa.

Poikasten jätettyä pesän, emot voivat niitä puolustaessaan pommittaa tunkeilijaa ulosteillaan. Jo ennen poikasaikaakin räkättirastaiden pesimäyhteisöön tunkeva sunnuntaivaeltaja voi kohdata näiden lintujen yhteishyökkäyksen, jossa ei ulosteita säästellä. Tuskin on lintujen rengastajaa, joka ei olisi saanut silmilleen näitä lämpimiä tervehdyksiä.

Muutto

Keväällä ensimmäiset räkättirastaat saapuvat maahamme maaliskuun puolivälin jälkeen ja päämuutto on huhtikuussa. Räkättirastas muuttaa suurina parvina ja pääasiassa öisin, sisämaassa myös päiväsaikaan.

Syysmuutto käynnistyy syyskuun lopulla, huipentuu lokakuun puolivälissä ja jatkuu vielä marraskuussakin. Talvehtimisalueet ovat Länsi- ja Lounais-Euroopassa.

Hyvinä pihlajanmarjatalvina jää Suomeenkin kymmeniä tuhansia räkättejä. Ne katoavat etelään vasta pihlajanmarjojen lopputalvesta ehtyessä. Runsaan pihlajanmarjasadon vuosina räkättirastaita viipyy suurina, satojenkin yksilöiden parvina jopa helmikuuhun asti, mutta ne häipyvät aina Suomenlahden yli etelään marjojen loppuessa.

Räkättirastaan suloinen, ryytimäinen hapahkomaku

Euroopassa monissa maissa syödään rastaita, eikä räkättirastaskaan ole säästynyt tältä vainolta, mistä kertoo uutinen yli sadan vuoden takaa:

"Rastaitakin kohtaa Keski-Euroopassa ankara vaino herkkusuiden hyväksi. Aikakauslehdessä Die Natur antaa tohtori E.S. Zum muutamia huomattavia tietoja näistä. Eri rastaslajien lihalla on eri makunsa, jonka hienon hienot suut tarkoilleen erottavat. Katajanmarjat, joita räkättirastas Saksassa pihlajanmarjojen ohessa syö, antavat sen lihalle suloisen ryytimäisen hapahkomaun. Elbingin ja Tolkemitin kaupungit ovat kuuluisat runsaasta rastaanpyynnistään. Suotuisina vuosina pyydetään siellä noin miljoona rastaita! Danzigin seudussa tapetaan vuosittain noin 60 000 ja Itä-Preussissa muutamia satojatuhansia!" - (Luonnon Ystävä - Yleistajuinen luonnontieteellinen aikakauslehti vuonna 1900).

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös