Tonfunk Tonjuwel W346. Kuvassa yllä, vuosilta 1956 - 1957. Harvinainen saksalainen putkiradio, joka omaa hämmästyttävän hienon äänen. Radiossa on neljä kaiutinta, etubassokaiutin ja sähköstaattinen diskanttikaiutin sekä kaksi keskialueen korkean alueen kaiutinta sivuilla. Virityssilmä vihreänä vasemmalla, säätönappulan oikealla puolella. - Kuva Copyright © Nik Chatou - All Rights Reserved.

Virityksenosoitusputki, viritysputki, virityssilmä - maaginen silmä, taikasilmä, kissansilmä

Tällä putkella on monta nimeä, mutta yleisin on virityssilmä. Virityksenosoitusputkia eli viritysputkia eli virityssilmiä käytetään putkiradiossa osoittamaan, milloin vastaanotin on viritetty aseman kohdalle. Niissä ohjataan elektronivirta loistepinnalle, jolle muodostuu samoin kuin televisiovastaanottimessa leveämpi tai kapeampi valopinta.



Kuva Copyright © Quark48 - Creative Commons.

Virityssilmän keksi ja kehitti vuonna 1932 amerikkalainen sähköinsinööri Allen B. DuMont (1901 - 1965). Radioihin ilmaantuessaan virityssilmästä tuli suuren yleisön suosikki. Vihreä valo ja sen näennäisesti selittämättömän taianomainen toiminta viehätti ihmisiä suuresti.

Virityssilmästä käytetään englanniksi nimityksiä magic eye tube (maaginen silmä, taikasilmä) ja cat's eye (kissansilmä). Juuri pyöreämuotoisilla virityssilmillä nimitykset ovat osuvia. Virityssilmiä on erityyppisiä ja erimuotoisia, mutta kaikissa toimintaperiaate on sama. Niissä on vihreä, valoisa verhomainen kaista tai viuhka, joka on sitä laajempi ja täydempi, mitä tarkemmin asema on kohdallaan. Esimerkiksi ruotsalaisessa viritysputkessa 6UG5G on erikoinen näyttö, jossa vihreä rengas pienenee taikka suurenee virityksen mukaan.

Saman asian hoitavien mittareiden valmistus radioihin olisi ollut kallista, ja siksi radionvalmistajat mielellään ottivat käyttöönsä tämän halvemman ja yksinkertaisen tavan hoitaa signaalin voimakkuuden ilmaisu, käyttämällä virityssilmää.



Norelco eli Philips. Philips möi radioitaan Amerikassa nimellä Norelco. Radio vuosilta 1954 - 1955. Virityssilmä etukankaan yläkulmauksessa. - Kuva - Copyright © Joe Haupt - Creative Commons.

Minerva Minola, BJ. Itävaltalainen putkiradio vuosilta 1958 - 1959. Viritysputki vaaka-asennossa etukankaan yläkulmauksessa.

Virityssilmän maagisuus

Vanhojen putkiradioiden virityssilmä oli erityisen suosittu 1930–1950-luvuilla, ja sen vihreä valo koettiin "maagisena" useista syistä:

1. Visuaalinen apuväline tarkkaan viritykseen. - Virityssilmä oli elektroninen putki, joka reagoi radiosignaalin vahvuuteen. Kun radio oli viritetty tarkalleen oikeaan taajuuteen, vihreä valo oli kirkkain ja täydellisen muotoinen (esimerkiksi suljettu ympyrä tai viuhka). Jos viritys oli epätarkka, valo pieneni, vääristyi tai jakautui kahteen osaan.

Tämä visuaalinen vihje teki virittämisestä helpompaa ja tarkempaa, erityisesti silloin, kun radiossa oli vain analoginen taajuusasteikko ilman digitaalisia näyttöjä.

2. Teknologian lumo. - 1930- ja 1940-luvuilla elektroniikka oli vielä suhteellisen uutta ja mystistä. Virityssilmä oli yksi ensimmäisistä visuaalisista elektronisista laitteista, joka yhdisti teknologian ja käyttäjäkokemuksen.

Sen vihreä valo ja siro muoto olivat silmiinpistäviä ja antoivat radiolle modernin ja edistyksellisen ilmeen. Tämä teki siitä "maagisen" ja kiehtovan.

3. Käyttäjäystävällisyys. - Ennen digitaalitekniikan tuloa radioviritys oli usein hankalaa, erityisesti heikolla signaalilla tai kaukana oleville asemille. Virityssilmä teki prosessista intuitiivisemman ja vähemmän turhauttavan.

Sen avulla jopa kokemattomat käyttäjät pystyivät löytämään ja virittämään asemia tarkasti, mikä lisäsi sen arvoa ja suosiota.

4. Estetiikka ja tunnelma. - Virityssilmän vihreä valo loi radiolle ainutlaatuisen tunnelman. Se oli pehmeä ja silmiä hivelevä, erityisesti pimeässä huoneessa.

Sen visuaalinen vaikutus oli rauhoittava ja kiehtova, ja se lisäsi radion käyttökokemukseen taianomaisen ulottuvuuden.

5. Nimien ja myyttien voima. - Termit kuten "maaginen silmä", "taikasilmä" ja "kissansilmä" vahvistivat laitteen mystistä ja taianomaista imagoa. Nämä nimet herättivät mielikuvia salaperäisyydestä ja teknologian ihmeistä.

Ne tekivät virityssilmästä muistakin radiokomponenteista erottuvan ja erityisen.

Tekninen tausta

Virityssilmä oli tyypillisesti katodisädeputki (kuten EM34, EM80 tai 6E5), joka muutti radiosignaalin vahvuutta visuaaliseksi ilmaisuksi. Se toimi seuraavasti:

Radion signaali syötettiin virityssilmään.

Signaalin vahvuus vaikutti putken sisällä olevan säteen muotoon.

Kun signaali oli vahvin (eli viritys oli tarkka), säde muodosti täydellisen vihreän muodon.

Loppuun käyttö

Virityssilmän suosio hiipui 1960-luvulla, kun transistoritekniikka yleistyi ja digitaaliset näytöt tekivät visuaalisesta virityksestä tarpeettoman. Nykyään virityssilmä on enää keräilijöiden ja vintage-harrastajien suosikki, ja se muistuttaa nostalgisesti aikakaudesta, jolloin teknologia oli vielä näkyvää ja "maagista".

Yhteenvetona voidaan sanoa, että virityssilmän "maagisuus" johtui sen visuaalisesta kauneudesta, käytännöllisyydestä ja siitä, että se yhdisti teknologian ja taianomaisuuden tavalla, joka oli tuolloin uutta ja kiehtovaa.



Viritysputki 6E5A.

Viritysputkikin vanhenee, lopulta se alkaa hiipua, hehkuu vielä pimeässä hyvin heikosti ja pimenee sitten tyystin. Putki kuluu ja sen hehkua tuottavat fosforointiaineet "kyykähtävät". On jo melkein ihme, jos 1950-luvun radiossa virityssilmä vielä toimii. Korjauskeinona on putken uusiminen.

Putkiradion salaperäisten valojen maailma - kun kiehtova virityssilmä värisee vihreänä hämärtyvässä illassa

Radion kuunteluun on useinkin parasta aikaa iltapuhde, jolloin on jo hiljaista ja hämärä hiipii nurkissa. Silloin voi istahtaa keinu- taikka nojatuoliin, ottaa vaikkapa päivän lehden käsiinsä ja antaa samalla radion, putkiradion, siivittää ajatukset maailmalle.



Philips Gemma 393 B3D93A. Asteikkolasin takana palavat pienet lamput viimeistelevät punaisella valollaan tämän putkiradion täydellisen kauneuden. - Kuva Copyright © Robert Foerster - All Rights Reserved.

Asema-asteikko, asteikkolasi, asteikkovalo, viritystaulukko. - Hyvin usein radion etusivun alareunassa vaakasuuntaisena sijaiten on valikko, viritystaulukko, josta etsitään kuunneltavat asemat. Moni on kokenut kiihottavia jännityksen tunteita, pyöritellessään tarkkana valintanuppia ja nähdessään liikuteltavan osoittimen taulukon takana. Taulukolla on seikkailtavissa kuin koko maailma - Vatikan, Paris, Milano, Göteborg, Luxemburg, BBC, Hilversum... - Asteikkolasin takana kutsuvina väikkyvät valot lisäävät odotuksen ja jännityksen tunteita sekä löytämisen riemua.

Bakeliitin lämmin tuulahdus. - Kaikissa elektronisissa laitteissa on etenkin uutena oma tuoksunsa. Putkiradiossa sisällä lämpiävät putket ja bakeliittirakenne tuottavat ikuisesti erityissävyisen tuulahduksensa, joka täyttää putkiradion kuuntelijan sisikunnankin miellyttävällä, harmonisella lämmöllä.

Radioputket. - Ihmeellisen valosaarelman näkee hän, joka uskaltaa kurkistaa putkiradion takaosan kovalevyn reikien läpi radion sisälle. Siellähän hehkuvat putkien salaperäiset valot kuin etäisessä pienessä kaupungissa. Jonkun putken punaisena hehkuvaa katodia ympäröivä heikko, sininen hohde viimeistäänkin saa mielikuvituksen laukkaamaan.

Virityssilmä. - Jollakin kohdalla radion etupuolella on erikoisrakenteinen elektroniputki, joka vihreänä, hiljaa kiiluen ja hehkuen, viuhkojaan levitellen osoittaa kuunneltavan aseman signaalin voimakkuuden. Virityssilmä muodostaa ikäänkuin sielunyhteyden kuuntelijan ja radion välille - virityssilmän välkkeistä tottunut kuuntelija tietää kyllä oitis, miten hänen rakas radionsa voi ja kuinka se aseman tavoittaa. Jos silmä hiipuu tai peräti pimenee, on radion elvytystoimet aloitettava heti.

Lähteet
*Suomen Radiohistoriallinen Seura, Keskustelufoorumi: Virityssilmä ja sen toiminta
*Kari, Kulttuurilaari: Esineiden kokeminen ja nostalgia - lähteenä putkiradion valojen maailman tunnelmointiin
*Wikipedia: Magic eye tube - Allen B. DuMont
*Omat kokemukset putkiradioista - putkiradiosukupolveen kuuluvana
*Jokamiehen Radiokirja vuodelta 1924



Graetz. Saksalainen, kaunis isoäidin radio. - Kuva Copyright © Oliver Bauer (Undertable) - All Rights Reserved.