Kuvassa yllä auto on Helsingissä mainostamassa Philips-radiota 1920- tai 1930-luvulla. Kuva Museovirasto.

Vanhan viihde-elektroniikan - radion ja television historiaa

Kurkistus maamme radio- ja televisiotoiminnan alkuaikoihin sekä kuvia vanhoista radioista ja televisioista. Vanhasta viihde-elektroniikasta, kuten televisioista, radioista, matkaradioista ja stereoista, pidetään ja niitä keräillään ja kunnostetaan useista syistä, jotka liittyvät niiden historialliseen arvoon, esteettiseen viehätykseen, laatuun, nostalgisiin tunteisiin ja harrastukselliseen kiinnostukseen. Tässä on joitakin keskeisiä syitä:

1. Historiallinen ja kulttuurinen arvo. - Vanha viihde-elektroniikka edustaa tiettyjä aikakausia tekniikan ja kulttuurin historiassa. Esimerkiksi 1950-luvun televisiot tai 1970-luvun stereot ovat osa teknologian kehitystä ja populaarikulttuuria.

Nämä laitteet ovat olleet merkittävässä roolissa arjessa ja viihdyttäneet sukupolvia, mikä tekee niistä kulttuurisesti arvokkaita.

2. Esteettinen viehätys ja design. - Monet vanhat elektroniikkalaitteet ovat kauniisti suunniteltuja ja heijastavat aikakauden tyyliä ja muotia. Esimerkiksi 1960-luvun puukoteloiset radiot tai 1970-luvun värilliset televisiot ovat usein koristeellisia ja silmiä hiveleviä.

Niiden design sopii hyvin vintage- tai retro-sisustuksiin, ja ne toimivat taideteoksina sekä käyttöesineinä.

3. Laatu ja kestävyys. - Vanha elektroniikka rakennettiin usein kestävästi ja korkealaatuisista materiaaleista. Esimerkiksi putkiradiot tai analogiset stereot ovat usein korjattavissa ja toimivia vielä vuosikymmenten jälkeen.

Nykyajan elektroniikka on usein kertakäyttöistä verrattuna vanhojen laitteiden kestävyyteen ja korjattavuuteen.

4. Äänenlaatu ja käyttökokemus. - Monet harrastajat pitävät vanhojen laitteiden, kuten putkiradioiden tai analogisten stereoiden, äänenlaadusta. Niiden ääni on usein lämpimämpi ja "aito" verrattuna nykyaikaisen digitaalitekniikan ääniin.

Vanhojen laitteiden käyttö voi tarjota ainutlaatuisen ja miellyttävän kokemuksen, joka eroaa nykyaikaisesta elektroniikasta.

5. Nostalgia ja emotionaalinen arvo. - Vanha elektroniikka herättää usein nostalgisia muistoja lapsuudesta, perheestä tai tietystä ajasta. Esimerkiksi 1980-luvun kasettinauhurit tai 1990-luvun pelikonsolit voivat tuoda mieleen omia nuoruuden muistoja.

Nämä laitteet ovat osa henkilökohtaista historiaa ja tarjoavat yhteyden menneisyyteen.

6. Harrastus ja korjaaminen. - Vanhan elektroniikan korjaaminen ja kunnostaminen on suosittu harrastus, joka yhdistää teknisen osaamisen ja historiallisen kiinnostuksen. Korjaaminen voi olla palkitsevaa, kun vanha laite saadaan taas toimimaan.

Harrastajat arvostavat vanhojen laitteiden mekaanista rakennetta ja niiden korjattavuutta, mikä tarjoaa mahdollisuuden oppia ja kehittää taitoja.

7. Keräilyarvo ja harvinaisuus. - Harvinaiset ja hyvin säilyneet laitteet voivat olla arvokkaita keräilyesineitä. Esimerkiksi tiettyjen valmistajien tai mallien laitteet voivat olla erityisen haluttuja keräilijöiden keskuudessa.

Keräilijät arvostavat niiden ainutlaatuisuutta ja niiden tarjoamaa mahdollisuutta säilyttää teknologian historiaa.

8. Yhteisöllisyys. - Vanhasta elektroniikasta kiinnostuneet muodostavat usein vilkkaan yhteisön, joka jakaa tietoa, kokemuksia ja osaamista. Tämä yhteisöllisyys lisää harrastuksen viehätystä ja tekee siitä sosiaalisen aktiviteetin.

Tapahtumat, vaihtomarkkinat ja verkkofoorumit tarjoavat mahdollisuuden tavata samanhenkisiä harrastajia.

9. Ympäristöystävällisyys. - Vanhan elektroniikan kunnostaminen ja käyttö on ympäristöystävällistä, koska se vähentää jätettä ja elektroniikan kulutusta. Korjattavuus ja kestävyys ovat vastakohta nykyaikaiselle "kertakäyttö"-kulttuurille.

"Yhteenvetona: vanhasta viihde-elektroniikasta pidetään, koska se yhdistää teknologian, taiteen, historian ja nostalgian. Se on enemmän kuin vain laitteita – se on osa kulttuurista perintöä ja henkilökohtaista historiaa. Keräily ja kunnostaminen tarjoavat mahdollisuuden säilyttää tämä perintö elävänä ja jakaa se tuleville sukupolville."

Televisio ja kirjahylly

Asko Oy:n valmistama olohuoneen kalustus 1970-luvun mainoskuvassa. Noihin aikoihin kotien olohuoneen kalustukseen kuului yleensä aina kirjahylly, johon sijoitettiin usein myös televisio. Nykyisinhän kirjahyllyt ovat saaneet väistyä ja televisiotkin ovat usein siirtyneet seinälle. - Kuva Lahden museot.

Meilläkin soi Fenno-radio

Radiolaitemainos vuosilta 1940 - 1941, Oy Fenno-Radio Ab. Monivärijulisteessa vaaleahiuksinen henkilö heiluttaa kättään hymyillen. Taustalla radioaaltomaisia kuvioita, tekstit yllä ja alla, piirroskuvitus. Graafisen suunnittelun opetuskuvakokoelma, Taideteollinen korkeakoulu. Kuva Aalto-yliopiston arkisto.

Televisiokameroiden patteristo enteilemässä tulevaa

Stockmannin tavaratalon televisionäyttelyn järjestäjänä 18.11.1950 toimi amerikkalainen General Electric ja sen Suomen edustaja Anglo-Nordic. Kolme televisiokameraa ja kaksi kameramiestä oli paikalla kuvaamassa kahdella kameralla. Oikealla todennäköisesti kameramies Erkki Imberg. Studio ja kameratarkkailu sijaitsi talon neljännessä kerroksessa ja ohjelmaa pystyi katsomaan näyteikkunoihin asetetuista vastaanottimista.

Tällä tavalla lämmiteltiin ja viriteltiin suomalaisia tulevaan televisioaikaan. Ensimmäinen julkinen televisiolähetys Suomessa nähtiin kuitenkin vasta viitisen vuotta myöhemmin, Helsingissä 24.5.1955. - Kuvaaja Ruth Träskman, kuva Copyright Yle Elävä arkisto.

Presidentti Risto Ryti radion kuuntelijana

Presidenttimme pitävät radiossa aika ajoin tärkeitä puheitaan, mutta he myös kuuntelevat radiota. Kuvassa presidentti Risto Ryti kuuntelemassa radiota 1.7.1941, siis viikon verran sen jälkeen, kun jatkosota oli alkanut 25.6.1941. - Kuva SA-kuva.

Ensimmäinen koulu-tv:n lähetys

Kuvassa yllä Lapinlahden kansakoulussa katsotaan koulu-tv:n ensimmäistä lähetystä Suomessa vuoden 1957 alussa. Lähetystä seurasi Helsingin Lapinlahden koulussa 1 350 oppilasta. - Kuvaaja Lehti, kuva Copyright Helsingin kaupunginmuseo.

Televisiot Suomen koteihin

Televisio aloitti Suomen valloitusretkensä joka taloon ja mökkiin 1960-luvun alkuvuosina. Kuvassa Kouvolan Television henkilökuntaa kuorma-auton vieressä, jonka lava on täynnä pakkauslaatikoissa olevia Luxorin televisioita. Vasemmalla omistaja Olli Tuisku, keskellä Heimo Loikala ja oikealla Onni Sarilampi. Taustalla Kouvolan Television liikerakennus Valtakatu 25. - Kuvaaja vuonna 1963 Eero Suikki, kuva Kouvolan kaupunginmuseo.

Tesvisio, joka toimi vuosina 1957-1965, oli Suomen ensimmäinen televisiokanava. Kuvassa, joka on otettu joskus vuonna 1963, ovat meneillään "Levyraati"-ohjelman kuvaukset. Juontaja Jaakko Jahnukainen, jäsen A, Margareta Muthreich, jäsen B Mauno Maunola (Maukka Maunola), jäsen C Eeva Kaste, jäsen D Jopi Eräkare, jäsen E on tunnistamaton henkilö ja numerotyttö. - Kuva Yle Elävä arkisto.

Suomen ensimmäinen yleisölle tarkoitettu radioasema ja radio-orkesteri

Tuotannon talon (Hämeenkatu 26) toisessa kerroksessa Tampereella sijaitsi Villensaunan kahvila-ravintola, jossa Gennaro Romanon orkesteritrio soitti ravintolavieraiden ratoksi. Orkesterikorokkeelle sijoitettiin lähetysmikrofoni, joka kuparijohdoin yhdistettiin talon ylimmässä kerroksessa sijainneen lähetysaseman lähetyskoneistoon. Talven ja kevään 1924 kuluessa tulivat italialaisen viulisti ja kapellimestari Romanon johtaman Villensaunan orkesterin esitykset kuuntelijoiden keskuudessa tutuiksi. - Kuva Vapriikin kuva-arkisto, 1924.

Insinööri Arvi Hauvonen perusti Suomen ensimmäisen yleisölle tarkoitetun radioaseman Tuotannon taloon vuonna 1923. Hauvosen 3NB-asema aloitti lähetykset 1. marraskuuta 1923. Vuonna 1954 paljastettiin talon seinällä oleva Suomen ensimmäisen yleisradioaseman muistolaatta.

ASA 433 radio

Mainoskuva vuodelta 1933. - Kuva Turun museokeskus.