Aitokanojen heimo ja metsäkanojen alaheimo

Kanalintujen (Galliformes) lahkossa on heimo aitokanat (Phasianidae), vanhalta nimeltään peltokanat. Heimoon kuuluu 49 sukua ja 129 lajia. Heimoon kuuluvia lintuja ovat peltopyy ja viiriäinen.

Aitokanoilla silmän päältä puuttuu ihopoimu (heltta) ja koivet eivät ole höyhenpeitteiset. Sukupuolet ovat erilaiset. Äänet ovat hyvin vaihtelevia. Eräät lajit ääntelevät vilkkaimmin öisin. Aitokanat viihtyvät avoimessa maastossa ja pesivät maassa. Niillä on vahvat jalat. Ne ovat hyviä juoksijoita ja lähtevät lentoon vain hätätilanteessa. Ravintona ovat kasvinosat ja hyönteiset.

Aitokanojen alaheimoon, metsäkanoihin (Tetraonidae) kuuluvat linnuistamme pyy, riekko, kiiruna, teeri ja metso.

Metsäkanat ovat suuria tai keskisuuria kanalintuja, joilla on kannuksettomat, höyhenpeitteiset koivet ja punainen heltta silmän päällä. Metsäkanat oleilevat enimmäkseen maassa ja lähtevät lentoon kovalla ryskeellä - yleensä vasta kulkijan jalan alta. Sukupuolet ovat erilaiset. Eräillä lajeilla värikkäät koiraat ovat selvästi naarasta suurempia. Alaheimon lajeja tavataan vaihtelevilla biotoopeilla, tunturiylängöillä, soilla ja metsissä. Metsäkanat pesivät maassa.

Pyy (Tetrastes bonasia)

Peltopyyn ja lehtokurpan kokoinen, hieman pulua kookkaampi pyy on pienin metsäkanalintumme. Se on pieni ja pyylevä ja pyöreäpäinen. Pyyllä on pituutta 34 – 39 cm ja painoa 250 – 450 grammaa. Teerestä ja metsosta poiketen ovat sukupuolet miltei samankokoiset.

Pyytä sanotaan metsän väriseksi. Sen höyhenpuvun väreissä toistuvat erilajisten puiden runkojen värit. Yleisväriltään pyy on harmaan, punaruskean, mustan ja valkean kirjoma. Selkäpuoli on harmaa, vatsapuoli tummatäpläinen, kupeet punaruskeavoittoiset. Pitkin suljettua siipeä kulkee valkea juova, joka on koiraalla selvempi. Pyyn siivet ovat lyhyet, yksiväriset ja ruskean kirjomat. Silmäkulmanjuova on kapea ja valkoinen. Pyyn nokka on pieni ja hento.

Koiraspyy. - Kuva Copyright © T - Creative Commons.

Koiraspyyllä on pieni päälakitöyhtö - töyhtö on usein hieman koholla - ja kapean, valkoisen juovan reunustama musta kurkkulappu. Koiraalla on punainen silmäheltta. Pyyn koivet ovat höyhenpeitteiset, ruskeanharmaat ja silmän värikalvo on punaruskea. Huolimatta hyvästä suojaväristään, koiras on läheltä tarkasteltuna huomiota herättävän värikäs. Naaraalla on vain aavistus töyhdöstä, valkeahko, ruskeankirjava kurkku ja himmeämpi puku.

Pyy viilettää usein huomaamattomasti maassa. Se pakenee toisinaan jo melko kaukaa ja voi silloin jäädä huomaamatta. Pyyn lähtiessä lentoon sen siivistä kuuluu tunnusomaisen pärisevä ääni. Pyyn havaitseekin usein vasta, kun se pyrähtää siivet pärähtäen pakolentoon.

Lennossa harmaa selkä ja lähellä harmaan pyrstön valkeahkoa kärkeä oleva, keskeltä katkeava musta vyö, ovat parhaat tunnusmerkit. Lennossa pyy on muita metsäkanalintuja kevyempi.

Pelästyessään pyy lentää hurisevin siiveniskuin oksien välistä puikkelehtien ja katoaa johonkin reviirin kuusitiheikköön. Pyy on utelias lintu, joka häirittäessä harvoin kuitenkaan lentää kauas. Usein se jää lähipuun oksalle, kurkistelemaan rungon takaa.

Lukuun ottamatta talviaikaista puissa ruokailua pyy on maalintu. Se kätkeytyy taitavasti kasvillisuuden joukkoon ja viihtyy suojaisissa kuusitiheiköissä, joissa se on turvassa arkkiviholliseltaan kanahaukalta.

Äänet

Pyy on niitä lintuja, jonka useammin kuulee, kuin näkee. Pyyn tavallisin ääni, jota kuulee ympäri vuoden, on korkea ja ohut vihellys, joka muistuttaa jonkin verran hippiäisen ääntä ja jää helposti huomaamatta. Pyyn havaitsee useimmiten aamuhämärissä soidinäänestä.

Koiraan soidinvihellys, jota voi kuulla myös syksyllä, on tiaismaisen korkea ja terävä, 3-tavuinen tii, tii, tititi. Koiras viheltelee naarasta luokseen puun oksalta, kannolta tai kiveltä. Myös naaras voi viheltää.

Julius von Wright: Metsälintu

Pyy esiintyy kaikkialla, missä vain on sille soveliaita elinpaikkoja ja metsiä. Pyy on sanan täydessä merkityksessä metsälintu, sillä se elää koko ikänsä keskeytyksettä metsissä, missä se eri ikäkausina ja eri vuodenaikoina hakeutuu erilaisille olinpaikoille. Yleensä se rakastaa seutuja missä maasto ei ole yksitoikkoista, toisin sanoen alueita, missä metsän peittämät vuoret ja laaksot vuorottelevat soiden ja pienempien kosteikkojen kanssa. Niin kauan kuin poikaset ovat pieniä, oleilee pyypesue useimmiten nuoressa lehtimetsässä, kuivassa ja korkeahkossa maastossa. Kun poikaset ovat tulleet enemmän kuin puolikasvuisiksi, kesäkuun lopulla, ja mustikat alkavat kypsyä, ne valitsevat olinpaikakseen suonlaidan tai metsäisen rämeen tai vanhaa lehtimetsää kasvavan laakson, missä noita marjoja, pyyn suurinta herkkua, kasvaa runsaimmin. Kun poikue on sitten tullut siihen ikään, että uudet, mustat sulat alkavat pistää esiin nuorten koiraiden höyhentupista, se on useimmiten tavattavissa kuusikkoisilla, suontapaisilla lehtimetsien laidoilla, missä on sekä mustikoita että lakkoja. Vasta kun lehdet alkavat pudota puista, pyyt siirtyvät lähimpään havumetsään ja viettävät siellä koko talven ja kevään.

Ravinto

Pyy on pääasiassa siemensyöjä, joskin poikaset tarvitsevat paljon hyönteisravintoa. Pyyn ravintoa ovat lehdet, vesat ja siemenet. Loppukesällä ja syksyllä marjat, talvella koivun ja lepän silmut ja norkot. Ravintona ovat jossakin määrin myös hyönteiset, hämähäkit, kastemadot ja muut sellaiset pikkueläimet.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomi on Venäjän ohella Euroopan tärkein pyymaa. Pyyn esiintymisalue ulottuu Euroopan havumetsäisiltä alueilta kauas Venäjän taigalle. Suomessa pyitä tapaa lähes koko maasta, lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Runsaimmin niitä on kuitenkin Oulun eteläpuolella. Suomessa pesii arvioiden mukaan 400 000 – 500 000 paria.

Pyykanta oli Suomessa varsin vakaa koko 1900-luvun ajan. Merkittävin muutos levinneisyydessä tuona aikana oli lajin istuttaminen 1920-luvulla Ahvenanmaalle, missä kanta on nykyisin vahva.

Pyy on tiheiden ja rehevien havu- ja sekametsien asukas. Se viettää piileskelevää elämää tiheissä kuusikoissa, missä sitä pääsee näkemään vain harvoin. Avomaastossa se ei juuri näyttäydy. Elinympäristöltään pyy vaatii suojaisia kuusikoita sekä koivua ja leppää ruokailupuiksi.

Pyy on hoitamattomien metsien tyypillinen laji. Nykyaikaiset, siistityt talousmetsät eivät enää ihanteellisella tavalla vastaa pyyn vaatimuksiin elinympäristönsä suhteen. Menneinä aikoina, kaskiviljelyn jälkeinen kausi on ollut pyiden todellista kulta-aikaa Suomessa. Kun hylätyt kaskiahot saivat vapaasti pensastua ja metsittyä, niille kasvoi pyyn suosimia lehtipuuvaltaisia tiheikköjä. Niiden kuusiryhmät tarjosivat hyvän suojan, ja talviaikoina lepät ja koivut tarjosivat puolestaan ravintoa yllin kyllin.

Pyyn mielipaikkoja ovat myös tervaleppälehdot ja rehevät puronvarret.

Talvisin pyy viettää usein aikaansa kiepissä. Talviaikanakin maassa pysyttelevät pyyt - silloin kun eivät ole puissa ruokailemassa - jättävät lumelle luonteenomaisia jälkijonojaan.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Pyy on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Pyyn tieteellinen nimi tarkoittaa suomeksi "hyvää paistia". Pyyn elintavoista kirjoitti Julius von Wright jo vuonna 1857 Kuopion seudun linnustoonsa niin perusteellisen kuvauksen, että useimmat nykyiset lintuharrastajat jäävät siinä jälkeen.

Wright-veljesten erityinen kiinnostus pyyhyn ja muihin kanalintuihin johtui paljolti siitä, että ne olivat haluttuja riistalintuja. Pyytä metsästetään edelleenkin, joskaan sitä ei pienuutensa takia pidetä kovin suuressa arvossa.

"Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä", sanotaan hieman halveksivasti, joskin heti perään voidaan samalla todeta, että "parempi on pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla".

Vanhan myytin mukaan pyy on ollut joskus kaikkein isoin lintu ja siitä on sanottu: "kun pyy pärähti, maa järähti". Luojajumala ei myytin mukaan halunnut moista kokea, joten hän otti pyystä lihat kaikkien muiden lintujen luomiseen. Siitä ehkä tulee sanonta "pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä".

Esimerkiksi 40 vuotta sitten, metsästysvuonna 1982 - 1983 ammuttiin noin 100 000 pyytä, minkä vähentämisen kanta tuntui kestävän hyvin.

Ennen runsaslukuinen pyy on kuitenkin nykyisin luokiteltu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi ja lajin kannan suunta on alaspäin. Pyyn keskimääräinen saalismäärä vuosina 2000 - 2005 oli 86 888 pyytä. Peltopyyn keskimääräinen saalismäärä samana aikana oli 1 800 peltopyytä. Metsoja pyydettiin tuolloin vuosittain keskimäärin 35 100, riekkoja 88 600 ja teeriä 137 100.

Riistalinnut

Naaraspyy hautoo pesässään. Pyyn kuviointi ja värit sulautuvat hyvin pesäpaikan maastoon. Emo hautoo pelottoman tuntuisesti suojaväriinsä luottaen, vaikka ihminen tulisi katsomaan vain metrin parin päähän. - Kuva Copyright © Oleg Nabrovenkov - All Rights Reserved.

Lisääntyminen

Pyy oleskelee ympäri vuoden omalla pesimäpiirillään, eikä se muodosta perhekuntaa suurempia parvia. Se on yksiavioinen, eikä sillä ole metson tai teeren lailla yhteissoidinta. Pyy soidintaa maassa tai puussa. Puolisot löytävät toisensa syksyllä ja elelevät sitten tiiviisti yhdessä, kevättä odotellen. Varsinainen soidin tapahtuu keväällä. Parittelun jälkeen koiras lähtee omille teilleen, eivätkä puolisot tapaa toisiaan ennen syksyä.

Pyyn pesä on hyvässä suojassa maassa, kivien tai puunrungon kupeessa. Poikkeuksellisesti pesä voi sijata matalalla kuusessa. Naaras kaapii pesäkuopan, jossa voi olla pehmusteena lehtiä, ruohoa, havunneulasia tai pieniä oksia.

Naaras munii toukokuussa 7 - 11 munaa, joita se hautoo 22 - 27 vrk. Naaras huolehtii yksin poikasista, jotka pesäpakoisina kykenevät lyhyisiin lentopyrähdyksiin jo muutaman päivän ikäisinä untuvikkoina. Kolea ja sateinen alkukesä koituu monen poikasen kohtaloksi, kun ne eivät ehdi syödä riittävästi jatkuvien lämmittelyjaksojen lomassa. Ne itsenäistyvät 30 - 40 vrk:n ikäisinä, mutta pysyttelevät usein yhdessä vielä kuukauden päivät.

Poikaset elävät 10 - 20 vrk hyönteisillä ja toukilla. Myöhemmin ravinto on samaa, kuin aikuisillakin yksilöillä. Pyyllä on yksi pesye vuodessa.

Korven reunamilla voi kesällä törmätä pyypoikueeseen: pienet, kellanruskeat pallerot suristavat piipittäen puiden oksille, tai painautuvat liikkumattomiksi kasvillisuuden kätköihin. Emo saapuu lähistölle esittäen siipirikkoa ja varoittaen visertävällä äänellä. Poikasten mentyä vanha pyykukko palaa syksyn tullen takaisin reviirilleen ja ottaa sen taas hallintaansa.

Muutto

Pyy on paikkalintu, reviirin koko on kymmenisen hehtaaria. Nuoret pyyt etsivät jo ensimmäisenä syksynään itselleen uudet ja omat reviirit. Nuoretkaan linnut eivät liiku pitkiä matkoja. Pyyt välttävät aukeiden paikkojen ylittämistä. Pyyllä ei tavata suuria talviparvia.

Pyyriekko

Pyyriekko on superharvinainen hybridi, pyyn ja riekon yhteinen jälkeläinen. Sekä pyy että riekko ovat hyvin pariuskollisia lintulajeja ja ne elävät erilaisissa ympäristöissä, siksi niiden yhteiset jälkeläiset ovat hyvin harvinaisia. Pyyriekot kuitenkin ilmaantuivat Metsä-Lappiin, Sattasjokivarteen vuonna 2018. Lintuja oli kolme, kaksi naarasta ja yksi koiras ja ne liikkuivat talojen pihoilla ja käyttäytyivät muutenkin varsin kesysti. Uros yritti harjoittaa syyssoidintakin ihmisporukassa ja tuli istumaan paikallisen asukkaan olkapäälle ja yritti nokkia tätä päähän.

Yy ja pyy vanhassa aapisessa

"Pyy on pieni lintu - Mikko pyytää pyitä - hän myy pyyt kaupunkiin - hän pyytää monta pyytä - yhtä pyytä hän ei mene myymään." - Opas lukemista aljettaessa, kotiopetusta ja kiertokouluja warten, WSOY 1900.

Lähteet
*Yle Uutiset: Superharvinainen pyyn ja riekon poikue bongattiin Lapissa – dna-tutkimus vahvistaa romanssin
*Heikki Willamo: Pyy on taitava piileskelijä – Tiedätkö, miten myytti selittää linnun pienen koon?
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat