Rastaiden heimon suku rastaat

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo rastaat (Turdidae). Rastaisiin kuuluu 20 sukua ja 156 lajia. Yksi heimon suvuista on rastaat (Turdus), jossa on 80 lajia. Suomessa Turdus-suvun rastaita tavataan säännöllisesti pesivinä 6 lajia. Nämä lajit ovat sepelrastas, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas ja kulorastas. Satunnaisia Turdus-suvun vierailijoita meillä on ollut 3 lajia: harmaakurkkurastas eli taigarastas, ruosterastas ja mustakaularastas.

Näiden Turdus-suvun rastaiden lisäksi meillä on tavattu satunnaisesti kaksi muutakin rastasta: kirjorastaiden sukuun kuuluva kirjorastas (Zoothera dauma) ja amerikanrastaiden sukuun kuuluva korpirastas (Catharus ustulatus).

Rastaat ovat "rastaan kokoisia" lintuja, joilla on solakka, mutta voimakastekoinen ruumis. Niiden nokka on pitkä ja suippo, pyrstö pitkä ja poikkipäinen. Maassa ne liikkuvat pitkillä koivillaan vaivattomasti. Äänet ovat erittäin vaihtelevia ja eräät lajit luetaan parhaimpiin laululintuihimme.

Punakylkirastas (Turdus iliacus)

"Punakylkirastas on saanut nimensä ruosteenpunaisten kupeittensa perusteella. Siitä on käytetty aiemmin nimeä punasiipirastas.

Punasiipirastahalle
Siiven väri nimen antoi.
]äämerenki rantamalle
Suvimatka hänet kantoi.
Siellä vietti kesäkauden.
Ajan armahan iloitsi. (Laulurastas vuonna 1908)

Silmäänpistävistä väreistään ja yleisyydestään huolimatta punakylkirastas on ihmisille melko vieras tuttavuus. Pesimäaikaan laji on piilotteleva ja hiljainen. Tosin, emot voivat kyllä ärhennellä ja touhuta, hermoja raastavasti rätisten hyvinkin aggressiivisesti liian lähelle tunkeneen kulkijan ympärillä. Äkäisimmät tuikkivat tuon tuostakin oksalta syöksyjä häiritsijää kohti."

Punakylkirastas on hieman pienempi, kuin laulurastas. Laulurastaasta se erottuu niin, että sillä on kellanvalkea silmäkulmajuova, ruosteenpunaiset kupeet, pitkittäisviiruiset rinta ja kupeet ja lennossa näkyvät ruosteenpunaiset kainalohöyhenet - kun ne laulurastaalla ovat kellahtavat. Vatsa on valkea, samoin viiksijuova, selkäpuoli on harmaanruskea ja korvan peitinhöyhenet ovat tummat. Koivet ovat vaaleanruskeat. Nokka on mustanruskea ja alanokka keltatyvinen. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Punakylkirastas on rastaistamme pienikokoisin. Sillä on pituutta 19 – 23 cm ja painoa 49 – 79 g.

Nuori lintu eroaa aikuisesta isojen peitinhöyhenten ja tertiaalien kellanvalkeiden kärkitäplien ansiosta.

Muiden rastaiden tavoin punakylkirastaskin on pesimäajan ulkopuolella seurallinen lintu. Yöpymispaikoilla ja muuttomatkoilla se on usein räkättirastaan seurassa.

Sointuja ja viserryksiä

Punakylkirastas on aamun linnuista äänessä ensimmäisten joukossa, keskikesällä heti puoliyön jälkeen. Laulurastaan tavoin se visertelee korkean puun latvassa myös iltahämärissä. Koiras on äänessä päivälläkin toukokuun alkupuolelle asti, jolloin pesintä alkaa. Toinen innokkaampi visertelykausi on kesäkuussa ennen toista pesintää ja jää lyhyemmäksi.

Kun oppii tunnistamaan punakylkirastaan laulun, huomaa, että laji esiintyykin kaikkialla. Laulu rakentuu parista kolmesta, nopeaan toistetusta kuuluvasta alkutavusta ja kitisevästä, vaimeasta loppuviserryksestä. Tyypillinen laulu alkaa yleensä surusointisilla äänillä, joita seuraa joukko kitiseviä visertelyjä.

Punakylkirastaan laulu on linnustomme vaihtelevin, nimenomaan alkuosastaan. Laulun alueellisessa muuntelussa punakylkirastas on ihan omassa sarjassaan. Alun voimakas, sointuva äänisarja vaihtelee yksilön ja paikkakunnan mukaan huomattavasti. Maantieteellisen vaihtelun myötä puhutaankin punakylkirastaan kohdalla eri laulumurteista. Kymmenet erilaiset laulumurteet eivät sekoitu keskenään, sillä koiraat ovat uskollisia kotipaikalleen ja nuoret tulokkaat matkivat naapureitaan.

Kutsuääni on imevä stsii ja kumea guk. Varoitus on rätisevä trett trett trett.

Ravinto

Ravinto koostuu lieroista, kovakuoriaisista, kotiloista, etanoista ja toukista. Syksyisin myös marjat maistuvat.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin 1980-luvun lopussa 1,2–2,5 miljoonaa paria. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria. Punakylkirastas on Suomen neljänneksi runsain pesimälintu.

Punakylkirastas pesii vaihtelevissa ympäristöissä. Se suosii kosteita ja pensaikkoisia metsämaita, sekä valoisia metsänreunoja, rantojen ja peltojen läheisyydessä. Erityisen runsas se on tunturikoivikoissa - se on siellä pajulinnun ja järripeipon jälkeen runsain lintulaji. Se pesii myös puistoissa ja puutarhoissa, joskus kaupungeissakin. Helsingin puistoissa ja varsinkin hautausmailla pesii lukuisia punakylkirastaspareja.

Punasiipirastas - Oulangan pensaikkojen lintu

Punakylkirastaan nimenä oli aiemmin punasiipirastas. Kuvaus vuodelta 1921 kertoo punasiipirastaan suosimista elinympäristöistä Oulangan seuduilla:

"Punasiipirastas on alueen yleisin rastas, runsaudeltaan kaikkialla alueella etupäässä jotensakin yleinen. Se on etupäässä pensaikkojen lintu, rakastaen huomattavasti maan läheisyyttä. Runsaammin tapasin sitä (ylen yleisenä) Oulangan Aventolampeen laskevan Kiekerdojan läheisyydessä eräällä näht. kulon jäleltä harvanpuoleista nuorta koivupensaikkoa kasvavalta kankaanrinteeltä. Kuivilta ja aukeilta mäntykankailta - rosorastaan (kulorastas) asuinpaikka - puuttuu se kokonaan. Missä suot varpukasveineen näitä kankaita reunustavat, siellä yhtyvät punasiipi- ja rosorastaan asuinpaikat.

Rämeillä, kuusimetsissä, jokien varsilla ja viljelysmaillakin lintu oli jotensakin yleinen. Harvat ja aukeat, usein soistuneet, runsaasti koivun ja varpujen sekaiset paksusammaliset kuusimetsät tuntuivat olevan tiheitä lehtomaisia metsiä mieluisempia. Monin paikoin oli lintu yleinenkin, esim. Vuosnajärvella Ylipeterin nuorella viljelysalueella, josta huomattavan osan peitti metsästä vapautettu, varpujen asuttama soistunut maa. Kutsan rannoilla, Karjalan suvannolla se oli jotensakin yleinen.

Tuntureilla (Pesioiva ja Hositunturi) tavattiin punasiipirastas viela regio subalpina’ssa (käyden Pesioivalla aina plenessä yksinäisessä koivupensaikossa subalpinisen vyöhykkeen yläpuolella). Lentopoikia näkyi 1/7 (Oulanka), 7/7 (Aventojoki), 18/7 (Hosijärvi), 1/8 (Enjanjoki), 7/8 (Pyhäkuru)." - (Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica, vuonna 1921).

Lisääntyminen

Punakylkirastas pesii mielellään räkättirastaiden yhdyskunnissa tai muutaman parin väljinä ryhminä. Yhdyskuntia räkättirastaan lailla se ei kuitenkaan muodosta, vaan jokaisella parilla on oma reviirinsä, jota ne puolustavat muita lajikumppaneitaan vastaan.

Pesä voi olla maassa, oksanhangassa, lahokannossa tai katkennessa puussa, yleensä varsin matalalla. Pesän rakennusaineina ovat korret, juuret, sammal ja niihin sekoitettu savi. Vuorauksena ovat pienemmät korret.

Muninta tuottaa 5 - 6 munaa, joita molemmat emot hautovat, naaraan ollessa kuitenkin päähautoja, yhteensä 12 vrk ajan. Pesäpoikasaika on 9 - 11 päivää ja sinä aikana poikasten ruokkimiseen osallistuvat myös molemmat emot. Kunnollisen lentotaidon poikaset saavuttavat vasta muutama päivä pesästä lähdön jälkeen. Pesyeitä on kaksi kesässä.

Muutto

Punakylkirastas on yömuuttaja. Muutolla punakylkirastas muodostaa sekaparvia räkättirastaan kanssa. Keväällä punakylkirastaat palaavat maahamme maalis-toukokuussa. Kevätmuutolla lepäilevistä parvista kuuluu pauhaava yhteislaulu.

Syysmuuton aikaan, sumuisina lokakuun iltoina kaupungin valojen yläpuolelta kantautuu vähän väliä muuttavien punakylkirastaiden kutsu, venytetty, korkea ja sorahtava stsii. Linnut ääntelevät etenkin, nähdessään valoja ja voivat jäädä pitkäksikin aikaa kiertelemään valolähteen ympärille. Syksyn hyvinä muuttoöinä punakylkirastaita tuntuu kiitävän yötaivaalla loputtomiin asti. Talvehtimisalueet ovat pääosin Lounais-Euroopassa, osa linnuista voi muuttaa kaakkoon, Mustanmeren ympäristöön. Yksittäisiä talvehtimisen yrittäjiä tavataan Etelä-Suomessa.

Talvehtimaan myötätuulessa

"Talvehtiessaan punakylkirastaat eivät ole laisinkaan paikkauskollisia. Valtaosa meillä rengastetuista ja talvikuukausina löydetyistä punakylkirastaista on tavattu lounaisesta Euroopasta, varsinkin Ranskan eteläosista.

Mutta jonkin verran löytöjä tulee Kaakkois-Euroopasta ja Etu-Aasiasta. Rengaslöydöt ovat osoittaneet, että sama lintu saattaa talvehtia yhtenä vuonna Englannissa ja seuraavana Libanonissa. Selityksenä tälle hajanaisuudelle näyttää olevan punakylkirastaan tapa muuttaa myötätuuleen. Jos syyskuussa lintujen lähtiessä muutolle vallitseva tuuli on luoteinen, joutuvat rastaat kaakkoon, mutta jos tuuli käy koillisesta, rastaat muuttavatkin lounaaseen."

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös