Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on punakuiri.

Punakuiri (Limosa lapponica)

Punakuiri on hieman pikkukuovia ja mustapyrstökuiria pienempi. Sillä on pituutta 37 - 41 cm, koiras painaa 190 – 400 g, naaras 260 - 630 g. Siipien kärkiväli on 62 – 72 cm. Punakuiri on mustapyrstökuiria typäkämpi - se on siis roteva ja töpäkkä. Punakuirin nokka on erittäin pitkä ja hieman ylöspäin kaareva.

Juhlapuvussa koiraan kaula ja alapuoli ovat syvän kuparin-, tai toisin ilmaisten ruosteenpunaiset - eli yksinkertaisesti tumman punaruskeat. (Mustapyrstökuirista poiketen myös vatsa on punainen). Selkä on punaruskea ja täplikäs, siivet harmaanruskeat, käsisulat mustahkot. Käsisiipi on kyynärsiipeä tummempi. Koiraalla tertiaalit ovat tummat, reunat hieman vaaleammat, heikko pykäläkuvio. Punakuirilla ei ole siipijuovaa. Pyrstö on lyhyt, valkea ja tiheästi tummaviiruinen. Pyrstöstä ulottuu yläperässä selkään pikkukuovimainen, valkea kiila.

Silmäkulmanjuova on melko pitkä, leveähkö ja kontrastiton, pään värinen. Ohjas ja silmäjuovat ovat tummat. Punakuirin koivet ovat vihertävänharmaat, nokka on mustanruskea, tyviosaltaan hieman punertava. Silmän värikalvo on ruskea.

Naaras on himmeämpi ja kookkaampi kuin koiras, sen värinä on pikemminkin oranssinbeige eli kellanrusehtava, kuin punainen. Naaraalla on pidempi nokka, kuin koiraalla. Melko isokuovimaisessa talvipuvussa molemmat, koiras ja naaras ovat päältä ruskeanharmaat ja alta vaaleat - eli selkä, rinta ja kupeiden etuosa rusehtavanharmaat, selkein ruotijuovin. Talvipuvussa rinta on viiruinen ja väriraja vaaleaan vatsaan on jyrkkä. Nuoren linnun rinta on ruskehtava ja juovitus voimakkaampaa, kuin aikuisella.

Punakuiri lentää suoraviivaisesti, tasaisin ja rauhallisin siiveniskuin, kuin kuovit, eikä nopein siiveniskuin kuten viklot. Koivet ulottuvat lennossa pyrstön kärjen tasalle.

Äänet

Punakuirin varoitusääni vihollisen, usein vaikkapa samalla jängällä asustavan tunturikihun lähestyessä, on hätäinen, kimeä ku-ve tai tse-vi tai tjevi. Lentoääni on nenäsointinen ja käheä kä-kä tai väd-väd-väd... Soidinääni soidinlennossa on rytmikäs ly yte-ly yte-ly yte... Sitä ilmaistaan myös hieman toisin, ku-vee ku-vee ku-vee.

Punakuiri on yleensä melko hiljainen lintu, mutta suurista parvista kuuluu lähinnä haukkuvia ääniä.

Ravinto

Punakuirin ravintona pesimäaikaan ovat pääasiassa hyönteiset ja niiden toukat, muuttoaikana myös sukasmadot, äyriäiset, kotilot ja simpukat.

Ruokaillessaan punakuiri on mustapyrstökuiria vilkkaampi, kahlaa usein varsin syvässä vedessä ja poraa nokallaan monisukamatoja yms.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Punakuirin pesimäalueet sijaitsevat tundravyöhykkeellä Pohjois-Fennoskandiassa, Pohjois-Venäjällä, arktisessa Aasiassa ja Alaskassa. Suomen pohjoisimmassa Lapissa pesii noin 300 paria, Norjassa noin tuhat ja Ruotsissa 5–25 paria. Suomessa punakuiri on pohjoinen tundralintu. Sen niukka kanta keskittyy Enontekiöön sekä erityisesti Utsjoen-Inarin alueelle. Paikoittaisia pesijöitä tavataan myös Sallan ja Savukosken seuduilla.

Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,1 miljoonaa yksilöä.

Punakuiri suosii palsa- ja aapasoita. Se pesii myös suurilla avosoilla ja soistuneilla tunturinummilla. Havumetsäalueen pohjoispuolella se pesii tundralla, avoimilla varpukankailla, joilta löytyy suolaikkuja tai lampia - etelämpänä se pesii havumetsävyöhykkeen suurilla soilla.

Loppukesällä ja alkusyksyllä voi onnekas retkeilijä nähdä yksittäisiä punakuireja lepäämässä kahlaajarannoilla. Etenkin nuoret linnut ovat usein huomiota herättävän pelottomia. Muuten punakuiri on tavallisesti melko arka lintu, vaikkakin se on pesimäaikaa lukuun ottamatta seurallinen. Sitä voi usein nähdä kuovien ja meriharakoiden seurassa.

Lisääntyminen

Punakuiri pesii yleensä yksittäin tai muutama pari lähekkäin. Punakuirin pesä on matala, jäkälillä ja kuivilla lehdillä vuorattu syvennys suomättäässä. Kellanruskeita tai vihertäviä, tummatäpläisiä munia pyörähtää pesään 3 - 4. Muninta tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa.

Haudonta-aika on 22 - 25 vrk, sekä koiras että naaras hautovat. Ne huolehtivat yhdessä poikasista, kunnes nämä oat lentokykyisiä 30 - 35 vrk:n ikäisinä. Punakuirilla on yksi pesye vuodessa.

Punakuiri pesii ensimmäisen kerran 2 vuoden ikäisenä, talvipukuiset nuoret linnut viettävät usein ensimmäisen kesän tropiikissa.

Muutto

Punakuiri on yö- ja päivämuuttaja. Kevätmuutto alkaa huhtikuun loppupuolella. Punakuiri on eräs läpimuuttavan, Venäjälle suuntaavan arktisen kahlaajamuuton päälajeista. Parvet muuttavat jonoissa tai kaarimaisissa rivistöissä, huomattavasti lujempaa vauhtia kuin kuoviparvet. Muutto huipentuu toukokuun puolivälissä. Toukokuun puolivälin tienoilla nähdään Suomenlahden merialueilla suuria määriä läpimuuttavia yksilöitä. Viimeisiä muuttajia havaitaan vielä kesäkuun alussa.

Syksyn muuttokausi alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy syyskuun alkupuolella; keväälle ominaiset massamuutot puuttuvat. Viimeisiä viivyttelijöitä on joskus tavattu loka-marraskuun vaihteessa. Punakuiri talvehtii Länsi-Euroopan rannikoilla, Välimeren rannoilla, Afrikan luoteisosissa ja trooppisen Afrikan länsirannikolla.

Punakuirilla on hallussaan pisimmän tauottoman muuttomatkan ennätys. Syksyllä 2022 kesällä syntynyt satelliittipaikantimella varustettu punakuiri lensi yhtäjaksoisesti 11 vuorokaudessa Alaskasta Australian Tasmaniaan 13 560 kilometrin matkan, joka tekee keskinopeudeksi noin 50 km/h.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat