Kurppien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).

Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.

Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.

Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.

Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on pulmussirri.

Pulmussirri (Calidris alba)

"Läpimuuttajana pulmussirri on meillä harvinainen, arktinen sirri. Parhaita pulmussirripaikkoja Suomessa ovat Yyterin hiekkarannat. Pulmussirriä voisi kutsua hietasirriksi, sillä se suosii hiekkarantoja, missä se piipertää aaltojen tahdissa edestakaisin."

Pulmussirri on melko kookas pikkukahlaaja, selvästi suosirriä isompi, muodoltaan palleromainen. Pulmussirrillä on pituutta 18 – 21 cm, painoa 35 – 110 g ja sen siipien kärkiväli on 35 – 40 cm. Sen pesimäpuvussa on selkäpuoli ruosteenruskean ja mustan kirjava, pää ja rinta täplikkään ruosteenruskeat. Vatsa, sekä leuka ja kurkku ovat valkoiset. Nokka on suora, lyhyt ja musta. Myös koivet ovat mustat.

Talvipuvussaan pulmussirri on valkoisin pikkukahlaaja; selkäpuoli on harmaa ja vatsapuoli valkoinen. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Nuoret yksilöt muistuttavat vanhoja talvipukuisia, mutta niiden pää on tummempi, rinta kellanruskea ja yläpuoli selvästi tummempi, selkäpuolen höyhenten kärjet ovat leveästi vaaleat.

Lennossa kiinnittyy huomio pulmussirrin erittäin leveään, valkoiseen siipijuovaan.

Pulmussirri ei juurikaan kahlaile vedessä. Rantaviivalla se sen sijaan piipertää, väistellen aaltoja ja napsien niiden rannalle heittämiä pikkuruisia saaliseläimiä. Parven liikkeet ovat ihailtavan samanaikaisia.

Ääniä aaltojen kohinassa

Pulmussirrin kutsuääni, lyhyt glit-glit muistuttaa mustajalkatyllin ääntä ja se kuuluu heikkona rantaan murtuvien aaltojen kohinassa.

Luonto on täynnä ihmeitä ja yksi niistä ihmeistä on videolla nähtävä pulmussirrien edestakainen siirtyileminen rannalle työntyvien meren aaltojen rytmissä. Ne juoksevat vesirajassa vuoroin aaltoa pakoon ja vuoroin väistyvän aallon perään poimimaan veden tuomaa ravintoa. Pulmussirrien reagointi- ja kipitysnopeudet, sekä yhteiskoordinaatio ovat hämmästyttäviä.

Ravinto

Pulmussirri syö enimmäkseen erilaisia pikkueläjiä, kuten lieroja, äyriäisiä, nilviäisiä ja hyönteisiä. Sekä aaltojen mukana rannalle ajautuvaa kaikenlaista ravintoa, kuten kalan- ja meduusanjätteitä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Pulmussirri talvehtii kaukana Etelä-Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa, ja kesät se viettää pohjoisella napa-alueella Kanadassa, Grönlannissa ja Venäjällä. Euroopan puoleisella Venäjällä pesii vähintään 17 000 paria.

Lisääntyminen

Pulmussirri ei pesi Suomessa. Tundralla pesiessään pulmussirriemo hautoo neljää munaansa 24 - 27 vrk. Poikaset oppivat lentämään 16 - 18 vrk:n ikäisinä.

Meitä lähinnä pulmussirri pesii ainakin joinakin vuosina Karhusaarilla. Sen pesimäseudut sijaitsevat Huippuvuorilla, Severnaja Zemljalla, Taimyrin niemimaalla, Lenajoen suistossa ja Uuden-Siperian saarilla, sekä Alaskassa, Kanadan arktisilla saarilla ja Grönlannissa.

Muutto

Pulmussirri on keväisin, touko–kesäkuussa Suomessa harvinainen vieras, mutta syysmuutolla heinä–elokuussa tavataan säännöllisesti rannikollamme yksinäisiä lintuja tai pieniä parvia. Pohjoisimmat talvehtijat meitä lähellä tavataan Tanskassa, Jyllannin rannikolla. Mutta yhtä hyvin pulmussirrin voi tavata talvisin Afrikan rannoilta tai Australiasta.

Keväisin pulmussirrejä on meillä vaikeampaa nähdä. Ne lentävät vauhdilla ja korkealla kohti pesimäpaikkojaan ja pohjoista. Syksyllä sen sijaan linnut muuttavat hitaammin ja silloin pulmussirrit viihtyvät matkansa varrelle osuvilla hiekka- ja lieterannoilla.

Pulmussirri levähtää mieluiten hiekkarannoilla, mutta myös kovarantaisilla kallioluodoilla.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat