Kurmitsojen heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurmitsat (Charadriidae).

Kurmitsojen suuri heimo on asuttanut lähes koko maapallon, Antarktiksen aluetta lukuun ottamatta. Kurmitsat ovat pieniä tai keskikokoisia, paksukaulaisia ja typäköitä kahlaajia, joilla on lyhyt, yleensä suora ja paksuhko nokka ja kesäpuvussa luonteenomaiset pää- ja kaulakuvioinnit. Ensimmäinen varvas puuttuu, pää on iso ja silmät ovat suuret. Koivet ovat melko lyhyet.

Ruokaillessaan kurmitsat piipertävät nopeasti eteenpäin ja pysähtyvät aina välillä äkisti kaula ojossa ikään kuin kuulostelemaan. Usein ne myös nykivät hermostuneesti päätään. Sukupuolet voivat olla erilaisia. Useimmat lajit ovat ainakin juhlapuvussaan värikkään kirkkaita.

Äänet ovat usein huilumaisia tai viheltäviä. Kurmitsat viihtyvät hiekkaisilla tai kivikkoisilla rannoilla, niityillä, nummilla ja soilla sekä tuntureilla ja tundralla. Pesä on aina maassa. Kaikki kurmitsat muistuttavat toisiaan tavoiltaan. Pohjoisilla alueilla pesivät kurmitsat ovat muuttolintuja, jotka lentävät jopa 20 000 kilometriä vuodessa talvehtimisalueiden ja pesimäpaikkojen väliä.

Kurmitsojen heimossa on 67 lajia. Suomalaisille tutuimpia kurmitsoja ovat töyhtöhyyppä, kapustarinta, keräkurmitsa, tundrakurmitsa ja tylli - sekä pikkutylli.

Pikkutylli (Charadrius dubius)

"Pikkutylli on varsin huomaamaton lintu ja se turvautuu hyvään suojaväriinsä. Kun sitä häiritään pesällään, lintu juoksee huomaamattomasti kauemmaksi ja nousee vasta sitten siivilleen. Ruokailupuuhissaan pikkutylli kipittelee nopein askelin pitkin kenttää ötököitä etsiessään, pysähtyy välillä ja nokkaisee ja jatkaa taas kiireellä eteenpäin."

Vaikka pikkutylli onkin hieman tylliä pienempi, niin kokoeroa ei ilman vertailua ole mahdollista havaita. Pikkutyllillä on pituutta 15 – 18 cm, siipien kärkiväliä 34 – 48 cm ja painoa 25 – 55 g. Selkeitä pukutuntomerkkejä ovat keltainen silmärengas eli "keltasankaiset silmälasit" ja yksivärinen, tumma nokka.

Kuten tyllilläkin, pikkutyllikoiraan pään ja rinnan musta kuviointi on vahvempaa kuin naaraalla. Pikkutyllit eivät esiinny parvissa.



Pikkutylli. - Kuva Copyright © xulescu_g - Creative Commons.

Tyllin ja pikkutyllin eroavaisuuksia

Tylli ja pikkutylli ovat äkkiä katsoen hyvin samannäköisiä. Erojakin kuitenkin on. Lennossa tylli eroaa helposti pikkutyllistä valkoisen siipijuovansa vuoksi.

Maassa ja läheltä nähden näiden kahden lajin tunnistuksessa yksi ero on sellainen, että tyllillä on punakeltaiset koivet - kun ne pikkutyllillä ovat lihanväriset. Tyllillä on punakeltainen, kärjestä musta nokka - kun pikkutyllillä punakeltaista on vasta aivan nokan tyvessä. Nuorella tyllilläkin nokka on musta, vain tyvestään keltainen. Tyllillä ei ole kapeaa valkoista juovaa mustan otsavyön päällä - kun pikkutylillä sellainen on. Pikkutyllillä on keltainen rengas silmän ympärillä - mutta myös koirastyllillä on pesimäpuvussaan samanlainen keltainen tai punakeltainen silmärengas.

Ruumiinmuodoltaan tylli on pikkutylliä pyylevämpi. Se on myös hieman suurempi, joskin pikkutylli on suhteellisesti hieman pitkäkoipisempi. Pikkutyllin nokka on ohuempi ja terävämpi kuin tyllin nokka.

Pikkutyllin nuoruus- ja talvipuku on samanlainen kuin tyllillä. Siipijuovan puuttuminen on tällöinkin paras tuntomerkki.

Äänet

Pikkutyllin kutsuäni on läpitunkeva piiu, jota se käyttää myös varoittaessaan jatkuvasti toistettuna, kun häiritsijä on lähellä poikasia.

Soidin on rytmikäs, nopeasti toistettu pri-pri-pri-pri muuttuen törämääskymäiseksi ääntelyksi, koiraan lentäessä vaappuen ja syvin siiveniskuin.

Ravinto

Pikkutyllin ravintona ovat maanpinnan pikkueläimet, pääasiassa kovakuoriaiset sekä hyttysen ja kärpäsen toukat. Poikkeuksellisesti kotilot ja pienet äyriäiset.

Pikkutylli. - Kuva Copyright © Thomas Landgren - Creative Commons. I would like to build page of Eurasian dotterel, but I have no images. May I set Your photo to my page? Best regards Jorma Rajaniemi https://www.tunturisusi.com/tunturisudenelainsivut/linnut.html

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa on noin 5 000 pesivää pikkutylliparia.

Pikkutylli suosii ihmisen muokkaamaa ympäristöä, kuten hiekkakuoppia, urheilukenttiä, sorakenttiä, ratapihoja ja kaatopaikkoja, sekä jopa tietyömaita. Se suosii alueita, joilla on matalia lammikoita ja siellä täällä matalaa kasvillisuutta. Lajin alkuperäistä ympäristöä ovat hiekka-, liete- ja sorarannat. Niinpä laji pesiikin harvalukuisena merensaariston hiekkaisilla ja somerikkoisilla luodoilla ja saarilla. Joskus pikkutyllit pesivät myös sisävesien tiiraluodoilla.

Useinkaan pikkutylli ei vaadi suuria vesialueita, vaan pienetkin lammikot riittävät sille.



Pikkutylli, nuori yksilö. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.

Lisääntyminen

Soidinlentoa pikkutylli lentää hitain ja korkein siiveniskuin, joka siivenlyönnillä puolelta toiselle kääntyen ja koko ajan tahdikkaasti äännellen. Jos naapurikoiras ylittää reviirin rajan, ääni muuttuu surisevaksi ja lintu kääntyy siivet yläviistoon koholla, pyrstö levällään tunkeilijaa vastaan ja karkottaa tämän.

Pikkutylli esittää pesimäpaikallaan häirittynä siipirikkoa. Se voi pesiä erityisen soveliailla pesimäpaikoilla, kuten suurissa sorakuopissa, muutaman parin yhdyskuntina. Useimmiten kuitenkin yhdellä paikalla on vain yksi pari.

Pesä on samanlainen kuin tyllillä. Matala, litteillä pikkukivillä, kaarnanpalasilla ja simpukankuorilla reunustettu pesäkuoppa on yleensä hiekalla tai kivikossa, joskus ruohikossa.

Pikkutylli munii pesäänsä touko-kesäkuussa 4 kellanruskeaa, harmaan, ruskean ja mustan kirjailemaa munaa. Kumpikin emo hautoo yhteensä 24 - 26 vrk. Ne myös huolehtivat yhdessä jälkeläisistä, jotka tulevat lentokykyisiksi 21 - 24 vrk:n ikäisinä.

Muutto

Muuttoaikoina pikkutylli on selvästi tylliä vähälukuisempi ja esiintyy yleensä yksittäin tai pareittain.

Ensimmäiset pikkutyllit saapuvat maahamme keväällä hieman ennen huhtikuun puoliväliä, pääjoukkojen seuratessa huhti-toukokuussa.

Syysmuutto käynnistyy vanhoilla linnuilla jo heinäkuun puolivälissä, nuorten muutto päättyy elo-syyskuun vaihteessa. Viimeisiä viivyttelijöitä tavataan vielä syyskuussa ja poikkeuksellisesti vielä lokakuussakin. Pikkutylli talvehtii Välimeren maissa ja Pohjois-Afrikassa, sekä myös trooppisessa Afrikassa asti.



Pikkutylli. - Kuva Copyright © xulescu_g - Creative Commons.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat