Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on pikkukäpylintu.

Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra)

Legendan mukaan käpylintu sai erikoisen ristinokkansa, yrittäessään irrottaa Kristuksen ristin nauloja. Kun Luoja kärsi ristinpuulla ja ihmiset ympärillä pilkkasivat häntä, valtasi käpylinnun sääli, ja se veti orjantappuran piikin Luojan verisestä otsasta. Ja se koetti vetää naulat hänen käsistään ja jaloistaan, ja se veti niin kauan, että sen nokka kääntyi kieroon. Siitä alkaen on käpylinnulla ollut väärä nokka. Ja Luoja palkitsi sen hyvän työn. Sen ruumis ei koskaan mätäne, koskaan siltä ei ruoka metsässä lopu ja pakkanen ei sitä pane. Se saa rakentaa pesänsä talvellakin.

"Pikkukäpylintu on todellinen Pohjolan metsien selviytyjä. Se laatii pesänsä, munii munansa ja ruokkii poikasensa, kun paksu lumivaippa peittää metsät ja pakkanen paukkuu rakennusten nurkissa."

Pikkukäpylintu on voimakasrakenteinen peippo, jolla on suhteellisen kookas pää. Sillä on pituutta 16 – 19 cm, koiras on hieman suurempi - painoa on 30 - 60 grammaa, keskimäärin 40 grammaa. Pyrstö on lyhyt ja selvästi lovipäinen.

Kaikille käpylinnuille tunnusomainen piirre on vahva, tukevan papukaijamainen ristinokka, jossa ylä- ja alanokan kärjet ovat ristikkäin. Vino on kuitenkin vain alanokka, ja se voi olla taipunut joko vasemmalle tai oikealle ylänokkaan nähden. Pikkukäpylinnun ristinokan korkeus on 10 – 12,3 mm, nokan tyvestä mitattuna. Nokka on erinomainen evoluution tuotekehittelyn tulos. Sillä saa halkaistua käpyjen suomut vaivattomasti, minkä jälkeen lintu pääsee kiinni ravintopitoisiin siemeniin. Männyn puumaisen kovien käpyjen aukominen tuottaa kuitenkin pikkukäpylinnulle vaikeuksia, vaikka se syökin myös männyn siemeniä, ollen kuitenkin erikoistunut kuusen käpyihin.

Pikkukäpylintu. - Kuva Copyright © Charles Gates - Creative Commons.

Naaras on harmahtavan kellanvihreä, erityisesti selästä tummanruskein täplin. Yläperä ja rinta ovat puhtaimman kellanvihreät, siivet tummat. Nuori lintu on ruskehtavan harmaanvihreä ja kauttaaltaan juovikas. Syyssulkasadon jälkeen nuoret koiraat ovat oranssinsävyisiä.

Kauniin punainen koiras on kirkkaimman värinen rinnan sivuilta, rinnasta ja yläperästä. Siivet ja pyrstö ovat mustahkot. Pikkukäpylintujen väreissä on suuria, yksilöllisiä vaihteluita.

Äänet

Pikkukäpylintua on hyvin vaikeaa erottaa kutsuäänen perusteella isokäpylinnusta. Pikkukäpylinnun ääni on puhtaampi ja metallisesti soiva glipp-glipp tai kypp-kypp-kypp eli toisin merkiten kip kip kip. Pikkukäpylintujen ruokaillessa voi joskus kuulua hyvin vaimeana tjyk-tjyk.

Laulu on vaihtelevaa ja melodista, ja se sisältää myös kutsuääniä. Pikkukäpylintu laulaa kaikkina vuodenaikoina, sekä laululennossa että puun latvassa istuen.

Nuori pikkukäpylintu.

Ravinto

Käpylinnut ovat erikoistuneet, kuten niiden nimikin kertoo, käpyjen siemeniin. Isokäpylintu on erikoistunut männyn käpyjen siemeniin, kirjosiipikäpylintu lehtikuusen käpyjen siemeniin. Pikkukäpylintu on sopeutunut käyttämään ravinnokseen kuusen siemeniä. Siten sen pääravintona ovat kuusen siemenet, mutta myös muut siemenet, marjat ja hyönteiset. Joskus harvoin käpylintuja voi nähdä myös lintulaudoilla.

Kuusenkäpyjen siementen ja käpylintujen esiintymisen välisen yhteyden selvitti 1930-luvulla Kuopiossa toiminut lintutieteilijä Antti Reinikainen tutkimuksissa, joihin edelleen viitataan ympäri maailmaa. Reinikainen hiihti yhdentoista vuoden ajan aina maaliskuussa pitkin samaa reittiä ja laski käpylinnut, sekä arvioi kuusen- ja männynsiementen saatavuuden. Hyvinä käpyvuosina metsät hänen latunsa molemmin puolin suorastaan raikuivat käpylintujen äänistä, kun taas huonoina käpyvuosina nämä linnut loistivat poissaolollaan.

"Silloin, kun pikkukäpylintuja on paikalla, niitä ei voi olla huomaamatta. Kaikkialla kuusimetsissä viilettää levottomia parvia, jotka iskevät hanakasti käpykruunuihin ja jättävät jälkeensä puiden juurille pudonneet, siemenistä tyhjiksi kalutut kävyt, joissa käpysuomut törröttävät pystyyn taivutettuina. Ruokaillessaan parvi ahertaa hiljaisena, vain heikko rupattelu ja rapsahtelu tai neulasmattoon tömähtävä käpy paljastaa sen olemassaolon. Äkkiä se kuitenkin kohahtaa lentoon ja siirtyy seuraavan kuusen latvukseen."

Levinneisyys ja elinympäristöt

Pikkukäpylintu on yleisin Suomessa pesivistä kolmesta käpylintulajista. Se pesii lähes koko maassa, havumetsärajalle saakka ja siten Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Käpylintujen parimäärä vaihtelee vuosittain jyrkemmin, kuin minkään muiden lintulajien. Huonoina käpyvuosina käpylintuja ei näy mailla halmeilla, mutta kolmen neljän kesän välein ne ovat metsän runsaslukuisimpia lintuja. Suomessa pikkukäpylinnun pesimäkanta vaihtelee kuusen siemensadon mukaan, ollen 50 000 – 400 000 paria.

Viihtyisintä elinympäristöä on taiga eli havumetsät. Pikkukäpylintu saattaa hyvin ruokailla ja pesiäkin myös puhtaassa männikössä, vaikka se mieluiten elääkin siellä, missä tummat kuuset kurottelevat humisten latvuksiaan kohti taivaita.

Lisääntyminen

Ravintotilanteesta johtuen samat linnut saattavat siirtyä edellisvuotisilta asuinsijoiltaan jopa tuhansien kilometrien päähän pesimään. Pikkukäpylinnut hakeutuvat pesimään sinne, missä kuusella on hyvä siemensato. Pikkukäpylinnun pesintä ajoittuu kevättalveen, jolloin kuusen siemenet ovat helposti saatavilla, mutta eivät ole vielä varisseet maahan.

Varhaisen pesinnän vuoksi emo joutuu pitämään poikasensa lämpiminä paukkupakkasillakin. Pesinnän aikana voi olla useita kymmeniä pakkasasteita. Munat ja sittemmin poikaset pitää lämpiminä, emon lämmön ohella, muös pesän hyvä eristys, jonka aineksina käpylinnut käyttävät muun muassa naavamaisia jäkäliä.

Pesä on joko kuusessa tai männyssä, yleensä lähellä latvaa. Aukioiden reunoilla, hieman erillään muista olevat puut ovat pikkukäpylinnun suosiossa. Naaras rakentaa yksin pesän. Sen materiaaleina ovat ohuet oksat, puolukanvarvut, sammal, naava, jäkälä, niini ja juuret. Pesän vuorauksena on kuivaa ruohoa ja joskus villoja ja karvoja.

Naaras pesii helmikuun lopulla tai maalis-huhtikuussa, 2 - 5 valkoista, harvaan sinipunertavien tai punaruskeiden täplien ja pilkkujen kirjomaa munaa. Naaras hautoo 12 - 15 vrk ja koiras ruokkii sitä puuromaisella massalla, joka on muodostunut koiraan kuvussa, osittain sulaneista, kuorituista siemenistä. Emot huolehtivat yhdessä poikasista vielä kolme viikkoa sen jälkeen, kun nämä 17 - 20 vrk:n ikäisinä ovat lähteneet pesästä. Pesässä ollessaan kukin poikasista saa syödäkseen noin 20 000 - 30 000 siementä. Emot oksentavat ravinnon kuvustaan poikasten avoimeen kitaan.

Poikasen nokka on aluksi aivan tavallinen ja vasta noin kuukauden iässä nokan alempi puolisko alkaa kasvaa koukkuun yläpuoliskon sivulle, joko vasemmalle tai oikealle. Tämän jälkeen tarvitaan vielä kaksi viikkoa, ennen kuin nuori käpylintu voi täydellä teholla hankkia oman ruokansa.

Keskikesällä poikasparvet vaeltelevat etelän ja lännen suuntiin.

Muutto

Pesinnän jälkeen touko-kesäkuussa pikkukäpylinnut kiertelevät laajalti etsimässä uusia asuinsijoja, sillä hyvää siemensatoa seuraa yleensä huono. Osa kannasta saattaa siirtyä meren ylitsekin.

Toinen kiertelyhuippu on syys-lokakuussa ja vielä talvellakin pikkukäpylinnut voivat ilmestyä uusille pesimäpaikoille. Eräinä vuosina voi esiintyä myös suuria massavaelluksia, jolloin käpylinnut päätyvät syvälle Keski-Eurooppaan ja jopa Välimeren rantamille.

Hyvinä käpyvuosina on pikkukäpylintuja maassamme läpi talven, kun taas huonoina käpyvuosina ne vaeltavat muualle. Pikkukäpylintu on tyypillinen invaasiolintu.

Käpylintujen vaelluksista on kirjallista tietoa Englannista jo 1200-luvulta. Kun näitä outoja ristinokkia ennen vanhaan ilmaantui parvittain pihoille, sen ennustettiin merkitsevän ruttoa, sotaa ja muuta onnettomuutta.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat