Sirkkujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo sirkut (Emberizidae). Sirkkuihin kuuluu 5 sukua ja 41 lajia. Sirkut muistuttavat peippoja, mutta niillä on tavallisesti pidempi pyrstö ja ruumiinmuoto on pitkänomaisempi.

Sirkut ovat pieniä, siemeniä syöviä lintuja. Niillä on tukeva, kekomainen nokka, leveähköt siivet ja melko pitkä, lovipäinen pyrstö. Koivet ja varpaat ovat voimakkaat ja varpaissa on terävät kynnet.

Sukupuolet ovat tavallisesti eriväriset ja koiraat naaraita värikkäämpiä. Puvuissa esiintyy melkoisesti yksilöllistä vaihtelua ja samaten iän ja vuodenajan aiheuttamaa erinäköisyyttä.

Kullakin lajilla on oma, tunnusomainen ja usein tiksahtava kutsuäänensä. Laulu on melko lyhyt ja iskevä, suruvoittoinen säe. Sirkut ovat seurallisia lintuja ja ne liikkuvat pesimäajan ulkopuolella parvissa. Yksi sirkkujen heimon lajeista on peltosirkku.

Peltosirkku (Emberiza hortulana)

"Usein kauniilta, elokuiselta tähtitaivaalta voi kuulla kuin veteen putoavien pisaroiden aiheuttamaa näpsähtelyä - harvakseltaan, 3 - 5 kertaa yhden linnun ylilennon aikana. Siellä ovat peltosirkut matkallaan kohti Lähi-Itää ja Pohjois-Afrikkaa. Meidän näkökulmastamme ne viettävät kolme neljäsosaa elämästään vierailla mailla."

Peltosirkun tieteellinen nimi hortulana tulee latinankielisestä sanasta hortulus, joka tarkoittaa pientä puutarhaa. Ilmeisesti Välimeren ympäristössä, missä laji on nimetty, peltosirkut levähtävät muuttomatkoillaan ihmisten puutarhoissa. Suomessa peltosirkku sen sijaan on nimensä mukaisesti tunnusomainen peltoalueiden asukki. Maassamme pesivät peltosirkut karttavat pesiessään ihmisten puutarhoja ja pysyvät ihmisistä erillään.

Peltosirkku on omalla hillityllä tavallaan varsin korea ja kaunis lintu. Hieman keltasirkkua pienemmällä peltosirkulla on pituutta 16 – 17 senttimetriä ja painoa 23 – 26 grammaa. Koiras on hieman kookkaampi. Sillä on vihertävänharmaa eli homeenvihreäksikin mainittu pää, keltainen viiksijuova ja harmahtavasta oliivinväriseen vivahtava poikkivyö rinnassa eli rintavyö. Kurkku on vaaleankeltainen ja vatsa vaalean ruosteenruskea.

Koiraan selkä on ruskea ja juovikas, samoin yläperä. Pyrstö on mustanruskea ja reunasulat ovat osittain valkeat. Silmää ympäröi vaalea, kellertävä silmärengas, jonka sanotaan tekevän sen ilmeestä pöllästyneen näköisen. Nokka on vaaleanpunertava ja koivet ovat ruskehtavanpunaiset.

Naaraalla päälaki on hieman ruskeampi kuin koiraalla ja selvästi viiruinen. Viiksijuova on tumma ja rinta hennosti viiruinen.

Koiras on syksyllä himmeämpi kuin keväällä ja sen päälaki on viiruinen; sukupuolen määritys ei tällöin ole aina mahdollista.

Nuori lintu on tavallisesti ruskeankirjava ja viiruinen, mutta tunnistettavissa kuitenkin peltosirkuksi lähinnä silmärenkaan ja nokan avulla.

Keltasirkulla ja peltosirkulla on paljon yhteistä, mutta keltasirkku on kuitenkin suurimmaksi osaksi paikkalintu. Keltasirkku tulee toimeen jopa - 40 C-asteen pakkasessa, kun taas peltosirkku ei kestä alle -15 C-asteen pakkasta. Toisaalta, keltasirkku menehtyy, jos lämpötila nousee pitkäksi ajaksi yli +35 C-asteen, kun taas peltosirkku kestää vielä viisi astetta korkeampaa lämpötilaa. Vaikka lajit ovat hyvin toistensa näköisiä, niiden fysiologiset sopeutumat ovat näin selvästi erilaisia.

Heleää, kirkasta ja pehmeää - oudon viehättävän sointuvaa

Kutsuäänenä peltosirkulla on heleä, nouseva ja kuin leikaten loppuva hia. Tämän jälkeen kuullaan usein pehmeinä ty tai blyp. Näitä samoja ääniä voi kuulla myös syksyisin öiseltä taivaalta, peltosirkkujen ollessa syysmuutolla.

Laulu on oudon viehättävän sointuvaa, kirkasta ja hyvin tunnusomaisena soivaa, svi svi svi svi dry dry dry dry tai dry dry dry sia sia. Laulussa on yksilöllisiä eroja, mutta jälkimmäinen osa on aina edellistä matalampi.

Koiras laulaa langalla tai tolpan päässä. Välillä se lentää matala-aaltoisesti kehää ja jokaisella siivenlyönnillään se näpäyttää pyrstönsä levälleen paljastaen sen valkeat reunat.

Ravinto

Peltosirkku käyttää sekä eläin- että kasviravintoa. Aikuiset linnut ovat enimmäkseen siementen syöjiä, vaikkakin ne syövät myös hyönteisiä, toukkia ja matoja, mutta poikasiaan ne ruokkivat hyönteisillä ja niiden toukilla.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Peltosirkku elää koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta, mutta on taantunut erittäin voimakkaasti, 99 prosenttia 30 vuodessa (2019), ja se voi hävitä 30 vuoden kuluessa. Suomessa on jäljellä noin 4 000 reviiriä. Peltosirkkujen vähenemisen syitä on monia, mutta yksi niistä on Välimeren maissa tapahtuva laiton pyynti. Siellä peltosirkkuja pidetään erityisherkkuna.

Peltosirkku on ennen kaikkea maaseudun ja isojen lakeuksien lintu. Peltosirkku viihtyy pelloilla ja peltojen metsäsaarekkeissa, sekä pellonlaitojen metsiköissä ja vanhojen lehtipuiden ja pensaikkojen pirstomilla laidunniityillä - kuten myös kartanoiden puukujanteilla. Se on suurten viljelysmaiden ja niittyjen laji, mutta voi pesiä pienehköjenkin peltojen turvin.

"Tunnettu lintutieteilijämme Ivar Hortling (19. maaliskuuta 1876 Oulu – 13. helmikuuta 1946 Helsinki) kuvaili 1930-luvulla peltosirkun pesimäympäristöä seuraavasti: Peltosirkun nimeen liittyy mielikuvituksessani aina aaltoileva, heilimöivä ruispelto, joka levittää tuoksuaan, ja sen lähellä kuiva, pensaita ja ruohoja kasvava kukkatuoksuinen kivikkomäki ja kaiken yllä paahtava keskikesän aurinko. Samalla olen näkevinäni pientareilla leppäpensaita, metsänlaidan rinteessä hiekkakuopan ja notkossa olevaan torppaan johtavan polun."

Lisääntyminen

Peltosirkku pesii avoimilla, laajoilla peltoalueilla ja niiden laitamilla. Peltosirkuilla esiintyy taipumusta muodostaa yhdyskuntia, useiden koiraiden laulaessa kuuloetäisyydellä toisiinsa nähden. Etelä- ja Länsi-Suomen viljavainioilla kerääntyykin useita pareja toistensa lähinaapuruuteen.

Hyvin kätketyn pesän rakentaa naaras maahan, heinikkoon tai pensaikkoon. Se on kuivista korsista tehty maljamainen kuppi, jonka vuorauksena ovat juurikuidut, jouhet ja eläinten karvat.

Naaras munii touko-kesäkuun vaihteen tienoilla 4 - 6 munaa, joita se hautoo 11 - 15 vrk. Poikasia ruokkivat molemmat emot hyönteisillä. Pesänsä poikaset jättävät lentokyvyttöminä 10 - 12 päivän ikäisinä ja oppivat lentämään muutaman päivän, eli noin 4 päivän päästä. Emot ruokkivat niitä kolmiviikkoisiksi. Yksi pesye vuodessa.

Muutto

Peltosirkku on yömuuttaja. Keväällä peltosirkut palaavat pesimäpaikoilleen huhti-toukokuussa, koiraat keskimäärin 5 - 6 päivää naaraita aiemmin. Muuttokausi päättyy vasta toukokuun lopulla.

Syysmuutto alkaa elokuussa ja suuntautuu kohti peltosirkun talvehtimisalueita, Lähi-Itää ja Pohjois-Afrikkaa. Viimeiset peltosirkut tavataan maassamme tavallisesti syyskuun alkupuolella, joskus vielä lokakuussakin.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös