Pajusirkku. - Kuva yllä Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Sirkut ovat pieniä, siemeniä syöviä lintuja. Niillä on tukeva, kekomainen nokka, leveähköt siivet ja melko pitkä, lovipäinen pyrstö. Koivet ja varpaat ovat voimakkaat ja varpaissa on terävät kynnet.
Sukupuolet ovat tavallisesti eriväriset ja koiraat naaraita värikkäämpiä. Puvuissa esiintyy melkoisesti yksilöllistä vaihtelua ja samaten iän ja vuodenajan aiheuttamaa erinäköisyyttä.
Kullakin lajilla on oma, tunnusomainen ja usein tiksahtava kutsuäänensä. Laulu on melko lyhyt ja iskevä, suruvoittoinen säe. Sirkut ovat seurallisia lintuja ja ne liikkuvat pesimäajan ulkopuolella parvissa. Yksi sirkkujen heimon lajeista on pajusirkku.
Pajusirkulla on pituutta 14 – 16 cm ja painoa 18 – 20 grammaa. Koiras on hieman suurempi, kuin naaras. Koiraalla on juhlapuvussa musta pää, kurkku ja rinnan yläosa, selvä valkoinen viiksijuova sekä valkoinen kaularengas. Sen selkäpuoli on ruskea ja tummaviiruinen, vatsa sen sijaan likaisen valkoinen ja kupeet juovikkaat. Uloimmat pyrstösulat ovat valkoiset.
Syksyllä ja talvella koiras muistuttaa naarasta. Pää sekä kurkku ovat usein mustansekaiset ja valkoisesta kauluksesta on yleensä jonkin verran näkyvissä.
Naaras ja nuori lintu ovat kauttaaltaan ruosteenruskean kirjavia ja viiruisia, vain vatsapuoli on valkoinen. Poskilla on vaalean kehyksen ympäröimä laikku.
Vaatimattoman näköisen pajusirkkunaaraan voi sekoittaa eräisiin muihin sirkkulajeihin ja toisaalta moniin ruskeisiin, juovikkaisiin pikkulintuihin, kuten kirvisiin. Kutsuääni ja elinympäristö antavat kuitenkin viitteitä lajista.
Pajusirkulla ei ole koskaan selvää silmärengasta, mikä auttaa erottamaan tunnistuksessa pikkusirkusta, jolla sellainen on. Vaikka pajusirkku on keltasirkun tapaan siro ja pitkäpyrstöinen, on sillä myös omat erityispiirteensä. Sen yläperä on harmaa eikä sen puvussa ole lainkaan keltaista sävyä.
Pajusirkun lento on hieman nykivää ja hyppivää, mutta melko suoraviivaista.
Pajusirkun laulusäe on yksilöllinen, yksitoikkoinen, koruton ja hidas, kuten useinkin: tsri tsritsryi tsri-si. Sen voi merkitä myös näin: tsiri tsiri tsi, tsiri tsiri tsy. Keväällä voi usein nähdä koiraan laulamassa pensaan latvassa tai järviruo'on latvassa. Tätä sirkuttelua ja livertelyä voi jatkua tuntikausia.
Pajusirkku. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.
Syyspuolella pajusirkut siirtyvät kasviravintoon, joka koostuu monien kosteikkokasvien siemenistä.
Sirkkujen heimo
Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo sirkut (Emberizidae). Sirkkuihin kuuluu 5 sukua ja 41 lajia. Sirkut muistuttavat peippoja, mutta niillä on tavallisesti pidempi pyrstö ja ruumiinmuoto on pitkänomaisempi.Sirkut ovat pieniä, siemeniä syöviä lintuja. Niillä on tukeva, kekomainen nokka, leveähköt siivet ja melko pitkä, lovipäinen pyrstö. Koivet ja varpaat ovat voimakkaat ja varpaissa on terävät kynnet.
Sukupuolet ovat tavallisesti eriväriset ja koiraat naaraita värikkäämpiä. Puvuissa esiintyy melkoisesti yksilöllistä vaihtelua ja samaten iän ja vuodenajan aiheuttamaa erinäköisyyttä.
Kullakin lajilla on oma, tunnusomainen ja usein tiksahtava kutsuäänensä. Laulu on melko lyhyt ja iskevä, suruvoittoinen säe. Sirkut ovat seurallisia lintuja ja ne liikkuvat pesimäajan ulkopuolella parvissa. Yksi sirkkujen heimon lajeista on pajusirkku.
Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus)
"Pajusirkku on monin paikoin ruovikkojemme, pajukoittemme ja pensaikkoniittyjemme runsaimpia lintulajeja. Nämä paikat soivat pajusirkun laulua aamuin illoin huhtikuun alusta vapun tienoille, mutta sen jälkeen koiraiden näkee seurailevan pesää rakentavaa puolisoaan ääneti."
Pajusirkun tieteellisen nimen synonyymi on Emberiza schoeniclus.Pajusirkulla on pituutta 14 – 16 cm ja painoa 18 – 20 grammaa. Koiras on hieman suurempi, kuin naaras. Koiraalla on juhlapuvussa musta pää, kurkku ja rinnan yläosa, selvä valkoinen viiksijuova sekä valkoinen kaularengas. Sen selkäpuoli on ruskea ja tummaviiruinen, vatsa sen sijaan likaisen valkoinen ja kupeet juovikkaat. Uloimmat pyrstösulat ovat valkoiset.
Syksyllä ja talvella koiras muistuttaa naarasta. Pää sekä kurkku ovat usein mustansekaiset ja valkoisesta kauluksesta on yleensä jonkin verran näkyvissä.
Naaras ja nuori lintu ovat kauttaaltaan ruosteenruskean kirjavia ja viiruisia, vain vatsapuoli on valkoinen. Poskilla on vaalean kehyksen ympäröimä laikku.
Vaatimattoman näköisen pajusirkkunaaraan voi sekoittaa eräisiin muihin sirkkulajeihin ja toisaalta moniin ruskeisiin, juovikkaisiin pikkulintuihin, kuten kirvisiin. Kutsuääni ja elinympäristö antavat kuitenkin viitteitä lajista.
Pajusirkulla ei ole koskaan selvää silmärengasta, mikä auttaa erottamaan tunnistuksessa pikkusirkusta, jolla sellainen on. Vaikka pajusirkku on keltasirkun tapaan siro ja pitkäpyrstöinen, on sillä myös omat erityispiirteensä. Sen yläperä on harmaa eikä sen puvussa ole lainkaan keltaista sävyä.
Pajusirkun lento on hieman nykivää ja hyppivää, mutta melko suoraviivaista.
Korutonta sirkutusta
Pajusirkun kutsuääni on luonteenomainen, ohut, kirkas stjii tai tsijie ja särähtävä, epäpuhdas btsy eli samea ja karhea dsy, jota kuulee syksyn lentoäänenä.Pajusirkun laulusäe on yksilöllinen, yksitoikkoinen, koruton ja hidas, kuten useinkin: tsri tsritsryi tsri-si. Sen voi merkitä myös näin: tsiri tsiri tsi, tsiri tsiri tsy. Keväällä voi usein nähdä koiraan laulamassa pensaan latvassa tai järviruo'on latvassa. Tätä sirkuttelua ja livertelyä voi jatkua tuntikausia.
Pajusirkku. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.
Ravinto
Kesällä pajusirkun ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, joilla ne ruokkivat myös poikasensa. Tärkeä osa keskikesän ravinnosta ovat päivänkorennot.Syyspuolella pajusirkut siirtyvät kasviravintoon, joka koostuu monien kosteikkokasvien siemenistä.
Pajusirkku, koiras. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa laji pesii yleisenä koko maassa, ja pajusirkkupareja on noin 300 000.Nimensä mukaisesti pajusirkku viihtyy ainakin pajukoissa. Pajusirkku on kosteikkojen, ruovikoitten ja pensaikkoisten, suoperäisten maiden lintu, joka esiintyy koko maassa, myös Tunturi-Lapin soilla. Sen kannat ovat tiheitä Pohjois-Suomessa. Siellä pajusirkku viihtyy pajukkoisilla soilla, Pohjanlahden katajikkoisilla saarilla ja pelto-ojien varsilla. Runsaimmillaan kanta on Lapissa, missä asuinpaikoiksi kelpaavat rämeiden ja avosoiden pajua ja vaivaiskoivua kasvavat reunat.
Pajusirkku, naaras. - Kuva Copyright © caroline legg - Creative Commons.
Lisääntyminen
Koiras saapuu keväällä reviirille ensimmäisenä ja sitä seuraa naaras, joka kuitenkin määrää pesäpaikan. Pajusirkku lähtee pesästään kulkijan paikalle osuessa vasta aivan viime tingassa ja heittäytyy siipirikoksi kahlaajien tavoin, houkutellen tunkeilijaa pois pesän läheltä.Pesä on märässä paikassa hyvin kätkössä maassa, kasvillisuuden suojassa. Joskus se voi olla myös pensaassa. Naaras yksin rakentaa pesämaljan karkeista korsista ja vuoraa sen sisältä hennommilla korsilla, eläinten karvoilla ja höyhenillä.
Pesämaljaansa naaras pyöräyttää toukokuussa, Lapissa touko-kesäkuun vaihteessa 5 - 6 munaa, joita molemmat emot hautovat 12 - 14 vrk. Poikaset viipyvät pesässä 12 - 13 päivää ja jättävät pesän, ennen kuin niillä on täysi lentotaito. Osa naaraista munii toisen pesyeen kesä-heinäkuussa. Kun naaras aloittaa tavalliseen tapaan toisen pesyeen hautomisen, jäävät ensimmäisen pesyeen poikaset koiraan vastuulle.
Pajusirkku, koiras. - Kuva Copyright © ianpreston - Creative Commons.
Muutto
Pajusirkun kevätmuutto tapahtuu maaliskuun alkupuolelta toukokuun puoliväliin saakka. Ensimmäiset yksilöt saapuvat Etelä-Suomen ruovikoihin, kun lumi vielä kattaa maata. Muutto tapahtuu päivä- ja yöaikaan. Kokeneet lintuharrastajat poimivat taivaalla matkaavat pajusirkut havaintoihinsa kutsuäänien avulla. Keväisen päämuuton aikana pajusirkkuja voi nähdä peltojen tulvalammikoilla.Syysmuutto käynnistyy hieman ennen syyskuun puoliväliä, huipentuu syyskuun lopulla ja päättyy lokakuussa. Pajusirkku talvehtii Keski-Euroopassa ja Välimeren maissa. Pieni määrä pajusirkkuja talvehtii joka vuosi ja erityisesti leutoina talvina, pieninä parvina Etelä-Suomen laajoissa ruovikoissa, joista ne saavat siemeniä syödäkseen.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Sirkut