Ranskalainen operetti
Operetti on ranskaksi opérette ja italiaksi operetta, mikä tarkoittaa pientä oopperaa. Se on orkesterisäesteinen, oopperaa kevyemmän musiikkidramatiikan muoto, jossa on laulua, tanssia ja myös puhuttuja dialogeja. Operetissa puhutaankin, oopperassa ei. Se on yksinkertaisimmin ilmaisten musiikkia ja puhetta sisältävä laulunäytelmä. Samalla se on koomisen oopperankin laji. Taiteenlajina operetti on haasteellinen, sillä se vaatii esiintyjältä oopperalaulun hallitsemisen lisäksi myös näyttelijän ja tanssijan taitoja.Operetin kukoistusaika kesti 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Operetin klassisia keskuspaikkoja olivat Pariisi ja Wien, mutta suosionsa siivittämänä se levisi pian muuallekin.
Operetin, pienen oopperan, historiallisena perustana on 1600-luvun lopulta periytyvä koominen ooppera.
Ensimmäiset operettisäveltäjät olivat ranskalainen Louis-Auguste Florimond Ronger (1825 - 1892), joka käytti säveltäjänimeä Hervé ja saksalainen, Ranskassa uransa tehnyt Jacques Offenbach (1819 - 1880). Heidän eräiden 1850-luvulla säveltämiensä näyttämömusiikin teoston laji oli 1-näytöksinen musiquette, joka oli sisällöltään terävän satiirista ja uskallettua.
Ranskalainen operetti oli ja on usein satiirinen ja parodioi vakavia oopperoita. Offenbachin ja yleensä tuonaikaisten ranskalaisten operettien teksti parodioi usein terävästikin Napoleon III:n ajan pariisilaisia seurapiirejä, samoin kuin myös grand opéran tyylisiä "suuria" oopperoita.
Operetit olivat tulvillaan vuolaita melodioita ja tanssirytmejä, galoppia, katrillia sekä etenkin cancania. Oma osuutensa Offenbachin operettien menestykseen oli mainioilla tekstinkirjoittajilla.
Jacques Offenbachin merkittävin seuraaja oli ranskalainen ooppera-, operetti- ja balettisäveltäjä Alexandre Charles Lecocq (1832 – 1918). Hän saavutti huomattavaa menestystä 1870-luvulla ja 1880-luvun alussa, ennen kuin 1800-luvun lopun uudet musiikin tuulet tekivät hänen sävellystyylistään vähemmän suosittua.
Muita merkittäviä ajan ranskalaisia ooppera- ja operettisäveltäjiä olivat Edmond Audran (1840 - 1901) ja Robert Blanquette (1848 - 1903).
Wieniläisoperetti
1860-luvulla sai alkunsa wieniläinen operetti, jolle leimaa-antavia ovat romantiikka ja melodisuus, elämänilo ja valssirytmit. Wieniläisoperetissa ovat parodiset ja satiiriset ainekset vähäisempiä, kuin ranskalaisessa, lyyrisyys ja tunteikkuus sitten sitäkin voimakkaampia. Wieniläisoperetin juuret ovat koomisessa, saksalaisessa laulunäytelmässä. Wieniläisoperetin syntymiseen vaikuttivat kuitenkin osaltaan myös Offenbachin operettien esitykset. Offenbachin Wienissä saama huikea menestys innoitti itävaltalaisia luomaan oman operettityyppinsä.Wienläisoperetin ensimmäinen menestys oli Franz von Suppèn (1819 - 1895) Die schöne Galathée (Kaunis Galathea, 1865). Wieniläisoperetin tärkeimpiä edustajia ja säveltäjiä oli, wieniläisoperetin "ensimmäiseen sukupolveen" kuulunut itävaltalainen Johann Strauss nuorempi (1825 - 1899), joka sävelsi muun laajan tuotantonsa ohella 16 operettia.
Muita suuria Wienin operettisäveltäjiä olivat itävaltalainen Carl Millöcker (1842 - 1899), ja itävaltalainen Carl Zeller (1842 - 1898). Todellinen operetin jättiläinen oli 1900-luvun alkupuolella operettinsa säveltänyt, wieniläisoperetin "toiseen sukupolveen" kuulunut itävaltalais-unkarilainen Franz Lehár (1870 - 1948), joka sävelsi noin 30 operettia. Niistä menestynein ja kuuluisin on Iloinen leski.
Opereteistaankin tunnetaan myös säveltäjät, itävaltalainen Oscar Straus (1870 - 1954), itävaltalainen Edmund Eysler (1874 - 1949), unkarilainen Emmerich Kálmán (1882 - 1953), itävaltalainen Leo Fall (1873 - 1925) ja itävaltalainen Robert Stolz (1880 - 1975). Heidän rinnallaan ja jälkeensä vaikuttivat monet suuret operettisäveltäjät, joihin kuului mm. unkarilainen Paul Abraham (1892 - 1960).
Saksan, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen operetti
Saksan operetti oli laadultaan edellisiä keveämpää ja se perustui musiikiltaan paljolti marssirytmeihin ja iskelmällisyyteen. Isossa-Britanniassa kehittyi 1800-luvun lopulla musiikkikomedia, joka sittemmin vaikutti paljon musikaalin kehittymiseen. Yhdysvalloissa operetti kehittyi Jerome Kernin (1885 - 1945) ja George Gershwinin (1898 - 1937) myötä, elokuvan rinnalla musikaaliksi, mikä samalla ennen pitkää vaikutti klassisen operetin syrjäytymiseen.Franz Lehárin kuollessa kesällä 1948 päättyi kokonainen aikakausi. Operettien kulta-aika oli ohi ja musikaalit valloittivat niiden paikan.
Operetti Suomessa
Operetteja esitettiin Suomessa ruotsin kielellä 1900-luvun alkuun saakka. Suomenkieliselle yleisölle operettiaika alkoi Suomen itsenäistymisen ja Suomen Oopperan (Suomen Kansallisoopperan) toiminnan vakiintumisen jälkeen. Operetin kulta-aika Suomessa oli 1920-1930-luvuilla.Vuonna 1959 teatterineuvos Hilkka Kinnunen perusti Helsingin Operettiteatterin, jossa esitettiin operetin lisäksi muun muassa musikaaleja ja suomalaisia laulunäytelmiä. Helsingin operettiteatteri oli toiminnassa vuosina 1959-1996. Vuonna 2008 Suomessa tapahtui ikään kuin operetin uusi tuleminen, kun operetti teki paluun Suomen Kansallisoopperaan Franz Lehárin operetilla Iloinen leski.
Lähteet:
*Otavan musiikkitieto, toim. Keijo Virtamo - Otava
*Facta tietosanakirja - WSOY
*Spectrum, Tietokeskus - WSOY
*Helsingin Konservatorio
*Juhani Koivisto: Kaikkien aikojen operettisäveltäjä Franz Lehár
*Suomen Oopperaryhmät
*Savoy-teatteri
*Teatterikärpäsen puraisuja
*Sara Sainio: Kiinnostaako operetti? Nuoret aikuiset Suomen operettikentällä
