Uikkujen heimo

Lintujen lahkossa uikkulinnut (Podicipediformes) on heimo uikut (Podicipedidae). Heimon lajeista silkkiuikku, härkälintu, pikku-uikku ja mustakurkku-uikku pesivät Suomessa. Mustakaulauikku on alueellamme harvinainen vieras.

Uikut ovat pienempiä kuin kuikat, ja niillä on typäkämpi ruumiinrakenne. Suurimmillaan uikut ovat sinisorsan kokoisia, useimmat lajit ovat selvästi pienempiä ja pienimmät vain vähän kottaraista isompia. Uikuilla on kuikkien tavoin ruumiin takaosassa sijaitsevat jalat, joiden varpaissa on kussakin oma liuskaräpylänsä. Niillä on terävä nokka ja olematon pyrstö.

Uikut elävät vedessä, uivat ja sukeltavat taitavasti. Ne eivät mielellään nouse siivilleen, eivätkä liiku juuri koskaan maalla.

Lennossa erottuu suhteellisen pitkä kaula, jota uikut roikottavat alaspäin, mikä tekee niistä kyttyräselkäisten näköisiä.

Monilla uikkujen lajeilla on kesäpuvussaan erilaisia töyhtömäisiä koristeita päässään. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

"Piileskelynsä vuoksi mustakurkku-uikku jää monelle luonnontarkkailijalle melko vieraaksi. Se on kauneimpia vesilintujamme. Luonteeltaan se on rauhallinen ja ihmistä kohtaan peloton."

Mustakurkku-uikulla on pituutta 31 – 38 cm ja painoa 400 – 720 g. Sen siipien kärkiväli on 46 - 55 cm. Se on soma, silkkiuikkua selvästi pienempi uikku. Juhlapukuisella mustakurkku-uikulla on poskia peittävät tuuheat, hohtavanmustat "partaviuhkat" ja kaksi ohimoille kaartuvaa kullankeltaista koristetöyhtöä eli korvatupsua. Pään värikkyyttä korostavat punaiset silmät, joiden kulmasta lähtee vielä punainen juova kohti nokkaa.

Kaula ja kyljet ovat ruosteenpunaiset, selkä mustanruskea ja vatsapuoli hohtavan valkea. Koivet ovat harmaat, nokka on musta ja kärjestään valkea. Talvella nokka on vaaleampi.

Talvipuvussa töyhdöt puuttuvat ja lintu on päältä musta ja alta silkinvalkea. Nuori lintu on vanhan talvipukuisen kaltainen, mutta hivenen ruskeampi ja sen kaulan sivut ovat epäselvästi ruskealaikkuiset.

Mustakurkku-uikku ui melko korkealla ja tekee palleromaisen vaikutuksen. Hätyytettynä mustakurkku-uikku päästää varoitusäänen ja sukeltaa tai painuu kaulaansa myöten pinnan alle. Mustakurkku-uikku on hyvin taitava sukeltaja. Se sukeltelee 150 - 200 metrin matkoja ja kykenee pysyttelemään veden alla kolme minuuttia.

Lennossa näkyy valkea siipipeili.

Porsasmaisia kiljaisuja

Pikku-uikkumaisen liverryksen lisäksi mustakurkku-uikulla on monia erilaisia ääniä, nousevia ja laskevia trillisointuja. Pesimäaikaan tavallisin ääni on koiraan soinnukas ja väräjävä y-yrrrr. Mustakurkku-uikku ääntelee myös öisin. Silloin saattaa kuulla porsasmaisia kiljaisuja: ryit ryit.

Ravinto

Ravintona mustakurkku-uikulla ovat pikkukalat 10 cm pituisiin asti, kalanpoikaset, hyönteiset, etanat ja äyriäiset.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa mustakurkku-uikku on vähälukuinen mutta suhteellisen yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja pesii sekä järvi- että merialueella. Pesimäkantamme on noin 4 000 paria.

Pieninä yhdyskuntina tai yksittäisparein elävää mustakurkku-uikkua tavataan ruohostoisissa lammissa, ravinnerikkaissa, osittain umpeen kasvaneissa järvissä ja merenlahdissa. Mustakurkku-uikku voi myös esiintyä pienillä metsäjärvillä sekä saaristossa.

Lisääntyminen

Mustakurkku-uikku esiintyy ja pesii yleensä pareittain rajatuilla reviireillä, mutta voi muodostaa suotuisissa olosuhteissa tiheitä kerääntymiä. Nämä esiintyvät usein naurulokkien yhdyskuntien yhteydessä, missä uikut voivat käyttää naurulokkien tarjoamaa suojaa pesänryöstäjiä vastaan. Meriveden pinnan korkeusvaihtelut tuhoavat usein uikkujen pesiä.

Soidinmenoissa pari suorittaa oman muunnelmansa uikkujen "pingviinitanssista", jossa koiras ja naaras kohoavat rinta rintaa vasten veden pinnalla pystyasentoon. Soidinääni kantautuu helmeilevänä: bibibibibi.

Emot rakentavat matalaan veteen korsista ja mätänevistä kasveista yhdessä, kelluvan ja vesikasvillisuuden kätköihin piiloutuvan pesän. Se on kiinnitetty ruokoihin, osmankäämeihin ja muihin kasveihin. Naaras munii pesään touko-kesäkuussa 4 - 5 vaaleaa munaa, joita molemmat emot hautovat 22 - 25 vrk. Haudonnan keskeytyessä yksilö peittää pesäaineksilla munat, jotka tämän vuoksi menettävät valkoisen, vihertävänsävyisen värinsä, muuttuen ruskehtaviksi.

Kuoriutumisensa jälkeen poikaset viettävät pesässä muutamia päiviä, minkä jälkeen emot kuljettavat niitä selässään. Ensimmäisinä elinviikkoinaan poikaset palaavat usein pesään lepäämään. Loppukesän aikana kaikki, sekä vanhat että nuoret mustakurkku-uikut poistuvat pesimäpaikalta.

Muutto

Keväin ja syksyin nähdään usein mustakurkku-uikkuja rannikoilla, missä ne voivat oleskella kaukanakin merellä. Mustakurkku-uikku muuttaa usein hyvin matalalla, aaltojen tuntumassa, lentäen nopein siiveniskuin.

Ensimmäiset mustakurkku-uikut saapuvat maahamme huhtikuun loppupuolella, pääjoukot vasta toukokuun alussa.

Pesinnän jälkeen mustakurkku-uikut poistuvat maastamme hyvin varhain, jo heinäkuun lopulta alkaen. Ne muuttavat talvehtimisalueilleen Keski- ja Etelä-Eurooppaan, sekä Länsi-Euroopan rannikoille aina Norjaa myöten. Yksittäisiä viivyttelijöitä tavataan maassamme vielä lokakuussa ja joskus talvellakin.

Mustakurkku-uikku on lähinnä yömuuttaja, kuten uikut yleensäkin.

Mustakurkku-uikku. - Kuva Copyright © Scott Heron - Creative Commons.

Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat