Vanhat vaeltajat -lohiveistos

Muhoksen torilla on Oskari Jauhiaisen, palan paikallishistoriaa kertova lohiveistos Vanhat Vaeltajat.

Vuonna 1984 Muhoksen torille pystytettiin professori Oskari Jauhiaisen suunnittelema patsas Vanhat vaeltajat. Pääasiassa hankkeesta vastasi kunta, mutta pöytäkirjat kertovat, että aloite tämän kotiseutuaiheisen patsaan saamiseksi paikkakunnalle oli tullut kotiseutuyhdistykseltä.

Lohenkalastusta Muhoksella

Muhoksella kalastusta on harjoitettu sekä Muhosjoesta että Oulujoesta, mutta arvokalaa, siikaa ja lohta, on ollut ennen joen valjastamista vain Oulujoessa.

Lohenkalastuksessa on Muhoksellakin käytetty ikivanhaa keinoa, padolla pyyntiä. Muhoksella oli kuitenkin vain yksi tällainen pato. Viimeinen pato ennen joen valjastamista oli ns. Muhospato Laitasaaressa, Korivaaran alapuolella. Apajapaikkoja oli neljä.

Vaikka muhoslaisten on joskus väitetty kalastaneen 15 000 kg lohta vuosittain, saaliit jäivät todellisuudessa paljon pienemmiksi. Esimerkiksi vuonna 1914 muhoslaiset saivat viranomaisten tietojen mukaan lohta 2 400 kg, siikaa 450 kg ja taimenta 1 200 kg. Kalastajia oli tällöin yhdellä padolla ja kolmella apajalla 16.

Tietenkin tässä tarkastelussa on otettava huomioon se, etteivät kalamiehet koskaan kerro saamistaan saaliista aivan totuudenmukaisesti. - (Muhoksen kunnan historia 1865 - 1995)



Iivo (vas.), Boris ja ennätyslohi Muhoksella vuonna 1928. Poikien isä, Homa Kotkansalo, sai Oulujoesta nuottaansa 32,6 kilon painoisen lohen. Kuvaaja Martti Kesäniemi 1928. Kuva Museovirasto.

Kuka omisti Oulujoen lohet?

"Suuri Oulujoen Lohenpyynti-Yhtiö, joka on saanut alkunsa jo 1600-luvun alussa, omistaa koko tämän suurenmoisen kalahomman, molemmat Oulujoen padot ja kaikki Oulujoen lohet, vielä taimenet ja siiat sekä niiden pyytämisen. Pikkuriikkinen vasta kuoriutunut lohenpoikanenkin, joka yläjuoksulla piileskelee, on yhtiölle säädetty. Yhtiö onkin tavattoman laaja. Siihen kuuluu kaikkiaan 80— 90 kalastusmanttaalia ja kussakin manttaalissa on 24 vero-osuutta.

Osakkaina on vanhoja taloja aina Oulun-Salosta asti, Kiviniemestä, Oulunsuusta, Korvenkylästä ja Muhoksen alapäästä. Muhoksen pyhänsivulaiset ja utajärveläiset ovat joutuneet pyynnistä osattomiksi, kun eivät aikoinaan "hoksanneet kattoa eteensä".

Yhtiön palkkaamina hoitaa kymmenmiehinen pyyntijoukko kummankin padon kalastusta — toinen Merikosken, toinen Muhoksen — kokee pyydykset, kantaa kalat aittoihin ja hoitaa padot — Muhoksen padossa pitää kerran viikossa vaihtaa verkot.

Joku miehistä on kalaisäntänä, joka pitää huolen pyynnistä, korjauksista ja kaikesta. On vielä kirjuri, joka aina joka pyynnin jälkeen merkitsee saaliin tilikirjaan.

Muut eivät saa Oulujoesta "lohtenkallaa" yritellä ilman yhtiön lupaa ja lupalippua. Kymmenen markkaa jos maksat, saat kesäkauden yrittää ongella ja uistimella, ja saat minkä saat." - (Samuli Paulaharju: Kuva sieltä toinen täältä kautta Suur-Suomen)

Näin kalastettiin Muhoksen padolla lohta

"Muhoksen pato on suoraan poikki 150 syltä leveän joen, korkealla veden pinnasta kohoava verkkopato. Vaajat ovat siinä etäällä toisistaan ja niiden varaan on pingoitettu 9 - 14 kyynärän korkuiset vahvat verkot, jotka nostavat kalojen tien pystyyn.

Pyydyksinä on kuusi avaraa pöhnää, jotka ovat kuin mitähän kamareita, viisi metriä pitkiä, puolitoista leveitä lautapohjaisia, verkkoseinäisiä, puukehyksen tukemia pyydyksiä. Seinien alaosa on kolmen neljän korttelin korkuiselta naulattu lujista säleistä, jotta ne paremmin kestäisivät voimakkaiden kalojen iskuja. Pöhnää saatetaan vääntökelojen avulla nostaa ja laskea suoraan ylös ja alas, miehet vain vääntävät kelansarvista, köysi kiertyy kelatukille ja pöhnä kohoaa."

Lohipato Muhoksella. Kuvannut I.K. Inha 1890-luvulla. Kuva Museovirasto.

"Kesäkuun puolivälissä, pyyntikauden alkaessa, rakennetaan padot. Ne ovat suuritöisiä laitoksia. Muhoksenkin padon »lyöntiin» menee viikonpäivät 40— 50 mieheltä, ennen kuin pitkä aitaus verkkoineen, on leveänä virtaan pystytetty. Kallis laitos vielä. Vain verkot, toista sataa luvultaan, maksavat tuhansia markkoja. Elokuussa taas pyyntikausi loppuu ja kuun viimeisinä päivinä padot puretaan. Vaajat, pukit ja puut nostetaan rannalle kasoihin, pöhnät kuivamaan ja verkot aittojen orsille.

Kerran päivässä, aamulla kuuden, seitsemän välillä käydään patoa kokemassa. Kymmenmiehinen pyyntijoukko soutaa kolmella kokuveneellä, pitkällä paltamolla, padolle ja kelaa pöhnän ylös. Se on jännittävä hetki sekä pöhnän kelaajille että pöhnässä olijoille. Jo siinä alkaa ankara meno ahtaassa katiskassa, varsinkin jos on pyydykseen osunut useampia veden koukkuleukoja, kymmeniäkin, jos oikein hyvin sattuu.

Suurena porinana ja molskeena on koko hoito, ja harmaana sumuna räiskyy vesi, niin että sekä pöhnä että pöhnän kelaajat peittyvät pisaroihin. Ja kun pyydys on kohonnut ylös ja kalat joutuneet pois omasta valtakunnastaan, on siinä loisketta ja läiskettä, sitä kovempaa, mitä isompia lohia on pyydykseen joutunut.

Rannalla kalat puhdistetaan, puukko työnnetään kurkkuun, vatsa avataan ja sisälmykset otetaan pois, huuhdotaan kaloja joessa ja viedään kantopaareilla suolaushuoneeseen. Lohet vain puhdistetaan ja suolataan, mutta joukkoon erehtyneet taimenet ja siiat myydään siltään heti enimmän maksavalle. Lohien mädit ovat pyytäjien kokumiesten saalista."

Oululainen mies vierittää lohitynnyriä. Piirros H.J. Strömmer. Kuva Museovirasto.

"Suuriin, lähes metrin läpimittaisiin ja korkuisiin tynnyreihin ladotaan lohet semmoisinaan ja suolaa heitetään mukaan. Lohien suolaaminen on tarkkaa työtä. Kolmisen viikkoa pidetään kalaa alkusuolassa, sitten puretaan ja pestään koko tynnyri ja ladotaan uudestaan, tehdään uusi suolavesi ja lasketaan tynnyri täyteen, ja pohja "riivataan" tiiviisti kiinni.

Sitten vielä aina parin vuorokauden päästä "juotetaan runtista" vettä sisään, jotta tynnyri on aina täynnä ja "henkensä pitävä". Koko kallis kappale on tämmöinen täysi lohitynnyri. Kalaa on siinä yli kolmesataa kiloa. Ja tynnyreitä voi pyyntikaudella täyttyä puoleentoista, pariinkymmeneenkin samasta padosta. Jääharkoilla isossa kellarissa niitä säilytellään, kunnes lähetetään maailmalle isoisten pöytien parhaiksi herkuiksi. Padon luona rannalla on kalamiesten pyyntipirtit, verkkohuoneet ja jäillä varatut lohikellarit." - (Samuli Paulaharju: Kuva sieltä toinen täältä kautta Suur-Suomen)