Pohjolan Poikakodin sotasairaala

Sota-aikana, vuosina 1939 - 1945, Pohjolan Poikakodin tilat olivat sota- eli sotilassairaalan käytössä. Siitä meille viestii Sotainvalidien Veljesliiton asettama sotasairaalan muistolaatta, joka on sijoitettu Pohjolakodin sisäänkäynnin viereen ulkoseinälle.

Helppoa ei Poikakodille ollut sotasairaalan sijoittuminen sen tiloihin. Elettiin aikaa, jolloin oli kaikesta puutetta ja pulaa ja henkilökunnastakin suuri osa oli "siellä jossakin". Kaikkialle ulottuva säännöstely vaikeutti myös kodin toimintaa. Poikakodin vastustuksesta huolimatta sijoitettiin sen tilojen keskeisimpään rakennukseen, pakkomääräyksellä 32. sotasairaala iho- ja sukupuolitauteja varten. Sairaalan sijoittuminen Poikakotiin vaikeutti kaikkia toimintoja jo ahtaudenkin vuoksi.

Tilat vapautuivat laitoksen omaan käyttöön vuoden 1945 alussa. Uuden alun myötä taivas oli täynnä tummia pilviä. Sairaalana ollessaan päärakennus oli päässyt huonoon kuntoon. Voimalaitosrakentaminen ja siirtolaisille tehtävät maaluovutukset uhkasivat laitoksen maita ja kaiken kaikkiaan taloudellinen tilannekin oli surkea. Kaiken tämän lisäksi vielä tulipalo tuhosi vuoden 1946 syyskuussa laitoksen johtaja-koulurakennuksen. Huomattava tapahtuma oli myös se, että laitosta sen alusta alkaen johtanut Yrjö Siltanen lopetti työnsä.

Poikakotia johti Siltasen jälkeen vuoden ajan vt. johtajana Juhani Malmivaara. Hänen jälkeensä tuli johtoon Maunu Kytömäki ja siitä alkoi poikakodin toiminnan palautuminen kohti vakautta ja normaaleja uomiaan. Näin vaikeudet voitettiin ja 1950-luvulla otettiin vastaan uudet haasteet ja alkoivat uudistukset ammattikoulutuksessa. Myös poikien vapaa-ajan käyttöön kiinnitettiin huomiota ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia alettiin lisätä, erityisesti 1960-luvulla.

Poikakoti mukana sotiemme myllerryksissä

Pohjolan Poikakoti antoi oman, suuren panoksensa maamme puolesta sotavuosinamme muutenkin, kuin sotasairaalana. Kuvassa ollaan Pohjolan poikakodin ompelimossa. Suomussalmelta evakuoidut naiset ja pojat ovat ompelemassa Oulun sotilaspiirin sotilaille päällyshousuja ja lumipukuja. Kuva vuosilta 1939 - 1940 - Museovirasto.

Pro Patria - Isänmaan puolesta

Suurimmat uhrinsa Poikakotikin antoi rintamalla kaatuneina. Kun talvisota syttyi, laitoksen oppilaissakin puhkesi isänmaallinen innostus, ja kolmaosa Poikakodin oppilaista teki Oulun sotilaspiirin esikunnalle esityksen palvelukseen astumisesta puolustusvoimiin. Osa esityksistä hyväksyttiin. Myös henkilökunnasta monet lähtivät rintamalle. Pohjolan Poikakodin sodissamme kaatuneista kertoo omaa kieltään talon seinällä oleva sankarivainajien taulu: Pro Patria - 1939 - 1944 Pohjolan Poikakodin sankarivainajat. Taulussa on 28 nimeä.

Kun tämä Pro Patria -taulu 1970-luvulla paljastettiin, elettiin Suomessa vielä aikaa, jolloin käymistämme sodista oltiin vielä varsin hiljaa, eikä sodan sankareista etenkään haluttu puhua mitään. Taulu herätti arvostelua, jota tuli monelta taholta. Arvosteltiin jopa sitä, että henkilökuntaan kuuluvat ja Pohjolan pojat oli sijoitettu samaan tauluun. Arvostelijoille Nuorten Ystävien puheenjohtaja Jori R. Rissanen vastasi: "Molempien talentit ovat olleet yhtä suuret - oma henki". Loppujen lopuksi, tätä muistotaulua arvostettiin kaikkialla suuresti. (Heikki Vainiokangas: Mutta uneksia saa ehdottomasti...)

Lähteet
*Sivun kuvitus, kuvalupa: Nuorten Ystävät ry
*Museovirasto
*Muhoksen kunnan historia 1965 - 1995