PÖLLÖT (Strigidae)

Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo, joka kuuluu pöllölintujen (Strigiformes) lahkoon. Pöllöjen heimoon kuuluu 220 lajia 26 suvussa.

Salaperäisten elintapojensa, yöllisten huhuilujensa ja ihmismäisen naamansa vuoksi pöllöt ovat herättäneet aina kunnioitusta. Niitä pidetään viisaudenkin symboleina.

Elintavoiltaan pöllöt muistuttavat jossain määrin petolintuja, sillä molemmat syövät lihaa ja pyydystävät ravinnokseen eläviä lintuja sekä pikkunisäkkäitä. Pöllöt eivät kuitenkaan ole sukua petolinnuille, vaan niiden lähimmät sukulaiset ovat kehrääjälinnuissa (Caprimulgiformes).

Pöllöillä on suuri, pyöreä pää ja pyöreä naamakiehkura. Suuret silmät katsovat kumpikin suoraan eteenpäin. Muuten kapeaa näkökenttää laajentaa pään suuri kääntyvyys. Lyhyt nokka on osaksi kankeiden, eteenpäin sojottavien höyhensukasten peitossa.

Höyhenpuku on tuuhea ja pehmeä. Myös koivet ja varpaat ovat höyhenpeitteiset. Uloimman varpaan pöllöt voivat kääntää joko eteen- tai taaksepäin. Luonteenomainen, anatominen piirre on korvien epäsymmetrinen sijainti päässä, joka helpottaa saaliin paikantamista.

Pöllöjen siivet ovat leveät ja pyöreäpäiset. Niiden iskut ovat täysin äänettömiä. Useimmat lajit ovat aktiivisia hämärissä ja pimeällä, eräät myös päivällä. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset.

Monien lajien soidinhuuto on huhuileva. Talvisin pöllöt voivat hakeutua ihmisasutuksen tuntumaan. Pöllöt eivät yleensä rakenna omaa pesää, vaan pesivät muiden lintujen vanhoissa pesissä, puunkoloissa, pöntöissä tai maassa.

Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Harhailijoina meillä on tavattu kyläpöllönen ja minervanpöllö.

Minervanpöllö (Athene noctua)

Pienellä ja matalapäisellä minervanpöllöllä on pituutta 21 – 27 cm, sen siipien kärkiväli on noin 60 cm ja painoa sillä on 140 – 200 g. Koiraan keskipaino on 170 grammaa, naaraan vain viitisen grammaa enemmän. Päinvastoin, kuin muilla pöllöillä, naaras ja koiras ovat samankokoiset. Minervanpöllö on silmiinpistävän pitkäkoipinen ja se on hieman pienempi, eikä niin tuuheahöyheninen, kuin helmipöllö, jota se muuten suuresti muistuttaa. Minervanpöllöllä on kuitenkin pienempi ja litteämpi pää ja naamassa on hyvin hienoa, tummaa juovitusta. Naamakiehkura on epäselvä.

Minervanpöllön silmät ovat suuret ja vaaleankeltaiset.



Minervanpöllön silmäkulmanjuovat ovat valkeat, ikäänkuin tuikeasti rypistyneet. Selkäpuolelta minervanpöllö on tumman harmaanruskea, tiheään valkotäplikäs. Valkeahkossa vatsapuolessa ovat tummanruskeat täplät järjestyneet riveihin ja ne ovat myös selvempiä, kuin helmipöllöllä. Nuori lintu muistuttaa aikuista, mutta on harmaampi.

Minervanpöllö lentää varpuspöllön tavoin tikkamaisen syväaaltoisesti ja se voi myös lekutella. Se liikkuu myös päivällä ja juoksee usein maassa. Päivisin se myös asettuu avoimesti näkyviin jonkin seipään nokkaan, aidalle tai talon harjalle. Sen istuma-asento on lajaityypillisesti kyyristynyt.

Häirittynä minervanpöllö hyppelee istumapaikallaan ylös alas, niiaillen ja kumarrellen.

Kuin kuovin huutoa

Koiraan soidinhuuto muistuttaa kuovin huudon alkutapailua: gooa...gooa. Soidinääntä kuvataan myös niin, että se on pitkä, nouseva vihellys puuu-i. Muita ääniä ovat kimeä kiio ja kireä tji-tji-tji. Poikaset sähisevät.

Ravinto

Minervanpöllö on joskus aktiivinen päivällä, mutta saalistaa kuitenkin enimmäkseen iltahämärästä keskiyölle.

Minervanpöllö jahtaa hämärissä innokkaasti hyönteisiä ja istuu usein aivan avoimesti, hieman kyyryssä, kivellä tai puun oksalla. Sen ravintoa ovat pääasiassa pikkujyrsijät, myyrät ja hiiret ja suurehkot hyönteiset. Myös sammakot ja pikkulinnut, joita se pyydystää etupäässä maasta.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa minervanpöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi kahdesti, 15. syyskuuta 1901 Muuramessa ja 26. toukokuuta 1983 Siikajoella. Muuramen lintu liitettiin täytettynä kokoelmiin aluksi helmipöllönä, mutta 1970-luvulla se tunnistettiin minervanpöllöksi. Siikajoen Tauvossa minervanpöllö saatiin kiinni rengastusverkolla, rengastettiin ja vapautettiin.

Minervanpöllön elinmaisemaa on avoin, peltojen, muurien ja kivinummien muodostama kulttuurimaisema, hedelmätarhat, harvaan asutut kyläalueet ja myös taajamien reunamat.

Lisääntyminen

Tiheimmillä esiintymäalueillaan neliökilometrillä voi pesiä kymmenkuntakin minervanpöllöparia. Normaalisti pesimäpiiri on kuitenkin vähintään puolen neliökilometrin luokkaa.

Pesänsä minervanpöllö tekee tavallisesti lehtipuiden tilaviin koloihin, mutta se saattaa pesiä myös vanhojen rakennusten koloissa, muureissa, raunioissa, kallionjyrkänteillä tai maassa kaninkoloissa. Se munii tavallisesti 4 - 6 munaa, joita naaras yksin hautoo 27 - 28 vrk.

Koiras ruokkii yksin naarasta ja aluksi myös poikasia. Poikaset kasvavat nopeasti ja ovat lentokykyisiä 30 - 35 vrk:n iässä. Sen jälkeen emot ruokkivat niitä vielä pesäpaikalla kuukauden ajan.

Muutto

Paikkalintu. Lajilla ei tunneta suuria vaelluksia, mutta nuoret linnut voivat syksyisin vaellella jonkin verran.



Lähteet
*Pekka Helo: Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä
*Lars Jonsson: Talvilintujen elämää - Minerva
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat