Metsäkirvinen. - Kuva yllä Copyright
© Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Västäräkit ja kirviset ovat pieniä, maassa eläviä lintuja, joilla on lyhyt kaula, hoikka ruumis ja pitkä pyrstö. Kapea ja teräväkärkinen nokka on sopeutunut hyönteispyyntiin. Koivet ovat pitkät ja kapeat. Joillakin lajeilla on kiurumaisen pitkä takavarpaan kynsi. Heimon linnut liikkuvat maassa juosten tai sipsuttavin askelin kiurujen lailla.
Kirvisten sukuun kuuluu 44 lajia. Kirviset ovat yleisväriltään ruskeita, sekä vaihtelevassa määrin tummajuovaisia, varsinkin rinnasta. Kirvisten pyrstö on lyhyempi, kuin västäräkeillä ja reunasulat ovat valkeahkot. Sukupuolet ovat samannäköiset. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen laululentonsa. Kirviset pesivät ja yöpyvät kiurujen tavoin aina maassa. Suomessa pesii säännöllisesti neljä kirvislajia: niittykirvinen, metsäkirvinen, lapinkirvinen ja luotokirvinen.
Silmäkulmajuova on kellahtava, viiksijuova puolestaan musta ja katkonainen. Takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä. Uloimmat pyrstösulat ovat valkeat.
Metsäkirvinen istuu usein puussa levottomasti pyrstöään keinutellen ja vilkkaasti äännellen. Muuten se oleskelee muiden kirvisten tapaan enimmäkseen maassa.
Ilman ääniä metsäkirvisen erottaminen vaikkapa soilla ja niityillä pesivästä niittykirvisestä on erittäin hankalaa. Hieman pienempään niittykirviseen ovat eroina pitempi pyrstö, kupeiden hennommat viirut, käyrempi takavarpaan kynsi ja suorempi lentorata. Metsäkirvisen nokka on hieman lyhyempi ja paksumpi kuin niittykirvisellä. Metsäkirvisen koivet ovat vahvemmin lihanpunaiset, kun ne niittykirvisellä ovat pikemminkin ruskehtavankeltaiset.
Muitakin metsäkirvisen näköisiä kirvisiä ja sirkkuja on useita ja niiden tunnistaminen ja toisistaan erottaminen on kokeneellekin lintuharrastajalle vaikeaa.
Metsäkirvisen laulukausi on varsin pitkä. Tämä johtuu kahdesta pesinnästä. Keväästä, toukokuun alusta sydänkesään ja heinäkuun alkuun saakka kaikuu metsissämme metsäkirvisen voimakas laulu. Se istuu korkealla puussa ja aloittaa säkeensä. Se voi laulaa säkeen loppuun asti samalla oksalla tai ponnahtaa kesken esityksen ilmaan ja laulaa lennosta.
Silloin se kohoaa lepattavin siivin, kiihkeästi livertäen pyrähdyksen ylöspäin ja liitää loppusäkeiden aikana hitaasti alaspäin, siivet levitettyinä ja pyrstö hieman kohollaan kuin paperiliidokki - joko samaan puuhun tai viereiseen puuhun. Juuri ennen laskeutumistaan se roikottaa jalkojaan. Laskeutumishetkellä laulusäkeistö loppuu lyhyeen, kiihtyvään loppuliverrykseen.
Metsäkirvisen laulusäkeet koostuvat voimakkaista liverryksistä ja terävistä sekä pehmeistä vihellyksistä. Säleiden nopeus sekä voimakkuus vaihtelevat laulun aikana, esim. si-si-si-si sjö-sjö-sjö-sjö tsrrrrr tsiiy-tsiiy -tsiiy-tsiiy sit-sit-sit.
Kun keskipäivän aikaan helle on kuumimmillaan ja muut linnut ovat jo lopettaneet laulamisensa, metsäkirvinen jatkaa esitystään hellittämättä. Metsässä samoava vaeltaja voi kuulla linnun säkeistöt lukemattomia kertoja, näkemättä laulutaiteilijaa kertaakaan kunnolla. Metsäkirvinen voi toistaa laulusäettään loputtoman tuntuisesti, aina yhtä iloisesti ja reippaasti ja aina juuri samanlaisena.
Metsäkirvisen kutsuääni on tunnusomainen, samea, venytetty sekä sirahtava brsii tai dsiih. Varoitusääni puolestaan on terävä syt, syt, usein myös hento sisisi.
Metsäkirvinen. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Västäräkkien heimo
Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo västäräkit (Motacillidae). Västäräkkien heimossa on 7 sukua ja 68 lajia. Heimoon kuuluvat sekä västäräkkien (Motacilla) että kirvisten (Anthus) suvut.Västäräkit ja kirviset ovat pieniä, maassa eläviä lintuja, joilla on lyhyt kaula, hoikka ruumis ja pitkä pyrstö. Kapea ja teräväkärkinen nokka on sopeutunut hyönteispyyntiin. Koivet ovat pitkät ja kapeat. Joillakin lajeilla on kiurumaisen pitkä takavarpaan kynsi. Heimon linnut liikkuvat maassa juosten tai sipsuttavin askelin kiurujen lailla.
Kirvisten sukuun kuuluu 44 lajia. Kirviset ovat yleisväriltään ruskeita, sekä vaihtelevassa määrin tummajuovaisia, varsinkin rinnasta. Kirvisten pyrstö on lyhyempi, kuin västäräkeillä ja reunasulat ovat valkeahkot. Sukupuolet ovat samannäköiset. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen laululentonsa. Kirviset pesivät ja yöpyvät kiurujen tavoin aina maassa. Suomessa pesii säännöllisesti neljä kirvislajia: niittykirvinen, metsäkirvinen, lapinkirvinen ja luotokirvinen.
Metsäkirvinen (Anthus trivialis)
"Metsäkirvinen on Suomen kolmanneksi runsain pesimälintu. Runsaudestaan huolimatta se on monille melko vieras tuttavuus. Pienen kokonsa, ruskeankirjavan höyhenyksensä sekä hillityn käytöksensä vuoksi laji jää yleensä metsässä tavalliselta samoilijalta näkemättä. Eikä lintuun tutustumista helpota laisinkaan se, että se on vieläpä arkakin. Äänen opettelu helpottaa lajin havaitsemista. Jos metsässä kulkija tuntee metsäkirvisen laulun, ei laji voi jäädä häneltä huomaamatta."
Metsäkirvisellä on pituutta 14 – 16 senttimetriä ja painoa 19 – 25 grammaa. Se on päältä lämpimänruskea ja tummaruskeajuovainen. Yläperä on lähes viiruton. Alta se on kellanvalkea, kupeilta ja rinnasta voimakkaan juovikas.Silmäkulmajuova on kellahtava, viiksijuova puolestaan musta ja katkonainen. Takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä. Uloimmat pyrstösulat ovat valkeat.
Metsäkirvinen istuu usein puussa levottomasti pyrstöään keinutellen ja vilkkaasti äännellen. Muuten se oleskelee muiden kirvisten tapaan enimmäkseen maassa.
Ilman ääniä metsäkirvisen erottaminen vaikkapa soilla ja niityillä pesivästä niittykirvisestä on erittäin hankalaa. Hieman pienempään niittykirviseen ovat eroina pitempi pyrstö, kupeiden hennommat viirut, käyrempi takavarpaan kynsi ja suorempi lentorata. Metsäkirvisen nokka on hieman lyhyempi ja paksumpi kuin niittykirvisellä. Metsäkirvisen koivet ovat vahvemmin lihanpunaiset, kun ne niittykirvisellä ovat pikemminkin ruskehtavankeltaiset.
Muitakin metsäkirvisen näköisiä kirvisiä ja sirkkuja on useita ja niiden tunnistaminen ja toisistaan erottaminen on kokeneellekin lintuharrastajalle vaikeaa.
Laululentoa kauniilla koreografialla
Metsäkirvinen on helpointa tunnistaa sen laulun ja laululennon yhdistelmästä.Metsäkirvisen laulukausi on varsin pitkä. Tämä johtuu kahdesta pesinnästä. Keväästä, toukokuun alusta sydänkesään ja heinäkuun alkuun saakka kaikuu metsissämme metsäkirvisen voimakas laulu. Se istuu korkealla puussa ja aloittaa säkeensä. Se voi laulaa säkeen loppuun asti samalla oksalla tai ponnahtaa kesken esityksen ilmaan ja laulaa lennosta.
Silloin se kohoaa lepattavin siivin, kiihkeästi livertäen pyrähdyksen ylöspäin ja liitää loppusäkeiden aikana hitaasti alaspäin, siivet levitettyinä ja pyrstö hieman kohollaan kuin paperiliidokki - joko samaan puuhun tai viereiseen puuhun. Juuri ennen laskeutumistaan se roikottaa jalkojaan. Laskeutumishetkellä laulusäkeistö loppuu lyhyeen, kiihtyvään loppuliverrykseen.
Metsäkirvisen laulusäkeet koostuvat voimakkaista liverryksistä ja terävistä sekä pehmeistä vihellyksistä. Säleiden nopeus sekä voimakkuus vaihtelevat laulun aikana, esim. si-si-si-si sjö-sjö-sjö-sjö tsrrrrr tsiiy-tsiiy -tsiiy-tsiiy sit-sit-sit.
Kun keskipäivän aikaan helle on kuumimmillaan ja muut linnut ovat jo lopettaneet laulamisensa, metsäkirvinen jatkaa esitystään hellittämättä. Metsässä samoava vaeltaja voi kuulla linnun säkeistöt lukemattomia kertoja, näkemättä laulutaiteilijaa kertaakaan kunnolla. Metsäkirvinen voi toistaa laulusäettään loputtoman tuntuisesti, aina yhtä iloisesti ja reippaasti ja aina juuri samanlaisena.
Metsäkirvisen kutsuääni on tunnusomainen, samea, venytetty sekä sirahtava brsii tai dsiih. Varoitusääni puolestaan on terävä syt, syt, usein myös hento sisisi.
Metsäkirvinen. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Ravinto
Metsäkirviset ruokailevat lähinnä maassa, mutta häirittynä ne lennähtävät puun oksalle. Metsäkirvisen ravintona ovat hyönteiset ja hämähäkit
Metsäkirvinen. - Kuva Copyright © Andrey Gulivanov - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa metsäkirvinen pesii koko maassa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Se on Suomen kolmanneksi runsain pesimälintu. Nykyinen kannanarvio on 2 miljoonaa pesivää paria.Metsäkirvinen on metsäseutujen laji ja se suosii etenkin mäntyvaltaisia metsiä. Laji viihtyy avoimissa, kuivissa metsissä, hakamailla, taimikkoa kasvavilla hakkuuaukeilla ja kuivahkoilla rämeillä. Metsäkirvisen metsämaasto ei saa olla liian tiheää, vaan sen elinympäristössä pitää olla aukkoja tai sen tulee olla harvapuustoista. Metsäkirvinen on valoisien sekametsien reunojen, männiköiden ja avoimien talousmetsien valtalajilaji, peipon ja pajulinnun ohella.
Lisääntyminen
Metsäkirvisen pesä on maassa, usein kaartuvan kanervikon tai heinikon suojassa, joskus juurakon alla tai kiven kupeessa. Pesän rakentaa naaras sammalista ja kuivista heinistä, vuoraten sen pienillä korsilla, hienoilla heinillä sekä jouhilla. Metsäkirvisen piiloista pesää ei voi hevillä löytää, sillä lintu ei koskaan laskeudu suoraan pesälleen, vaan tekee sen hieman kauemmaksi ja kipittää loppumatkan piilossa kohti pesää.Tavallisimmin munia on 5, ne ovat vaihtelevan värisiä. Muninta tapahtuu toukokuun puolivälin ja kesäkuun alun tienoilla. Vain naaras hautoo 11 - 14 vrk. Poikaset viipyvät pesässä 10 - 14 päivää ja sinä aikana molemmat emot osallistuvat niiden ruokkimiseen. Pesästä lähdön jälkeen poikaset ovat vielä emojensa hoidettavina parin viikon ajan. Ainakin eteläisessä Suomessa metsäkirvinen kasvattaa usein kaksi poikuetta kesässä.
Metsäkirvinen. - Kuva Copyright © Imran Shah - Creative Commons.
Muutto
Keväällä ensimmäiset metsäkirviset saapuvat maahamme huhtikuun alkupuolella, mutta vasta toukokuun alkupäivinä niitä näkee ja kuulee enemmän, jolloin on päämuuton aika.Kirvisiä kerääntyy etenkin syksyisin nurmikoille, varastokentille, sänkipelloille ja kosteikkojen lietteille jopa kymmenien yksilöiden parviksi. Syysmuutto sijoittuu elokuuhun, lähinnä sen loppuun, jolloin valtaosa metsäkirvisistä jättää pesimäseutunsa ja suuntaa kohti trooppisen Afrikan pohjoisosissa sijaitsevia talvehtimisalueitaan. Syysmuutollaan metsäkirviset matkaavat väljinä parvina ja melko korkealla. Viimeisiä yksilöitä tavataan meillä vielä lokakuun puolivälissä.
Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Wikipedia
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös
Västäräkit