Alaheimo hanhet

Lahkossa sorsalinnut (Anseriformes) on heimo sorsat (Anatidae). Sorsien heimossa puolestaan on alaheimo hanhet (Anserinae). Hanhien alaheimoon kuuluvat varsinaiset hanhet ja joutsenet.

Hanhet ovat suhteellisen suuria ja pitkäkaulaisempia kuin useimmat sorsat. Ne lentävät suurissa, järjestäytyneissä parvissa. Siiveniskut ovat suhteellisen hitaita. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia, koiraat tosin hieman naaraita kookkaampia. Hanhien vahvat jalat sijaitsevat ruumiin keskikohdassa, joten ne pystyvät kävelemään maalla helposti. Hanhilla on kiilanmuotoinen nokka, ja ylänokan reunassa on hammastus.

Hanhet voidaan jakaa harmaisiin, eli harmaahanhiin (suku Anser) ja kirjaviin, eli sepelhanhiin (suku Branta). Edelliset ovat harmaanruskeita ja valkoalaperäisiä, jälkimmäisten pää ja kaula ovat mustat, valkokuvioiset (poikkeuksena punakaulahanhi). Hanhien äänet ovat kaakattavia. Muuttoaikoina hanhet viihtyvät avoimilla mailla, niityillä ja pelloilla.

Suomessa pesivät säännöllisesti kanadanhanhi (Branta canadensis), kyhmyjoutsen (Cygnus olor), laulujoutsen (Cygnus cygnus), merihanhi (Anser anser), metsähanhi (Anser fabalis) ja valkoposkihanhi (Branta leucopsis).

Suomessa pesivät satunnaisesti kiljuhanhi (Anser erythropus) ja tiibetinhanhi (Anser indicus).

Suomen kautta arktisille seuduille muuttavia lajeja ovat pikkujoutsen (Cygnus columbianus), sepelhanhi (Branta bernicla), tundrahanhi (Anser albifrons) ja lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus).

Satunnaisvierailijoita ovat olleet punakaulahanhi (Branta ruficollis), lumihanhi (Chen caerulescens) ja pikkukanadanhanhi (Branta hutchinsii).

Metsähanhi (Anser fabalis)

Metsähanhi on suunnilleen merihanhen kokoinen ja sitä ruskehtavampi, ja sille ovat tyypillisiä pitkä kaula sekä yksiväriset siivet. Metsähanhella on pituutta 75 – 82 cm ja painoa 1,7 – 3,6 kg. Sen siipien kärkiväli on 160 cm. Metsähanhi on tummin Anser-hanhi. Sen pää, kaula ja rinta ovat tummanruskeat. Selkä on tumman harmaanruskea ja hartiahöyhenten vaaleat kärjet muodostavat kapeita poikkiraitoja.

Metsähanhen vatsa on vaaleamman ruskea ja heikosti poikkijuovainen, eikä siinä ole kilju- ja tundrahanhelle ominaisia, mustia laikkuja. Siiven peitinhöyhenet ovat usein muuta siipeä hieman vaaleammat, mutta mitään erityistä kontrastia ei kuitenkaan synny, yleisvaikutelman ollessa lähes yksivärinen. Metsähanhen vaaleareunaisen pyrstön tyvessä on valkea, kaaren muotoinen alue, kuten muillakin Anser-lajeilla.

Metsähanhen nokassa keskiosa on oranssinvärinen, tyvi ja kärki mustat - mustaa on eri yksilöillä vaihtelevat määrät. Osalla yksilöistä on valkea juova nokantyvellä. Koivet ovat oranssinkeltaiset. Silmän värikalvo on ruskea. Kaula on paksuhko.

Metsähanhi lentää kevein ja tasaisin siiveniskuin. Se liikkuu parvissa lukuun ottamatta pesimäaikaa, usein sekaparvissa muiden hanhien kanssa. Lennossa metsähanhi on hyvin tumma, siltä puuttuu merihanhelle tyypillinen siiven etureunan vaalea alue. Lentäessään metsähanhi on pitkäkaulainen, pää erottuu pitkulaisena kuten laulujoutsenella.

Metsähanhi on arka ja varovainen laji. Laiduntavaa parvea tarkasteltaessa näkee aina muutaman metsähanhen pitävän kaula pystyssä vahtia, ettei vihollinen tai sellaiseksi luokiteltava vain pääse yllättämään parvea.

Nuori metsähanhi vaikuttaa aikuista tummemmalta johtuen höyhenten kapeammista vaaleista reunuksista. Siltä puuttuvat myös aikuisen linnun kaulassa olevat pitkittäisuurteet. Sen jalat ovat haalistuneen oranssit.

Taigametsähanhi ja tundrametsähanhi

Metsähanhesta tavataan Suomessa etenkin muuttoaikaan kahta alalajia, joista toinen on taigametsähanhi (Anser fabalis fabalis). Se pesii Suomessa - Lapista Siperiaan ulottuvan metsävyöhykkeen soilla ja lammilla. Sen muutonaikaiset levähdysalueet ovat pääosin Pohjanlahden rannoilla.

Tundrametsähanhi (Anser fabalis rossicus) on puolestaan Pohjois-Venäjän puuttomalla tundralla pesivä läpimuuttaja. Sen levähdysalueet ovat Etelä-Suomessa ja Baltiassa, eli etelämpänä, kuin taigametsähanhella. Se muuttaa pesimäalueilleen myöhemmin, kuin taigametsähanhi.

Taigametsähanhen nokka on kiilamaisempi, kapeampi ja pidempi, kuin tundrametsähanhen nokka. Tundrametsähanhen nokassa on yleensä keltaista vähemmän. Taigametsähanhen nokka on kellanoranssi ja siinä on enemmän tai vähemmän mustaa, nokan tyvessä ja kärjessä.

Tundrametsähanhi on keskimäärin pienempi, kuin taigametsähanhi. Taigametsähanhi ja tundrametsähanhi ovat kuitenkin hyvin samannäköisiä, eikä alalajeja voida varmasti tunnistaa pelkän ulkonäön perusteella, sillä tuntomerkeissä on päällekkäisyyksiä. Hyvissä olosuhteissa asiansa osaava voi erottaa ne toisistaan, se on kuitenkin silmänvaraisesti vaikeaa. Kuitenkin, myös vaikeasti alalajilleen määritettäviä yksilöitä tavataan yleisesti. On olemassa poikkeustapauksia, kuten täysin mustanokkaisia taigametsähanhia.

Äänet

Harmaahanhien joukossa metsähanhen äänialana on basso. Sen ääni ei ole yhtä sointuvaa, kuin merihanhen. Metsähanhen lentoääni on kaksi- tai kolmitavuinen, nenäsointinen, törähtävä kajak tai ka-ga-ga tai knangenang. Lajilla on muitakin yksittäisiä, kaakattavia ääniä.

Ravinto

Metsähanhi on muiden hanhien lailla kasvissyöjä. Sen nokan muoto on erityisesti sopeutunut laiduntamiseen: ylänokan reunoilla on sarveisharjanne.

Metsähanhen ravintoa pesimäpaikoilla ovat erilaiset kosteikkokasvit kuten niittyvilla, sarat ja kortteet. Talvehtimisalueilla myös apila ja vilja. Metsähanhen nimi ruotsiksi on sädgås eli viljahanhi, mikä kuvaa linnun tapaa turvautua viljaan talviravintonaan. Suomessakin metsästäjät ruokkivat hanhia keväisin, viemällä hyville hanhipaikoille ohraa.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Metsähanhi pesii Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa ja talvehtii etelässä. Euroopan pesimäkannaksi on karkeasti arvioitu 2 700 – 3 640 paria, joista valtaosa pesii Suomessa. Suomi on yksi Euroopan tärkeimmistä metsähanhimaista. Laji on mieltynyt aapasoihin, joiden vetisyys tarjoaa linnun arvostamaa erämaisuutta ja luoksepääsemättömyyttä. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 1 700 – 2 500 paria.

Metsähanhen taigalajistoon kuuluva nimilaji, taigametsähanhi pesii meillä harvalukuisena havumetsäalueella. Levinneisyysalue käsittää Pohjois-Suomen ja suurimman osan Suomenselkää sekä itäisen Suomen aapasuot. Tärkein pesimäalue sijaitsee Pohjois-Lapissa.

Taigametsähanhi on vaarantunut alalaji, tundrametsähanhi puolestaan erittäin uhanalainen.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Metsähanhi on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Metsähanhi on muiden riistalintujen tapaan rauhoitettu metsästysajan ulkopuolella. Metsästysaikana syksyllä matkaa Suomen kautta runsaasti Venäjällä pesiviä hanhia.

Metsähanhi on hyvin arka lintu ja on päätelty, että tämä arkuus johtunee osittain lajiin kohdistuvasta ankarasta metsästyspaineesta. Ruotsissa on voitu todeta talvehtivia lintuja läpivalaisemalla, että jopa kaksi kolmasosaa metsähanhista kantaa ruumiissaan hauleja. Metsähanhien määrä Suomessa väheni 1900-luvun lopulla sekä metsästyksen vuoksi, että siksi, että niiden pesimäsuot kasvoivat umpeen heinänniiton loputtua.

Yhtä kaikki, tämä ylväs erämaiden eläjä on arvostettu metsästäjien parissa, eikä vähiten siksi, että sen metsästäminen on vaikeaa ja haastavaa.

Metsästyslaki (615/1993) ei tunne metsähanhen alalajeja, eikä sen pohjalta voida säädellä suoraan kummankaan alalajin metsästystä. Sen sijaan metsästystä on pyritty kohdistamaan vuodesta 2017 lähtien tundrametsähanheen rajoittamalla metsähanhen metsästystä alueellisesti Kaakkois-Suomeen ja ajallisesti loppusyksyyn. Nopeassa metsästystilanteessa taiga- ja tundrametsähanhea on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa toisistaan.

Riistalinnut

Sulkasato

Kesän vaikein vaihe metsähanhille on heinäkuinen sulkasato, jolloin aikuiset hanhet ovat viikkokausia lentokyvyttömiä. Silloin ne hakeutuvat suon kaikkein vaikeakulkuisimpiin paikkoihin ja viettävät siellä hyvin piilottelevaa elämää. Mukana ovat myös poikaset, jotka lyöttäytyvät yhteen isoiksi joukoiksi - hyvillä aapasoilla pesii aina useita metsähanhipariskuntia. Sulkasatoisina metsähanhet piilottelevat myös veden äärellä ja vaaran uhatessa ne voivat sukeltaa kymmenien metrienkin pituisia matkoja.

Lisääntyminen

Metsähanhen pesä sijaitsee suomättäällä ja lähellä vesistöjä, puun tai pensaan kupeella, suojassa sulamisvesiltä. Pesäsyvennys on piilossa kasvillisuuden kätköissä. Likaisenvalkeita munia on 4 - 6, muninta tapahtuu etupäässä toukokuussa. Vain naaras hautoo, siihen kuluu aikaa 27 - 29 vrk, koiras huolehtii samaan aikaan pesän vartioinnista. Molemmat emot huolehtivat poikasista

Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahden kuukauden ikäisinä, mutta liikkuvat emojensa seurassa vielä koko ensimmäisen talvensa, eli seuraavaan pesimäkauteen saakka.

Metsähanhi. Kuvan yksilö oli harhautunut Los Angelesiin, jossa se oli kautta aikain ensimmäinen havaittu tundrametsähanhi, koko Kaliforniassakin havaintoja on ollut vain muutama. Kuvan yksilö herätti suurta huomiota ja siitä saatiin lähikuvia, koska sen siipi oli vaurioitunut. - Kuva Copyright © Grigory Heaton - Creative Commons.

Muutto

Muuttoaikoina metsähanhia tavataan koko maassa ja parvet levähtävät usein kosteikoilla tai rantaniityillä. Niiden muutto tapahtuu muotonsa pitävissä parvissa, joskus suurissakin parvissa, usein erilaisissa auramuodostelmissa, riveissä tai jonossa.

Kevätmuutto sijoittuu maaliskuulta alkaen, huhti-toukokuuhun.

Metsähanhen syysmuutto alkaa elokuun lopulla, mutta päämuutto on vuorossa lokakuussa. Viimeisiä metsähanhia tavataan usein vielä marraskuussa. Joitakin yksilöitä tavataan Suomessa talvellakin. Talvehtiminen tapahtuu pääasiassa Pohjanmeren ympäristössä, mutta viime vuosina enenevässä määrin jo Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa.

Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla viivähtää huhti-toukokuun vaihteessa tuhansittain taigametsähanhia, kun taas tundrametsähanhet kerääntyvät enimmäkseen Kaakkois-Suomen peltoaukeille. Linnut yöpyvät pensaikkoisilla niityillä tai veden ympäröimillä saarekkeilla, mistä ne lähtevät aamuisin äänekkäästi laidunmaille.

Taigametsähanhien muuttoreitit pesimäalueilta talvehtimisalueille jaetaan neljään eri muuttoreittiin: läntiseen, keskiseen ja kahteen itäiseen reittiin. Läntistä reittiä käyttävät linnut pesivät Keski-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Ruotsin Etelä-Lapissa ja talvehtivat Luoteis-Jyllannissa sekä Iso-Britanniassa. Keskistä reittiä käyttävät linnut pesivät Pohjois-Lapissa; Ruotsin ja Norjan puolella, sekä Suomessa ja Kuolan niemimaalla. Talvehtimaan linnut päätyvät Etelä-Ruotsiin sekä Kaakkois-Tanskaan. Ensimmäistä itäistä reittiä käyttävät linnut pesivät läntisessä Länsi-Siperiassa ja Pohjois-Petšorassa ja talvehtivat Koillis-Saksassa ja Luoteis-Puolassa. Toisen itäisen reitin linnut pesivät pohjoisessa Länsi-Siperiassa ja talvehtivat Keski-Aasiassa. (Jumppanen, Erika Aune Maria: Metsähanhen alalajien tunnistaminen nokan morfologian ja värityksen avulla)

Lähteet
*Jumppanen, Erika Aune Maria: Metsähanhen alalajien tunnistaminen nokan morfologian ja värityksen avulla
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat