Meriharakoiden heimo

Rantalintujen eli kahlaajalintujen (Charadriiformes) lahkossa on kolme alalahkoa, joista yksi on kahlaajat (Charadrii). Näiden kahlaajien heimoista yksi on meriharakat (Haematopodidae). Siihen kuuluu 12 lajia, joista yksi on Suomessa tavattava meriharakka. Meriharakat ovat kyyhkyn tai variksen kokoisia, vantteratekoisia lintuja. Ne ovat mustia tai mustavalkoisia, pitkänokkaisia ja paksukoipisia.

Varpaita yhdistää tyvestä iholiuska. Takavarvas puuttuu. Lennossa kiinnittyy huomio mataliin siiveniskuihin. Soitimella koiraat värisyttelevät siipiään. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia.

Meriharakat ovat valppaita ja äänekkäitä merenrannikoiden, paikoin myös sisämaan lintuja. Pesä on maassa ja poikkeuksena monista muista kahlaajista on munia tavallisesti vain kolme.

Meriharakka (Haematopus ostralegus)

Kun kodin lähellä hyörivä mustavalkea lintu on harakka, niin silloinpas luontevasti meren rannoilla tepasteleva, mustavalkea lintu on meriharakka. Näin helppoa oli entisaikaan nimetä linnut. Nimi kuvastaa myös entisaikojen ihmisten huumorintajua. Meriharakkaa kutsutaan toverillisesti merensaariston kovaääniseksi poliisiksi. Meriharakka on helppo tunnistaa kokonsa, kirjavuutensa ja kuuluvien ääntensä vuoksi. Se on saaristomme silmiinpistävimpiä lintuja. Linnun mustavalkea väritys ja suora, roteva ja punainen nokka jäävät helposti mieleen.

Meriharakan pituus on 40 – 49 cm. Sen siipien kärkiväli on 80 cm ja painoa lajilla on 330 – 750 g. Pää, rinta ja selkä ovat mustat, vatsa valkoinen. Mustavalkoisella, miltei variksen kokoisella meriharakalla on pitkä, sivuilta litistynyt oranssinpunainen nokka ja pitkät, kirkkaanpunaiset koivet. Linnun lentäessä näkyy valkoinen, leveä siipijuova ja valkoinen, mustakärkinen pyrstö. Pyrstön valkoinen jatkuu kiilana yläperään. Meriharakan talvipuvussa on kurkussa kaulan sivuille ulottuva valkoinen sepel. Sukupuolet ovat toistensa kaltaisia.



Nuoren linnun puku on ruskehtavan sävyinen ja himmeä. Nokka on tummakärkinen ja koivet harmahtavat. Sekä talvipukuisella että nuorella meriharakalla on valkea juova kurkussa.



Videolla meriharakka poikasensa kanssa.

Erotuomarin pillit ja rullaavat liverryssarjat

Yksi tapa kuvata meriharakan ääntä on se, että sen kimakka pliip kuulostaa ihan erotuomarin pilliltä. Bli-bli-bli puolestaan kuulostaa pulputukselta. Läpi tuulten kohinan ja aaltojen pauhun kantaa vaivatta meriharakan ääni. Lintu huutaa toistuvasti ja kuuluvasti kpiik tai ki-piik lentäessään pitkin rantaviivaa. Ääni kuulostaa kiihtyneeltä, aivan kuin lintu olisi tuohtunut tai säikähtänyt. Meriharakan kimeää huutoa voidaan kuvata myös näin: pii, kopii ja pik, pik, pik.

Soitimeen kuuluvat kiihtyvät, monta kertaa toistetut liverrykset, jotka kirjaimin voidaan kuvata esim: bik bik bik prrrr ibik ibik ibik, usein tämä kuuluu monen linnun esittämänä yhteissoitimena.

Meriharakat ovat hyvin seurallisia lintuja. Voimakkaimmiksi äänet kohoavat silloin, kun kaksi tai kolme meriharakkaa kohtaa toisensa. Linnut seisovat kumarassa, aukinaiset nokat alaviistoon suunnattuna ja livertävät kita ammollaan. Näissä äänekkäimissä "juorukonserteissa" huutosarjat kiihtyvätkin välillä liverryksiksi. Esitystä seuraavalle voisi tulla mieleen, että paljon meteliä mutta vähän villoja eli asiaa.

Ravinto

Meriharakka on erikoistunut simpukoiden ja ostereiden avaamiseen. Lintu iskee sivulta litteän nokkansa simpukan puoliskojen väliseen uurteeseen, vahingoittaen tai lamaannuttaen kuoren sulkijalihaksen. Tämän jälkeen se voi, kuorta vahingoittamatta nauttia kuoren sisällön ateriakseen. Poikaset oppivat simpukoiden käsittelyn, jäljittelemällä vanhempiaan.

Simpukat voivat olla meriharakoille myös hyvin vaarallisia. Linnun nokka voi jumittua yhteen puristuvien puoliskojen väliin. Tällöin meriharakka ei aina enää kykene saamaan nokkaansa irti puristuksesta ja sillä on edessään hidas nälkäkuolema. Näin luonnonvalinta toimii joskus julmalla tavalla.

Meriharakka syö myös äyriäisiä ja monisukamatoja. Koska Suomen rannat eivät kuulu vuorovesivyöhykkeeseen, joka tarjoaa lähes ehtymättömän ruoka-aitan kahlaajille, vierailee meriharakka usein pelloilla, niityillä, golfkentillä tai jopa kaupunkien nurmikoilla lokkien mukana popsimassa kastematoja ja hyönteisten toukkia ateriakseen.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomen keväiset ja kesäiset merenrannat tuntuisivat tyhjiltä ilman meriharakkaa. Meriharakka pesii kaikkialla meren rannikoillamme, Suomenlahdella harvinaisempana mutta muualla melko yleisenä ja muutamin paikoin myös sisämaan järvillä. Suomen pesimäkanta on noin 4 000 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria. Vaikka meriharakka yhdistyy meillä niin vahvasti mereen, niin silti se erityisesti Itä-Euroopassa on myös sisämaan pesimälaji.

Lisääntyminen

Soitimellaan meriharakat, kumpikin puoliso, lentävät jäykin ja hitain siiveniskuin. Kumpikin puoliso huutaa lentäessään kuuluvasti. Pesiviä meriharakoita ei voi olla näkemättä ja huomaamatta, sillä ne käyttäytyvät avoimesti ja ääntelevät voimakkaasti. Toinen emoista lentää myös reviirin rajoja osoittaakseen, matalalla ja siivillään hitaasti lyöden.

Meriharakan mieluisia pesimäpaikkoja ovat matalat luodot ja isompien luotojen ja saarten kivikkoiset rantaniityt, joissa on tarjolla sekä kosteikko- että hietikkorantaa. Se on siten puuttoman kallio- ja somerikkosaariston tunnuslajeja mutta tulee toimeen myös metsäisten saarten avorannoilla. Varsinkin Pohjanlahdella se on niittyrantojenkin väriläiskä.

Meriharakan pesä on matala syvennys avomaastossa, rantasomerikossa, hiekassa, sorassa tai matalassa kallionhalkeamassa lähellä rantaa. Lintu munii siihen toukokuussa tavallisesti ja lähes poikkeuksetta kolme munaa, joiden pohjaväri vaihtelee vaaleanruskeasta hiekanväriseen. Täplät ja juovat ovat punaruskeita tai mustanruskeita.

Koiras ja naaras hautovat 24 - 28 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 2 päivän sisällä kuoriutumisesta. Kahlaajien tavoista poiketen emot ruokkivat poikasia, usein vielä senkin jälkeen kun poikaset 32 - 35 vrk:n ikäisinä ovat saavuttaneet lentotaidon. Nuoret linnut saavuttavat sukukypsyyden vasta 3-vuotiaina. Meriharakka voi elää jopa yli 40 vuoden ikäiseksi.

Muutto

Meriharakka on muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Jäämerelle matkaavat muuttajat saapuvat huhti-toukokuun vaihteessa, ja muutto huipentuu ennen toukokuun puoliväliä. Toukokuussa Suomenlahdella voidaan nähdä myös Venäjälle muuttavia meriharakoita.

Kevätmuutolla mustavalkoisina vilkkuvat meriharakkaparvet ovat hauskaa katseltavaa. Osa linnuista muuttaa öisin. Kevätmuutto on yleensä voimakkainta Suomenlahdella ja parhaina päivinä voidaan havaita toistatuhatta yksilöä. Meluisissa, rintaman muodossa etenevissä parvissa saattaa olla useita satojakin lintuja. Muutto on vilkkainta kauniilla ja tuulettomalla säällä. Sisämaassa levähtäviä meriharakoita tavataan lähinnä Itä-Suomen liete- ja hiekkarannoilla.

Syksyllä läpimuutto on paljon vähälukuisempaa ja huomaamattomampaa. Se käynnistyy heinä-elokuun vaihteessa ja pääjoukot ohittavat Suomen elokuun puolivälissä. Oma kantamme sen sijaan aloittaa syysmuuttonsa jo aiemmin, kesä-heinäkuussa. Syyskuussa meriharakka on jo harvinainen ja lokakuussa nähdään enää poikkeuksellisia viivyttelijöitä. Talviajat meriharakat viettävät Pohjanmeren ympäristössä ja Ranskan osterirannikoilla. Niiden talviympäristö eroaa suuresti Itämeren pesimäpaikoista. Valtameren rannikon eläimistö on paljon runsaampaa ja vuoroveden vaihtelu paljastaa tämän rikkauden meriharakoidenkin nautittavaksi.

Lähteet
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat