Ruokkien heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo ruokit (Alcidae). Kaikki ruokit elävät pohjoisen pallonpuoliskon kylmillä seuduilla. Ne ovat yhdyskuntalintuja, jotka voivat muodostaa valtavia, jopa miljoonan yksilön pesimäyhteisöjä.

Ruokit ovat mustia tai mustavalkoisia merilintuja, joilla on lyhyt kaula ja virtaviivainen ruumis. Jalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa, ja niissä on kehittyneet räpylät. Nokka on sivuilta litteä.

Ruokkien siivet ovat lyhyet ja kapeat sekä teräväkärkiset - kuitenkin riittävän suuret lentämiseen. Ruokit eivät kuitenkaan kykene lentämään pitkiä muuttomatkoja. Lento on nopeaa ja siiveniskut tiheitä. Ruokit uivat ja sukeltavat taitavasti, maalla ne liikkuvat pystyssä ja kömpelösti. Sukupuolet ovat samannäköiset. Talvipuku on erilainen, kuin kesäpuku.

Ruokkien äänet ovat korisevia, murisevia tai viheltäviä. Ruokit ovat seurallisia merilintuja, jotka tulevat maihin vain pesiäkseen koloissa tai kalliopahdoilla. Kaikki ruokit ovat hyviä sukeltajia ja eräät lajit voivat pysytellä pinnan alla parikin minuuttia.

Siluetiltaan ruokit muistuttavat eteläisiä pingviinejä. Niitä onkin aikaisemmin pidetty pingviinien, kuikkien tai uikkujen sukulaisina lähinnä erikoisten elintapojensa ja ulkonäkönsä perusteella. Yhdennäköisyys on kuitenkin todennäköisesti vain seuraus siitä, että linnut elävät samanlaisessa ympäristössä. Nykykäsityksen mukaan ruokkien lähimpiä sukulaisia ovat kahlaajat ja lokkilinnut.

Eräiden ruokkilajien poikaset kuoriutuvat hyvin kehittyneinä ja lähtevät pesästä alle kahden vuorokauden ikäisinä, kun taas toisten lajien poikaset voivat viipyä pesässä jopa seitsemän viikkoa. Molemmat emolinnut osallistuvat munien haudontaan ja poikasten hoitoon.

Ruokkeja on 22 lajia, joiden koko vaihtelee 12 senttimetriä pitkästä pikkukiislasta lähes puolimetriseen pohjankiislaan.

Ruokkien heimon lajeista Suomessa pesii vakituisesti kolme: ruokki, riskilä ja etelänkiisla. Lisäksi pikkuruokkia tavataan säännöllisesti harhailijana vuosittain. Lunni puolestaan on tavattu Suomessa noin 50 kertaa. Pääosa lunnihavainnoista on tehty talvimyrskyjen aikana Pohjois-Suomeen harhautuneista linnuista. Ruokeista myös pohjankiisla on tavattu maastamme muutamia kertoja. Viimeisin havainto on vuodelta 1988, kun kalaverkosta löytyi kuollut pohjankiisla.

Lunni (Fratercula arctica)

"Pulska, isopäinen ja lyhytpyrstöinen, hieman mustarastasta isompi lunni on ilostuttava ilmestys klovnin silmineen ja jyhkeine nokkineen. Se on kaikista ruokeista erikoisimman näköinen ja nokkansa vuoksi sitä kutsutaan eräissä kielissä meripapukaijaksi. Pohjoisen Jäämeren rannikon jyrkänteillä ja lintusaarilla pesivä lunni harhautuu Suomeen joinakin vuosina syys- ja talvimyrskyjen jälkeen."

Lunni on pienikokoinen ja tanakka ruokkilintu. Se on läheltä katsottuna niin erikoisen näköinen lintu, että sitä tuskin voi sekoittaa mihinkään toiseen lajiin. Lunnilla on pituutta 28 – 34 cm, siipien kärkiväliä 50 – 60 cm ja painoa keskimäärin 400 – 500 g. Sille tunnusomainen piirre on iso ja pesimäaikaan kirkasvärinen, harmaan, punaisen, sinisen ja keltaisen kirjava nokka.

Lunni on erityisen taitava pitämään nokassaan suurta määrää pikkukaloja, kantaessaan ravintoa poikaselleen. Pesimäpaikoilla näkee lunneja, joilla on paljon kaloja nokassaan. Tällöin linnusta saa "partaisen" vaikutelman. - Kuva Copyright © Jacob McGinnis - Creative Commons.

Lintujen nokka on muodostunut pidentyneistä leukaluista. Lunnin erikoisen näköinen, papukaijamainen nokka on sivuilta hyvin litteä ja se on pituuttaan korkeampi. Lunnin erikoisnokka on saranoitu niin, että suuhun kerätyt kalat pysyvät suussa, linnun siepatessa nokan kärjellä lisää kaloja.

Nokan uloin koristekerros häviää loppukesällä pois. Talvipuvussa nokka on hieman kapeampi ja himmeämmän värinen, tummempi ja kellahtava, sekä posket likaisen harmaat. Myös jalat tummuvat talvipuvussa. Nuori lunni muistuttaa talvipukuista aikuista, mutta nokka on kapea ja musta. Vasta kolmen vuoden iässä lunnin nokka on kasvanut täyteen mittaansa.

Yleisväriltään lunni on, kuten muutkin ruokit, päältä ruskeanmusta ja alta valkea. Poikkeuksena on laaja, valkeanharmaa laikku kummallakin poskella. Silmää ympäröi kolmionmuotoinen, paljas alue. Koivet ovat punaiset ja jokaista, kolmea varvasta yhdistää räpylä.

Suhisevassa, nopeassa ja suoraviivaisessa lennossaan lunnin erottaa muista ruokeista tanakamman ja typäkämmän olemuksen perusteella. Se vaikuttaa valtavan nokkansa ja ison päänsä vuoksi lentäessään etupainoiselta. Lunnit lentävät veden yllä matalalla ja lyhyissä jonoissa. Uidessaan lunni pitää eturuumistaan enemmän koholla, kuin muut ruokit, mistä seuraa tunnusomainen sivukuva.

Epämusikaalista narinaa

Lunni ääntelee vain pesimäpaikoilla. Se todellakin vain ääntelee, ei laula eikä livertele. Lunnin ääni on epämusikaalista, matalaa ja kuin huokailevaa ja jahkailevaa ja valittavaa narinaa aaah aaah. Ääni tuo mieleen hyvin kaukaa kuuluvan moottorisahan äänen. Se voi olla myös kuorsaava kr-ooo -ääni. Muitakin ääniä kuuluu lunnin ohjelmistoon. Poikasten ääni on nakuttava tsipp-tsipp-tsipp.

Ravinto

Kaloja saalistaessaan lunni lentää matalalla, vinhasti siipiään lyöden ja sukeltaa välillä jahtaamaan kaloja, varsinkin tuulenkaloja.

Ravintona ovat pääasiassa kalat, mutta myös äyriäiset. Lunni voi sukeltaa saalistaessaan jopa 60 metrin syvyyteen. Tärkeitä saaliskaloja ovat tuulenkalat, kilohaili, villakuore, pienet turskat jne.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Lunnit pesivät Pohjois-Euroopassa Atlantin ja Jäämeren rannikoilla, Islannissa, Grönlannin rannikolla ja Pohjois-Amerikan itärannikolla. Lähinnä meitä lunni pesii Norjan ja Muurmannin rannikoilla. Suomessa lunni on tavattu noin 50 kertaa, pääosa havainnoista on tehty kovien talvimyrskyjen aikana Pohjois-Suomeen harhautuneista linnuista. Erityisen paljon lunneja oli Suomessa vuonna 1902, jolloin syysmyrskyt heittivät joukoittain lunneja Lappiin.

Lunni on selväpiirteisesti merilintu, joka viettää suurimman osan ajastaan avomerellä. Mantereen rannalla voi nähdä suurempia määriä lunneja ainoastaan myrskyjen aikana.

Lisääntyminen

Lunnit pesivät yhdyskunnissa, joissa saattaa olla tuhansia pareja. Pesimäpaikkana ovat kalliosaaret ja ruohoiset kalliorannikot, kiviröykköineen ja jyrkkine rinteineen. Lunnien soitimeen kuuluu jyhkeiden nokkien kalistelu toisiaan vasten.

Lunni pesii ensimmäisen kerran 4 - 5 vuoden ikäisenä. Pesänä toimii kolo jyrkässä rinteessä ja sen kaivavat yhdessä koiras ja naaras. Pesän vuorausaineina ovat ruohot ja höyhenet. Pesäksi soveltuu myös luonnonkolo tai paikka kivimuodostelman alla.

Pesyeessä on yksi muna, jota pääosin naaras hautoo 39 vrk. Poikasen ruokintaan kaloilla osallistuvat molemmat emot. Lentokykyinen poikasesta tulee 38 päivän ikäisenä, jolloin se samalla myös itsenäistyy.

On itsestään selvää, että hullunkurisen näköinen ja hyvin luottavainen lunni on lintusaarilla käyvien turistien suosikkilintu ja siitä otetaan runsaasti kuvia. Talvipuvussa lunnin koreanvärinen nokka tummuu ja kutistuukin huomattavasti - Kuva Copyright © Laura Wolf - Creative Commons.

Muutto

Talvensa suurin osa lunneista viettää kaukana avomerellä, jotkut jäävät rannikolle. Pesinnän jälkeen lunnit levittäytyvät elo-syyskuussa laajalle alueelle Pohjois-Atlantilla, etelässä Välimerelle ja Kanariansaarille asti.

Nuoret linnut ovat merellä ensimmäiset kaksi vuotta. Vanhat linnut palaavat yhdyskuntiinsa maaliskuun lopusta toukokuun alkuun.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Wikipedia
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat