Kerttujen heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo kertut (Sylviidae) ja siinä on 19 sukua. Kertut ovat pieniä ja piileskeleviä lintuja. Ne ovat vaatimattoman yksivärisiä ja sukupuolet ovat tavallisesti samannäköiset.

Kerttujen nokka on ohut, suora ja terävä. Nilkat ovat paljaat ja hennot, joskin varsin pitkät. Kertut ovat kylmänarkoja hyönteissyöjiä, joskin useimpina talvina mustapääkerttuja talvehtii maassamme marjojen ja talviruokinnan turvin.

Kertut ovat yömuuttajia, jotka eivät keräänny parviksi muuttoaikanakaan. Niitä voi kuitenkin päämuuttojen aikaan nähdä useampia kerralla esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja merenrannoillakin.

Laulu on kullakin lajilla tunnusomainen ja helpoin tapa erottaa usein hyvin samanlaiset lähisukulaiset toisistaan. Suomessa tavattavia kerttuja on viisi ja ne ovat lehtokerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu ja kirjokerttu.

Lehtokerttu (Sylvia borin)

"Runsauteensa nähden lehtokerttu on huonosti tunnettu lintu, vaikkakin monille sen laulu on tuttua. Millainen todellinen elämän sulostuttaja lehtokerttu onkaan, kun se jokeltelee kevään aamussa. On aivan kuin kevätpuron solina täyttäisi ilman, kun lehtokerttu aloittaa hyväntuulisen, puhdassointisen lavertelunsa.

Laulu kaikaa keväisissä lehdoissa katkeamattomana ryöppynä, pitkin päivää ja helteiselläkin säällä, jolloin monet muut linnut vaikenevat. On sanottu niinkin, että lehtokertun laulu kumpuaa luonnon rinnasta, aivan kuin kukkivien niittyjen tuoksu! Sanonta on sikäli hyvin osuva, että laulajaa pääsee näkemään harvemmin, lurittelu kuuluu jostakin lehvistöjen kätköistä. Lehtokertun laulukausi on pitkä, laulua voi kuulla vielä elokuun alussakin."

Lehtokertun silmiinpistävin tuntomerkki on se, että siinä ei ole mitään silmiinpistävää - alan asiantuntijat luonnehtivat sitä mitäänsanomattoman näköiseksi. Se on yksi niistä harvoista linnuista, jolla ei ole mitään tuntomerkkejä. Sinänsä sillä ei ole hirveän suurta merkitystä, sillä lehtokerttua pääsee näkemäänkään tuskin koskaan. Se pysyttelee tiiviisti piiloissaan, puiden yläosien lehvistöjen tai pensaikkojen suojissa.

Lehtokertulla on pituutta 13 – 15 cm ja painoa painoa 15 – 27 g. Lehtokertun päälaki ja selkä ovat yksivärisen harmaanruskeat, hieman vihertävät, alapuoli on harmaanvalkea ja kupeet ruskehtavat.

Lehtokertun pää on pyöreä. Nokka on lyhyt ja hyönteissyöjän nokaksi melko tukeva. Silmän ympärillä on vaalea, katkonainen rengas. Kaulan sivussa on heikko, harmaansinervä vivahde.

Lehtokerttu liikkuu taitavasti lehvästön kätköissä - latvustoissa, vatukoissa, saniaispehkoissa ja pensaissa. Silloin, kun se ei laula, se on hyvin huomaamaton ja hiljainen elelijä.

Hilpeänä soliseva kevätpuro

Satakieli ja lehtokerttu ovat molemmat varsin vaatimattoman näköisiä lintuja, mutta kumpikin niistä laulaa hyvin kauniisti. Hyvät laulajat eivät turhaan koreile höyhenasullaan. Lehtokerttu paljastaa läsnäolonsa iloisen visertelevällä ja lavertelevalla riimittelyllään - sen laulu kaikuu miellyttävänä ja voimakkaana, ilman varsinaista säveltä. Säkeet ovat pitkiä, 5 - 10 sekuntia, toisinaan pitempiäkin. Laulu muistuttaa hilpeänä solisevaa kevätpuroa.

Lehtokertun erottaminen laulun perusteella mustapääkertusta voi olla hyvin hankalaa. Erojakin lauluissa on. Lehtokerttu jatkaa jokeltelevaa ja pulppuilevaa laverteluaan loppuun asti, kun taas mustapääkerttu päättää säkeensä muutamaan kirkkaaseen, huilumaiseen vihellykseen.

Kun ihminen lähestyy lehtokertun pesäpaikkaa, lintu varoittelee nenäsointisella dsvät dsvät dsvät -äänellä, joka on lehtojen yleisimpiä ääniä heinäkuussa.

Ravinto

Lehtokertun ravintona ovat hyönteiset, niiden toukat, hämähäkit, loppukesällä marjat ja joskus myös madot.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa lehtokerttuja arvioidaan nykyään pesivän 700 000 – 1 000 000 paria. Yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja kulkee Lapin eteläosissa. Suurin osa lehtokertuistamme pesii maan eteläosassa, mutta laji on tavallinen vielä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kuusamon ja Lapin parhaissa lehdoissa.

Lehtokerttu viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Sen tapaa korkeita lehtipuita kasvavista metsiköistä, joissa on tiheä aluskasvillisuus ja jotka yleensä ovat aukean reunamilla. Lehtokertun mielimaisemaa ovat myös lehtomaiset puistot ja isot puutarhat. Jokien ja purojen reunusmetsät ovat myös lehtokertun suosiossa. Kaiken kaikkiaan, se on yleinen pesimälintu kaikenlaisissa, lehtipuuvaltaisissa metsissä.

Lisääntyminen

Lehtokerttu rakentaa ruohonkorsista ja ohuista juurista pesänsä matalaan pensaaseen. Molemmat puolisot osallistuvat pesän rakentamiseen. Koiras rakentaa pensaskertun lailla usein soidinpesiä, joita se esittelee ylpeänä naaraalle, ennen varsinaista pesintää. Naaras joko valitsee tarjotuista pesistä yhden, tai tekee kokonaan uuden.

Lehtokertun pesä on melko hatarasti tehty rakennelma. Ei ole harvinaista, että pesä kallistuu haudonnan aikana niin, että munat tai poikaset putoavat maahan ja tuhoutuvat.

Munia pesään pyörähtää yleensä 5 ja useimmiten vain naaras hautoo niitä. Haudonta-aika on 11 - 12 vrk ja pesäpoikasaika on yhtä pitkä.

Muutto

Keväällä lehtokerttu saapuu maahamme viimeisten muuttolintujen joukossa vasta toukokuun puolivälin tienoilla, tai kesäkuun alussa - aivan kesän kynnyksellä, jolloin puissa on jo lehdet. Jo heti saapumisestaan lähtien lehtokertut ovat piilossa, sillä ne sulautuvat näkymättömiin vihreän lehvästön joukkoon.

Syysmuutto alkaa heinä-elokuun vaihteessa ja kestää syyskuun lopulle, joskus viivyttelijöitä havaitaan vielä lokakuussa, satunnaisesti marraskuussakin. Talvehtimisalueet ovat eteläisessä ja trooppisessa Afrikassa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös