Västäräkkien heimo

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo västäräkit (Motacillidae). Västäräkkien heimossa on 7 sukua ja 68 lajia. Heimoon kuuluvat sekä västäräkkien (Motacilla) että kirvisten (Anthus) suvut.

Västäräkit ja kirviset ovat pieniä, maassa eläviä lintuja, joilla on lyhyt kaula, hoikka ruumis ja pitkä pyrstö. Kapea ja teräväkärkinen nokka on sopeutunut hyönteispyyntiin. Koivet ovat pitkät ja kapeat. Joillakin lajeilla on kiurumaisen pitkä takavarpaan kynsi. Heimon linnut liikkuvat maassa juosten tai sipsuttavin askelin kiurujen lailla.

Kirvisten sukuun kuuluu 44 lajia. Kirviset ovat yleisväriltään ruskeita, sekä vaihtelevassa määrin tummajuovaisia, varsinkin rinnasta. Kirvisten pyrstö on lyhyempi, kuin västäräkeillä ja reunasulat ovat valkeahkot. Sukupuolet ovat samannäköiset. Kullakin lajilla on oma, tyypillinen laululentonsa. Kirviset pesivät ja yöpyvät kiurujen tavoin aina maassa. Suomessa pesii säännöllisesti neljä kirvislajia: niittykirvinen, metsäkirvinen, lapinkirvinen ja luotokirvinen.

Lapinkirvinen (Anthus cervinus)

"Lapinkirvinen elää Tunturi-Lapin rehevillä, pajukkoisilla palsasoilla, rantaniityillä ja joenvarsilla - Enontekiöllä, Pohjois-Inarissa ja Utsjoella. Toisinaan lapinkirvisiä kertyy isoja ryppäitä pesimään lähelle toisiaan, mutta seuraavana kesänä samat tienoot ovat asumattomia."

Kesäpukuisen lapinkirvisen paras tuntomerkki on laajalti ruosteenpunainen eli oranssinpunainen rinta ja kurkku. Tämän punaisen värialueen laajuus vaihtelee jonkin verran. Syksyllä ja joskus keäälläkin puna puuttuu ja lapinkirvinen muistuttaa silloin niittykirvistä.

Lapinkirvisen pituus on 14 – 16 senttimetriä, ja paino noin 20 grammaa. Lintu on yleisväriltään metsäkirvismäisen ruskeahko. Tästä serkustaan lapinkirvisen erottavat viirullinen yläperä, sekä voimakkaat ja leveät pitkittäisjuovat päälaella, selässä, rinnassa ja kupeilla.

Keväällä ja kesällä naaras on mahdollisesti hieman himmeämmin punertava, kuin koiras. Koiras ja naaras ovat syksyllä toistensa näköiset. Nuoretkin muistuttavat syksyllä vanhoja yksilöitä.

Hiljaista laulua

Lapinkirvisen hiljainen laulu muistuttaa sekä niitty- että metsäkirvisen laulua. Laulu alkaa toistamalla pehmeää siu-ääntä ja sen jälkeen seuraavat lyhyet livertelyt, vaihdellen toisten säkeenosien kanssa - nämä sisältävät usein kutsuääntä. Kutsuääni on ohut ja imevä psiih.

Ravinto

Lapinkirvisen ravintoa ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat, lierot ja siemenet.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Parimäärä Suomessa on 2 000 – 5 000. Lapinkirvinen pesii tundravyöhnykkeellä Pohjois-Fennoskandiasta Itä-Siperiaan. Tavataan meillä pesivänä Pohjois-Lapissa. Satunnaisia pesimähavaintoja on tehty etelämmästäkin, kuten Hailuodosta.

Ihanteellista pesimäympäristöä lapinkirviselle ovat purojen ja lampareiden koristamat, vaivaiskoivua ja pajua kasvavat, rehevimmät suomaisemat Tunturi-Lapissa. Jäämeren rannoilla se pesii rantaniityillä.

Lisääntyminen

Lapinkirviskoiras puolustaa hanakasti reviiriään paitsi oman lajin toisia koiraita, myös lähistöllä pesiviä muita varpuslintuja, toisinaan jopa sitä huomattavasti kookkaampia kahlaajiakin vastaan.

Lapinkirvisen heinänkorsista, ruohosta ja sammalesta kyhätty pesä on maassa, mielellään mättään vieressä, vaivaiskoivun tyvellä tai pensaan alla. Se on vuorattu pienillä korsilla.

Naaras pyöräyttää pesään 5 -6 munaa ja hautoo niitä 13 - 14 vrk, koiraan samaan aikaan ruokkiessa sitä. Molemmat emot ruokkivat poikasiaan 11 - 13 päivää. Vain yksi pesye vuodessa.

Muutto

Kevätmuutto tapahtuu toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa.

Läpimuuttajana Pohjois-Lapin lintua lapinkirvistä tavataan meillä muuallakin maassa. Erityisesti syksyisin se on melko yleinen koko maassa.

Juuri syksyisin kuullaan lapinkirvisen terävää ja venähtävää kutsuääntä psiih, joka on lapinkirvisen varmin tuntomerkki silloin, kun ei päästä näkemään linnun värityksen yksityiskohtia. Tämä etenkin syysmuuton aikana kuultava ääni opittiin meillä tuntemaan "vasta" 1940-luvulla, mikä samalla muutti käsityksiä lajin aikaisemmasta, muuttoaikaisesta esiintymisestä.

Syksyllä ensimmäiset lapinkirviset saapuvat muuttomatkallaan maamme eteläisiin osiin elokuun lopulla ja muuton huippu on syyskuun puolivälissä. Lapinkirvinen talvehtii trooppisen Afrikan pohjoisosissa.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Wikipedia
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös