Kyhmyjoutsen (Cygnus olor)

"Suomessa pesii kaksi joutsenlajia, kyhmy- ja laulujoutsen. Keväisin ja syksyisin tavataan läpimuuttavana lisäksi arktisilla alueilla kesänsä viettävä, harvinainen pikkujoutsen.

Kyhmyjoutsen lienee alunperin Keski-Aasian arojärvien laji, jota jo kreikkalaiset ja roomalaiset kasvattivat tarhoissa yli 2 000 vuotta sitten. Brittein saarillakin sitä pidettiin tarhoissa jo 1 100-luvulla. Syynä ei silloin ollut suinkaan linnun kauneus, vaan sen liha, jota syötiin."

Valtavan suuri kyhmyjoutsen eroaa helposti samankokoisesta laulujoutsenesta ja hieman pienemmästä pikkujoutsenesta nokkansa ansiosta. Se on tumman oranssinpunainen ja tyveä koristaa musta kyhmy, joka on koiraalla suurempi kuin naaraalla. Muuten sukupuolet ovat samannäköiset, ollen koiras kuitenkin hieman isompi. Seisovan linnun korkeus on 1,2 metriä. Kyhmyjoutsenella on pituutta 145 – 160 cm, siipien kärkiväliä 210 – 240 cm ja painoa 9 - 13, mutta enimmillään jopa 15 kg.

Kyhmyjoutsen on yhdessä isotrapin kanssa Euroopan painavin lintu, joka ei juuri kaihda edes merikotkaa.

Kauempana olevien joutsenten lajimäärityksessä antaa vihjeitä kyhmyjoutsenen tapa uida kaula kaarella, nokka alaspäin suunnattuna ja siivet hieman koholla. Kyhmyjoutsenen kaula on paksumpi, ja ylöspäin sojottava pyrstö pidempi, kuin laulujoutsenella. Uhkailuasennossa kyhmyjoutsen pitää siipiään purjemaisesti ylös kohotettuina. Se saattaa myös purjehtia vedessä, siivet ylös kohotettuina purjeina, mitä puolestaan laulujoutsen ei harrasta.

Lentävän kyhmyjoutsenen siivistä lähtee erittäin voimakas ja kauas, jopa tyynellä säällä pariinkin kilometriin kantava viuhina. Siipien ääni muistuttaa hieman sahaamisesta syntyvää suhinaa ja sillä lintu ilmoittaa lajikumppaneilleen elinpiirinsä rajoista. Koiraan siipisulat viuhuvat enemmän kuin naaraan. Laulujoutsenen siipiääni on paljon hiljaisempi ja vain lähelle kuuluva.

Nuorilla kyhmyjoutsenilla on ruskeanharmaa puku ja lyijynharmaa nokka, silmän ja nokan väli on musta. Ruskeanharmaa puku vaihtuu valkoiseksi ensimmäisen vuoden aikana, mutta kokonaan punainen nokka ilmaantuu vasta muutaman vuoden iässä.

Mykkäjoutsen

Kyhmyjoutsenen siivistä lähtee kyllä lennossa luonteenomainen, viheltävä ääni, mutta muuten lintu on hiljainen. Laulujoutseneen verrattuna se on lähes mykkä, sillä ei ole samanlaisia, mahtavia, toitottavia ääniä, joista laulujoutsen on helppo tunnistaa. Englantilaisten antama nimi lajille onkin Mute Swan, mykkäjoutsen.

Vanha kyhmyjoutsen ääntelee käheällä, kuorsaavalla äänellä, joka kuuluu vain aivan lähelle. Sen äänivaranto sisältää narahduksia ja korahduksia. Poikasten ääni on piipittävä.

Ravinto

Kyhmyjoutsenen ravintona ovat lähes yksinomaan kasvit: vesirutto, vidat, levät ym, joita se laiduntaa aina metrin syvyydestä asti. Ravinnon saannin kannalta se on riippuvainen matalista vesistä. Se ei syö kaloja, mutta jonkin verran veden pikkueläjiä.

Monet kyhmyjoutsenet turvautuvat talvisin sulapaikoilla ihmisen tarjoamaan ruoka-apuun.

Pesimäajan ulkopuolella laji parveutuu hyville ruokailuvesille.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kyhmyjoutsenen pesimäkanta Suomessa on 6 000 – 10 000 paria.

Kyhmyjoutsen on lounaisen saaristomme näkyvimpiä pesimälintuja. Sen suosimaa biotooppia edustavat ruovikkoiset merenlahdet ja järvet. Meillä se pesii kuitenkin myös karujen ulkoluotojen suojaisilla lahdilla. Merensaaristomme on nykyisin niin täynnä kyhmyjoutsenia, että niiden valkeat hahmot pilkuttavat maisemaa joka puolella.

Kyhmyjoutsenella on puistojoutsenen leima. Kyse on kuitenkin alkuperäisestä eurooppalaisesta lajista, jonka levinneisyys on ulottunut Itämerenkin eteläosiin jo vuosituhansia sitten. Välillä kyhmyjoutsenet hävisivät - ne olivat ilmeisesti liian helppo saalis - useimmilta paikoilta.

Kyhmyjoutsen Suomessa

"Kyhmyjoutsen on pesinyt maassamme vuodesta 1934 lähtien, jolloin ensimmäisen kerran todettiin, Maarianhaminan lintulammikoista vapauteen päästettyjen ja istutettujen kyhmyjoutsenten pesivän Ahvenanmaalla. Samoihin aikoihin laji alkoi levitä maahamme myös Ruotsin puolelta. Lähes neljännesvuosisata myöhemmin todettiin lajin pesivän ensi kerran Turun saaristossa. Tämän jälkeen leviäminen oli 1950- ja 1960-luvulta alkaen nopeaa ja jo 1980-luvulla laji pesi rannikollamme paikoin runsaanakin, Pohjanlahdella ja Suomenlahdella, Merenkurkusta Virolahdelle. Ei ole odotettavissa, että levinneisyysalue meillä voisi paljonkaan enää suurentua nykyisestä.

Kyhmyjoutsen pesii myös paikoin ja harvinaisena, sisämaan lintujärvillä. Järvillä pesimistä rajoittaa poikasten kehittymiseen tarvittava pitkä aika, 4,5 kuukautta, mikä on noin 2 kk pidempi, kuin laulujoutsenen poikasten kehittymiseen tarvittava aika."

Lisääntyminen

Pesimättömät kyhmyjoutsenet kerääntyvät suuriksi parviksi.

Kyhmyjoutsenet käyvät keskenään hätkähdyttävän rajuja reviirikamppailuja, joissa hakataan nokalla ja siivillä ja painetaan jopa kiistakumppanin päätä veden alle.

Ankaran talven jälkeen kyhmyjoutsenet voivat olla heikentyneessä kunnossa ja silloin pesintäkin voi onnistua heikosti. Naarailla on muutenkin työ ja tuska pyöräyttää useita, yli kymmensenttisiä munia.

Kyhmyjoutsen pesii yleensä yksittäisparein. Joskus parit voivat pesiä lähekkäin, väljinä yhdyskuntina. Molemmat emot rakentavat yhdessä valtavan, kelluvan pesän, joka useimmiten sijaitsee ruovikon sisässä. Ulkosaaressa pesäkumpu voi koostua rakkolevästä ja kaikesta rannalle ajautuneesta roinasta ja sijaita maalla.

Naaras munii 3 - 10 munaa, joita se hautoo noin 35 vrk. Koiras vahtii naaraan hautoessa pesän lähistöllä. Poikaset jättävät pesän kohta kuoriuduttuaan ja seuraavat emojaan. Lentokykyisiksi ne varttuvat vasta 4,5 kuukauden ikäisinä, lokakuussa. Ne voivat liikkua yhdessä emojensa kanssa koko seuraavan talven. Kyhmyjoutsenpari pysyy yhdessä koko elinikänsä ajan.

Raaka teko - kyhmyjoutsen ammuttu Viitasaarella

"Joulun edellä ilmestyi Viitasaaren Kymönkoskelle ns. Alakosken alla olevaan sulaan virtaan komea joutsen, jota ihmiset kävivät ihailemassa - lintu kun oli varsin kesy. Jouluk. 21:n p:n iltahämärissä kuului joelta laukaus.

Kun arvattiin salametsästäjän olevan liikkeessä, mentiin joelle katsomaan, jolloin huomattiin linnun olevan virrassa haavoittuneena. Asiasta ilmoitettiin poliisille, joka korjasi linnun talteen. Sittemmin toimitetussa poliisikuulustelussa kävi selville, että ampuja oli työmies Korhonen. Mies sai haasteen ampumisesta ja hänen haulikkonsa takavarikoitiin." - (Metsästys ja Kalastus, vuonna 1935)

Muutto

Kyhmyjoutsen on päivämuuttaja. Keväällä kyhmyjoutsenet palaavat maahamme varhain, maalis-huhtikuussa. Joskus niitä voi ilmestyä kaupunkien suliin keskellä talveakin.

Syksyisin kyhmyjoutsenet kerääntyvät vuodesta toiseen samoille, joutsenten levähdyspaikoille - esimerkiksi Porin Yyteriin ja Hankoniemen rannoille. Monet kyhmyjoutsenistamme muuttavat talviajaksi, loka-joulukuussa, Itämeren eteläosiin ja Tanskan salmiin. Viimeiset kyhmyjoutsenet viivyttelevät maassamme vielä yli joulun, ennen muuttomatkaa. Vuosittain muutama jää talvehtimaankin meille, saariston sulapaikkoihin.

Jäätalvet ovat myrkkyä Suomessa talvehtimista yrittäville kyhmyjoutsenille. Ankarimpina talvina niitä menehtyy joukoittain. Kylminä ajanjaksoina, vesien jäätyessä, siirtyvät linnut usein etelämmäksi.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös