Varisten heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on varisten eli varislintujen (Corvidae) heimo. Heimoon kuuluu 22 sukua ja 126 lajia, joista Suomessa pesii kahdeksan. Ne ovat harakka, korppi, kuukkeli, mustavaris, naakka, närhi, pähkinähakki ja varis.

Varikset ovat keskikokoisia tai suuria ja usein seurallisia lintuja. Niillä on voimakas, hieman alaskaartuva, pitkä nokka ja voimakkaat jalat. Sieraimet ovat tavallisesti sukasten peittämät.

Variksilla on harittavakärkiset siivet ja useimmiten suhteellisen pitkä, poikki- tai pyöreäpäinen pyrstö. Monet heimon linnuista ovat hyviä lentäjiä ja eteviä purjelentäjiä. Jotkut lajit lentävät tikkojen tapaan syvän aaltomaisesti. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Nuoret linnut ovat lähes vanhojen kaltaisia. Suurin osa lajeista hakee ruokansa maasta, mutta ne voivat myös ryöstää pesiä. Haaskat ja jätteet kuuluvat varisten ravintoon. Ne pesivät puissa, koloissa ja joskus kalliopahdoilla. Yleisesti varikset ovat kovaäänisiä - äänet ovat käheitä, vaakkuvia tai kilahtavia. Varikset ovat älykkäitä ja kekseliäitä lintuja. Siitä kielii mm. kyky käyttää työkaluja. Yksi heimon lajeista on kuukkeli.

Kuukkeli (Perisoreus infaustus)

"Onko sellaista pohjoisen metsissä liikkunutta erämiestä, vaeltajaa tai samoilijaa, jota ei kuukkeli olisi puusta toiseen hypellen seuraillut tai jonka nuotiopaikalla ei kuukkeli olisi vieraillut. Peloton ja sympaattinen kuukkeli on kuin Pohjolan metsien lähettiläs, joka saapuu tervehtimään outoa vierailijaa ja katsomaan, olisiko sille jotakin tarjolla. Lintu ilmaantuu huomaamatta jostakin kuusikon kätköistä ja yhtä äkkiarvaamatta se on jo poistunutkin."

Selvästi närheä pienempi, räkättirastaan kokoinen kuukkeli on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen ja elegantti. Suomen variksista kuukkeli on kooltaan pienin. Sen pituus on noin 27 – 30 cm, siipien kärkiväli on runsaat 40 cm ja sen paino on 74 – 98 grammaa. Koiras on naarasta kookkaampi, muuten ne ovat keskenään samanlaiset. Kuukkelinaaraat ja -koiraat erottaa vain käytöksestä, muun muassa siitä, että naaraat ovat poikasten kanssa ja huolehtivat niistä ja koiraat ovat hieman sivummalla. Lennosta naaraita ja koiraita ei erota.

Kuukkelilla on hyvin tuuhea, ilmavan- ja pehmeäntuntuinen höyhenpuku, joka on väriltään tyylikkäästi ja hillitysti harmaanruskea. Linnun päälaki on ruskeanmusta. Silmiinpistäviä kuukkelin olemuksessa ovat sen ruosteenpunaiset siipien peitinhöyhenet, ruosteenpunainen yläperä ja hyvin pitkä pyrstö, jonka reunukset ovat myös ruosteenpunaiset. Pyrstön keskiosan sulat ovat tummat.

Tällainen on kuukkeli

Kuukkelilla on omia tapojaan. Se liikuskelee vilkkaasti oksistossa, tutkistellen oksia ja riippuenkin niissä välillä, kuin jättimäinen tiainen. Se lentelee hiljaa ja hillitysti, matalalla puiden välissä ja lentää kerrallaan vain lyhyitä matkoja - vain puusta toiseen. Pesimisaikaan kuukkeli on hiljainen ja arka lintu, mutta muulloin varsin seurallinen, kesy ja utelias. Keskikesällä kuukkelit ovat liikkeellä öisin.

Kuukkeli on Pyhä-Luoston kansallispuiston tunnus-lintu. Se on myös Kainuun ja Koillismaan maakuntalintu.

Yleinen uskomus on, että kuukkeli on onnenlintu ja sen tappaneen ihmisen metsästysonni katoaa lopullisesti.

Kuukkeli on erämaan lintu johon liittyy monia tarinoita ja uskomuksia. Sen ja luonnossa vaeltavan ihmisen välillä vallitsee erikoinen luottamus ja ystävyys. Metsään tullutta ihmistä kuukkeli tarkailee ensin piilostaan, vaivihkaa. Hyväksyttyään tulijan, se tulee tervehtimään. Tämän jälkeen kuukkeli onkin jo varsin tuttavallinen ja jää pitämään ihmiselle seuraa.

Kansa on antanut kuukkelille tukun nimityksiä, se on: kuukso, kuuksilainen, kuusko, kuuskain, kuuskilainen, kuuksiainen, kuusinkainen, kuusanka, kuuhanka, kuuhkainen, kuukkainen, kuuksikas, kuukkaja ja kuukkajainen.

Kuukkeli oli BirdLife Suomen Vuoden laji 2007.

Kuukkeli rääkii, naukuu, kitisee ja viheltää

Kuukkelilla on useampia erilaisia, närhimäisiä ääniä. Se myös matkii muita lintuja ja nämä matkinnat vaikuttavat improvisoiduilta. Yksi kuukkelin äänistä on hiirihaukkamainen, naukuva "kiää". Sillä on myös lukemattomia kurluttavia, kitiseviä, viheltäviä ja muita ääniä.

Onko kuukkeli äänekäs vaiko hiljainen lintu, lukuun ottamatta pesimisaikaa? Kysymys edellä johtuu siitä, että joidenkin asiantuntijoiden mukaan se on äänekäs ja joidenkin hiljainen. Tilanteista riippuen se varmasti voi olla molempia. Joka tapauksessa, pesimäpaikalla on vallalla syvä ja salamyhkäinen hiljaisuus.

Ravinto

Kuukkeli on kaikkiruokainen ja hakee ravintonsa sekä puista että maasta. Sen ravintoon kuuluvat hyönteiset, hämähäkit, toukat, sienet, erilaiset siemenet ja monet marjat - mustikat, puolukat, variksenmarjat ja pihlajanmarjat. Sen ravintoon kuuluvat joskus myös linnunmunat, linnunpoikaset ja pikkunisäkkäätkin. Kuukkeli kerää loppukesällä ja alkusyksyllä ruokavarastoja oksien naavakerrosten ja luppojäkälien kätköihin.

Kuukkeli napostelee mieluusti myös ihmisen sille tarjoamia makupaloja. Kuukkeli on hyvin luottavainen lintu eikä osoita arkuutta ihmistä kohtaan. Vaan päinvastoin, se ilmestyy usein sinne, missä liikkuu ihmisiä ja jää näiden nuotiopaikoille odottamaan ruokaa. Se tulee usein ottamaan syötävää suoraan ihmisen ojennetusta kädestäkin. Talviaikaan kuukkeli hydödyntää myös asutuksen jätepaikkoja.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Suomessa kuukkelia tavataan erityisesti Metsä-Lapissa ja Peräpohjolassa, mutta myös Tunturi-Lapissa ja etelämmäksi tultaessa kuukkeli on melko yleinen Kuusamon korkeudelle asti. Etelämpänäkin lajia tavataan laikuttaisesti laajoilla, koskemattomilla metsäalueilla, mm. Pohjois-Karjalassa sekä paikoittaisena Etelä- ja Keski-Suomessa. Erityisiä kuukkelin asuttamia seutuja ovat Pirkanmaan ja Hämeen parhaat, kosteapohjaiset korpimetsät. Pesivien parien määräksi arvioidaan 30 000.

Kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme. Lapissa laji on yhä elinvoimainen ja jopa yleinen, mutta etelässä kuukkelit vähenevät ja lajin elinalue on supistunut voimakkaasti.

Kuukkeli on pohjoisten metsien ja erämaiden tyyppilintu, joka elää karuissa, vanhoissa ja naavoittuneissa havumetsissä ja sekametsissä. Niissä kuukkelit viettävät perhekunnittain varsin piilottelevaa elämää.

Entisinä aikoina kuukkelit oleskelivat talvisin usein tukkikämppien lähettyvillä. Oi noita aikoja!

Lisääntyminen

Kuukkelit ovat pariuskollisia ja toisensa kohdattuaan viettävät loppuelämänsä ajan yhdessä.

Kuukkelit ovat hyvin varhaisia pesijöitä. Ne alkavat rakentaa pesäänsä jo maaliskuussa. Muninta alkaa huhtikuun puolivälissä, silloin, kun yöpakkaset ja takatalvikin vielä voivat yllättää.

Pesä on tiheässä kohdassa, aivan pienen kuusen tai männyn runossa kiinni. Kuivista kuusen oksista rakennettu ja naavalla ja höyhenillä vuorattu risupesä on hyvin eristetty. Naaras pyöräyttää pesään 3 - 5 munaa ja hautoo ne yksin. Haudonnan aikana koiras ruokkii naaraan, joka ei jätä hautomista viittä minuuttia pidemmäksi ajaksi. Haudonta kestää noin 19 vuorokautta. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi 21 - 24 vuorokaudessa.

Kuukkeliperhe pysyttelee yhdessä koko talven, ja vasta seuraavan pesinnän alkaessa keväällä, edelliskesän poikaset lähtevät omille teilleen. Sitä ennen ne ovat vanhempiensa seurassa ehtineet oppia kaikki kuukkelin elämässä vaadittavat taidot.

Muutto

Kuukkeli ei muuta, vaan se on paikkalintu ja pysyttelee samoilla asuinsijoilla läpi vuoden. Syksyisin kuukkelit voivat vaellella jonkin verran ja talvisin osa niistä siirtyy lähemmäksi ihmisasutusta.

Kuukkeli uskomuksissa ja kansan viisauksissa

1. kuukkelia kutsutaan Metsän emännäksi (metsässä ympäri vuoden, ei pelkää ihmistä).
2. kuukkelia pidetään onnen lintuna.
3. kuukkelia pidetään pyyntionnen tuojana (hyvä enne jos nähdään ladun varrella).
4. kuukkelin nähdessään "ei päivä mene hukkaan".
5. kuukkelia pidetään sielulintuna (metsässä liikkuneiden henkiä).
6. kuukkelin pesän löytymistä pidetään kuoleman enteenä (harvinaista).
7. kuukkelia kutsutaan noitalinnuksi.
8. kuukkelin näkemisen uskotaan tuovan onnea ja vaurautta.
9. saamelaiset pitävät kuukkelia (guovsak) onnen lintuna.
10. saamelaiset pitävät kodan lähellä nähtyä kuukkelia hyvänä enteenä ("tuolloin ei päivä mene hukkaan").
11. kuukkeli yhdistetään Metsän emäntään (hahmo vai apulainen).
12. "se usiasti tulee asentoihin joka päivä" (asumapaikoille, utelias lintu).
13. "vastarannakse keäntäy tämän apajan kun kuuksot hyppiy rannalla" (metsänhaltijan lintu, vie kalastajien onnen).
14. "katehellini lintu se on kuukso" (vie toisten ruokia).
15. "kävelöy ku kuuksoi" (kävelytavasta).
16. "heän kuulou kalan hajun" (kuulou eli haistaa, tulee tulille).
17. saamelaiset pitävät kuukkelin näkemistä pyyntionnen antajana (jatketaan kierrosta).
18. saamelaiset kutsuvat kuukkelia nimillä guovssat, goeksege, goeksh ja juavaska.
19. kuukkelin nimeä yhistetään iltaruskoon (saamen guovssu).
20. saamelaiset pitävät ihmistä lähestyvää kuukkelia hyvänä enteenä (vrt. närhi etelässä).
21. saamelaiset pitävät nukkuvaa ihmistä lähestyvää kuukkelia hyvänä enteenä.
22. saamelaiset pitävät kuukkelin pesän löytymistä huonona enteenä.

Lähteet
*Eläväiset: Kuukkeliin liitettyjä uskomuksia
*Yle: Kuukkeli, metsän emäntä
*Suomen luonnonsuojeluliitto: Kuukkeli
*Pekka Peltoniemi: Onnenlinnun mailla
*Apu: Kukapa Lapin-kävijä ei tuntisi kuukkelia?
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat