Rastaiden heimon suku rastaat

Lahkossa varpuslinnut (Passeriformes) on heimo rastaat (Turdidae). Rastaisiin kuuluu 20 sukua ja 156 lajia. Yksi heimon suvuista on rastaat (Turdus), jossa on 80 lajia. Suomessa Turdus-suvun rastaita tavataan säännöllisesti pesivinä 6 lajia. Nämä lajit ovat sepelrastas, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas ja kulorastas. Satunnaisia Turdus-suvun vierailijoita meillä on ollut 3 lajia: harmaakurkkurastas eli taigarastas, ruosterastas ja mustakaularastas.

Näiden Turdus-suvun rastaiden lisäksi meillä on tavattu satunnaisesti kaksi muutakin rastasta: kirjorastaiden sukuun kuuluva kirjorastas (Zoothera dauma) ja amerikanrastaiden sukuun kuuluva korpirastas (Catharus ustulatus).

Rastaat ovat "rastaan kokoisia" lintuja, joilla on solakka, mutta voimakastekoinen ruumis. Niiden nokka on pitkä ja suippo, pyrstö pitkä ja poikkipäinen. Maassa ne liikkuvat pitkillä koivillaan vaivattomasti. Äänet ovat erittäin vaihtelevia ja eräät lajit luetaan parhaimpiin laululintuihimme.

Kulorastas (Turdus viscivorus)

Roteva kulorastas on rastaistamme suurin ja meillä kansan parissa huonoiten tunnettu. Sillä on pituutta 26 – 29 cm ja painoa 100 – 130 g. Väritykseltään kulorastas muistuttaa pienempää laulurastasta. Rinnan täplät ovat kuitenkin vahvempia ja suurempia, ja kainalot ovat valkeat. Täplät ovat pyöreitä, kaulalla kapeahkoja ja nuolenmuotoisia. Kulorastaan selkä on harmaanruskea ja valkeaa alapuolta täplittävät tummanruskeat, pyöreähköt laikut. Rinta ja kupeet ovat kellanvalkoiset. Pitkien siipien alapinnat eli alapeitinhöyhenet ovat valkeat.

Kulorastaan pää on pienehkö ja kaula pitkä. Pyrstö on pitkä ja melko leveä, sen tyvi on paksu. Uloimmissa pyrstösulissa on valkeat kärjet. Jalat ovat lyhyehköt ja vaaleanpunaiset. Kookas, tyveltä paksu ja melko pitkä nokka on tummanharmaa ja alanokan tyvi on heikosti lihanvärinen. Kulorastaan silmät ovat suhteellisen suuret ja erottuvat piirteettömästä naamasta hyvin. Silmärengas on vaaleankeltainen ja selvä, ja se yhtyy vaaleaan ohjakseen. Silmäkulmajuovan aihe on vaalea ja heikko, eikä jatku silmän taakse. Korvan peitinhöyhenten keskellä on vaalea ja pitkittäinen, tumman kehystämä laikku. Viiksijuova on tumma ja epäselvä. Esiviiksijuova on vaaleankeltainen ja epäselvä. Leukajuova on tumma ja epäselvärajainen.

Nuori kulorastas on selkäpuolelta hyvin voimakastäpläinen, täplät ovat kellanvalkeita. Syyssulkasadon jälkeen se muistuttaa enemmän aikuista.

Kulorastas on varovainen ja arka lintu. Se on muiden rastaiden lailla aktiivinen hämärän aikaan. Lennossa se on rintava ja pitkäpyrstöinen ja vaikuttaa raskaammalta, ikään kuin "vatsakkaammalta", kuin muut rastaat. Lento on syväaaltoista, sillä kulorastas liitää välillä siivet supussa. Usein linnun voi nähdä lennähtämässä tienreunan ojasta metsän uumeniin. Yläperä erottuu tällöin vähän vaaleampana, kuin tasaisen harmaanruskea selkäpuoli ja pyrstön nurkat vilahtavat valkeina.

Kulorastas seisoo ja liikkuu maassa pystymmässä kuin muut rastaat. Kulorastaita näkee melkein aina vain pareittain tai yksin. Loppukesällä ja syksyllä näkee kuitenkin pikkuparvia.

Äänet

Kulorastaan laulu muistuttaa mustarastaan huiluttelua ja kokematon sekoittaakin lajit laulun perusteella helposti. Laulu rakentuu mustarastaan säkeistön tavoin lyhyistä soinnuista ja huilumaisista vihellyksistä. Erona lajien lauluissa on kulorastaan säkeistön surumielisempi sävy ja laulun nopeus. Lisäksi kauas kantavat, huilumaiset vihellykset eivät ole niin pehmeitä ja äänensävy vaihtelee vähemmän kuin mustarastaalla.

Kulorastas esittää säkeensä kiireisen tuntuisesti. Äänten väliset tauot ovat selvästi lyhyempiä kuin mustarastaalla, yleensä kahdesta kolmeen sekuntiin. Mustarastaalle ja punakylkirastaallekin tyypillinen voimakkaiden äänten jälkeinen hiljainen, kitisevä loppuviserrys puuttuu tai on erittäin lyhyt. Erot ovat pieniä, mutta jokainen, jolla on musiikkikorvaa, oppii erottamaan laulut toisistaan.

Lentoääni on helposti tunnistettava soraääni, kuiva, pitkähkö ja vetelä särinä tsrrrr. Varoitus on saman aiheen vahvempaa ja terävämpää toistelua, se on räkättirastasmaista kovaa rätinää.

Surumielisiä sointuja

Kulorastas laulaa puun latvassa. Sen laulu muodostuu surumielisistä soinnuista. Laulua kuvaillaan myös kiireiseksi, huilumaiseksi laverteluksi. Laji laulaa mielellään silloin, kun muut linnut ovat hiljaa, esimerkiksi iltapäivän kuumina tunteina tai vaikkapa tuulisella säällä. Mieluimmin kulorastas laulaa aurinkoisina aamuina ja iltapäivisin ja silloin sen laulu dominoi ympäristöä. Varhain aamulla tai hämyisinä iltoina, muiden rastaiden huilutellessa kiihkeimmillään, kulorastas on yleensä hiljaa. Se ei osallistu muiden rastaiden kuorolaulantaan. Kulorastaan laulukausi päättyy jo varhain kesäkuussa.

Ravinto

Kulorastaan ravintona ovat kesällä pääasiassa hyönteiset, toukat, hämähäkit, kotilot ja madot. Syksyllä kulorastas siirtyy marjaravintoon. Silloin sen ravintona ovat pihlajan- ja katajanmarjat, sekä mustikat. Etelässä kulorastas syö mielellään mistelin marjoja, mistä se on saanut tieteellisen nimensäkin.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Kulorastas on lajina euraasialainen ja sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Lisäksi sitä tavataan Länsi-Siperiassa, Vähässä-Aasiassa, paikoitellen Keski-Aasiassa sekä Himalajan länsiosissa.

Alalajeja on kolme, joista pohjoinen nimilaji pesii myös Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 40 000–70 000 paria. Nykyisin kulorastaita esiintyy koko maassa, etelästä aina mäntyrajalle saakka. Pohjoisimmasta Lapista kulorastas puuttuu. Tiheimmillään kanta on maan itäosissa ja Suomenselällä, mäntyjen hallitsemilla alueilla. Laji on Etelä-Suomessa melko harvalukuinen. Laji vaikuttaa kuitenkin runsastuneen 2000-luvulla.

Pesimäympäristönä ovat valoisat, rauhalliset ja kuivapohjaiset mäntykankaat, harju- ja kalliomänniköt, hakkuuaukeat sekä lohkareita ja peltoja vuorottelevat, kumpuilevat maastot.

Kulorastas on arka lintu

Kulorastas on rastasperheen syrjäänvetäytyvin, varovaisin ja arin laji ja sitä on vaikea lähestyä näköetäisyyden päähän. Onnistuessaan huomaa kulorastaan muistuttavan suurikokoista laulurastasta, mutta linnun rinnan täplät ovat isommat ja pyöreämmät, pää ja nokka ovat ruumiiseen verrattuna pienet ja pyrstön kulmissa on valkoiset täplät.

Kulorastaan näkee helpoimmin silloin, kun sattuu osumaan niiden pesäpaikan lähelle. Silloin tulevat emot vihaisesti rätisten lähistölle ja tekevätpä syöksyjäkin.

Lisääntyminen

Kulorastaan pesimäpiiri eli reviiri on hyvin suuri. Sen kookas ja huolimattomasti kyhätty pesä on puun, usein männyn, oksanhangassa tai ulompana oksalla. Se voi olla myös katajassa tai kannossa. Pesän rakennusaineina ovat ruoho, sammal, naava, oksat sekä pienemmät risut. Itse pesämalja on savesta ja vuorauksena on hentoja korsia.

Huhtikuun lopulla tai toukokuun alkupuolella, pohjoisempana toukokuun lopulla, kulorastas pyöräyttää pesämaljaansa 4 - 5 munaa. Niiden pohjaväri vaihtelee sinivihreästä ja harmaanruskeasta vihertävänpunertavaan ja munissa on harmaanvioletin ja punaruskean värisiä täpliä. Naaras hautoo 13 - 14 vrk. Kumpikin emo ruokkii poikasia. Ne jättävät pesän 12 - 16 vrk:n ikäisinä ja varttuvat lentokykyisiksi noin 20 vrk:n iässä. Kulorastaalla voi olla toinenkin pesye heinäkuussa.

Muutto

Syysmuutolla kulorastas on nähtävissä syys-lokakuussa ja keväällä linnut palaavat maalis-huhtikuussa. Ne kuuluvat maahamme saapuvien muuttolintujen kärkijoukkoon.

Rastaiden joukossa kulorastas on selväpiirteisin päivämuuttaja. Se voi silti muuttaa myös yöllä, erityisesti syksyllä. Muuton kulku noudattelee räkättirastaan aikataulua. Kulorastas talvehtii Keski-, Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Jotkut harvat yksilöt voivat yrittää talvehtia myös Suomessa, erityisesti pihlajanmarjatalvina.

Kulorastas. - Kuva Copyright © Pete Richman - All Rights Reserved.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat