Kuhankeittäjien heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa on heimo kuhankeittäjät (Oriolidae). Kuhankeittäjiin kuuluu 4 sukua ja 35 lajia. Suurin suku on kuhankeittäjien suku, johon kuuluu 28 lajia.

Kuhankeittäjät ovat puissa eläviä, kirkkaanvärisiä, rastaan muotoisia ja kokoisia lintuja, joilla on voimakas, hieman kaartuva nokka ja suhteellisen heikot koivet, sekä pitkät, terävät siivet. Sukupuolet ovat erinäköiset. Äänet ovat karkeita tai sointuvan huilumaisia.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)

Kuhankeittäjä on ison rastaan eli reilusti kottaraisen kokoinen ja se on linnustossamme hyvin eksoottisen näköinen laji, joka tuo mieleen tropiikin kirjavan linnuston. Se on suvisimman Suomen ja Saimaan kesäkoivujen lomissa viheltelevä erikoisuus. Tyypillisen, suomalaisen järvimaiseman osaksi sitä on sen olemuksen vuoksi vaikeaa mieltää.

Kuhankeittäjällä on pituutta 22 – 25 senttimetriä. Pesimäpukuinen koiras on väreiltään upeasti loistavan kullankeltainen. Vain silmän seudun ohjasjuova, siivet ja pyrstö ovat mustat. Käsisulkien tyvessä on keltainen laikku ja uloimmat pyrstösulat ovat osaksi keltaiset. Nokka on himmeän punainen.

Naaras ja nuori lintu ovat kellanvihreitä, niiden siivet ja pyrstö ovat mustanruskeat. Vatsapuoli on epäselvästi harmaajuovikas. Jotkut naaraat voivat olla miltei koiraan värisiä. Nuori koiras saa vanhan linnun puvun vasta toisen kevään jälkeisellä syksyllä.

Ylittäessään aukeaa tai vaihtaessaan paikkaa puusta toiseen kuhankeittäjä lentää kuin tikka aaltomaisesti, ja ennen laskeutumista se koukkaa jyrkästi ylöspäin. Kuhankeittäjän pääsevät kuitenkin näkemään vain harvat ja valitut, sillä se on vähälukuinen ja arka lintu.

Äänet

Kuhankeittäjä on helppo havaita sen kauas kuuluvan laulun perusteella. Lauluna on kirkas, huilumainen ja lajille tunnusomainen vihellys "hii-hyy-dli". Varoitus on hieman närhimäinen rääkäisy, karkea "kr-r-r". Äänivalikoimaan kuuluu myös muita karkeita ääniä.

Kalamiehillä on oma tapansa kuvailla kuhankeittäjän laulua, heille se huutelee "ku-ha-kie-huu", ikäänkuin kalakeiton hämmentelijä huutelisi, että kuhakeitto kiehuu. Tästä laulutavastaan kuhankeittäjä on saanut nimensäkin, joka on tunnettu jo 1740-luvulla. Yli puolet Suomen lintujen vanhoista perusnimistä jäljittelee lintujen ääntelyä.

Ravinto

Kuhankeittäjän ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit ja pienet nilviäiset. Loppukesällä marjat ja hedelmät, mm. kirsikat ja luumut.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Eteläisenä lajina kuhankeittäjä on maassamme levinneisyytensä äärirajoilla. Suomessa kuhankeittäjiä pesii arviolta 2 000 – 3 000 paria. Täällä kuhankeittäjän esiintymisalue rajoittuu Kuopio-Turku-linjan itäpuolelle. Laji on lähinnä Saimaan ja Päijät-Hämeen vehmaiden koivu- ja tervaleppälehtojen harvalukuinen tunnuslaji. Yksittäisiä pesimähavaintoja on muualtakin Etelä- ja Keski-Suomesta.

Runsaimmillaan kuhankeittäjä on Kaakkois-Suomessa ja erityisesti Parikkalan Siikalahti tunnetaan lajin pesimäalueena. Kuhankeittäjä on taantunut Suomessa selvästi viime vuosikymmeninä, etenkin Keski- ja Länsi-Suomessa. Hämeessä monet vanhat pesimäpaikat ovat hiljentyneet, eikä "kuha kiehu" enää kuin aniharvassa Järvi-Suomen rantametsässä.

Lisääntyminen

Kuhankeittäjä rakentaa ja naamioi huolellisesti kuppimaisen pesänsä korkealle lehtipuiden latvustoihin. Pesäpuuna on useimmiten koivu, joskus leppä ja paikoin ovat männytkin suosiossa, sillä vehmaiden rantalehtojen ohella kuhankeittäjä voi joskus pesiä puhtaissa männiköissäkin. Jos on kuhankeittäjä outo tapaus Suomen linnustossa, niin outo on sen pesäkin, jonka se kutoo oksanhaarukasta riippuvaksi. Tämä riippuva kori on usein vieläpä kuin koristeltu tuohiliuskareilla.

Rakennusaineina pesässä ovat sammal, villa, höyhenet, niini ja joskus narut ja paperinpalatkin. Jos tämän piilottelevan linnun joskus onnistuukin näkemään, niin pesää näkee tuskin koskaan, niin hyvin se on piilossa.

Toukokuun lopulla kuhankeittäjä pyöräyttää pesäänsä 3 - 5, muttta useimmiten 4 valkoista tai heikosti punertavaa, harvaan purppuran tai tummanruskean täplittämää munaa. Haudonta-aika on 14 - 16 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 14 - 15 vrk:n ikäisinä ja emot ruokkivat niitä vielä pari viikkoa tämänkin jälkeen. Kuhankeittäjällä on yksi pesye vuodessa.

Muutto

Kuhankeittäjät saapuvat maahamme trooppisesta Afrikasta myöhään, toukokuun lopulla, jolloin puissa on jo lähes täysi lehti antamassa niille näkösuojaa.

Talviajaksi ne muuttavat elokuussa Saharan etelän puoleiseen Afrikkaan. Kuhankeittäjiä on rengastettu Suomessa kuitenkin niin vähän, että ei voida ihan varmuudella sanoa, missä täältä lähteneet kuhankeittäjät viettävät talvensa. Yksittäisiä kuhankeittäjiä saatetaan kuitenkin tavata Suomesta myöhäisimmillään jopa marraskuussa, kuitenkin hyvin harvoin. Laji on päivämuuttaja.

Läheskään kaikki syksyllä Suomesta lähteneet kuhankeittäjät eivät palaa enää tänne takaisin. Muuttomatkallaan olevia kuhankeittäjiä pyydetään laittomasti Välimeren alueen valtioissa, erityisesti Italiassa, Egyptissä, Maltalla ja Libanonissa.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Seura: Katoaako kuhankeittäjä? Erittäin uhanalaista ja rauhoitettua lintua pyydetään laittomasti Välimeren maissa
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat